perjantai 8. toukokuuta 2015

Vuosi kipukohtauksen jälkeen


Ykän viimeisestä kipukohtauksesta on nyt yli vuosi. Silloin pohdiskelin hyvin tarkkaan, voiko Ykän kanssa enää jatkaa harrastuksia - ja saako koiran elämästä ylipäätään niin kivutonta ja mielekästä, ettei koiraa tarvitsisi vielä ihan alle kuusivuotiaana lopettaa. Yksi Ykän veljistä lopetettiin pahojen selkäkipujen takia tässä kuluneen vuoden aikana. Sen omistajan kanssa ollaan oltu samassa veneessä kipuilujen suhteen ja siten vertaistukena toisillemme.


Ykän pakkolevon ja kuntoutuksen aikana siirryin treenaamaan enemmän shelttejä, jotka paljastuivatkin eri eteviksi elikoiksi. Omalle on tullut hankittua yksi tokokoulari ja kohta kolkutellaan ekoja rally-koulareita molemmille. Myös Vean kanssa ollaan käyty koularin verran rally-kisoissa. Eli jos ei muuta, niin ainakin holskun sairastelu on potkinut minut opettelemaan enemmän vähän erilaistenkin koirien kanssa treenaamista ja kisaamista! Ja täytyy sanoa että kivaa on ollut.


Hieronnan ja muun ylläpidon myötä Ykä saatiin kuntoon, eikä se nykyisellään tarvitse särkylääkkeitä. Osaava hieroja on kuitenkin saatava paikalle vähintään joka kolmas viikko, sillä muuten Ykä menee ihan hirveään juntturaan vaikka itse tekisi mitä. Harrastuksia on voinut jatkaa, tosin hyvin modatusti ja ilman pallonheittelyjä tai muuta riekkumista. Rally-toko virallistui kyllä tismalleen oikeaan aikaan meille - onneksi me ei ikinä olla innostuttu aksaamaan eikä pk-kisojen tottisosuuksiin ole tämän koiran kanssa mitään asiaa muutenkaan. Hajujuttuja pitäisi tehdä enemmän, se nyt on ihan vain omistajan laiskuudesta kiinni...


Minulle raja mielekkään koiranelämän kohdalla on se, että koiran pitää pystyä liikkumaan vapaana ilman kipuja - ja niin kauan kuin Ykä siihen pystyy, koetan olla miettimättä lopetuspäätöstä.  Onhan se nyt vähän morbista, mutta haluan ajatella että kykenisin antamaan Ykän mennä saappaat jalassa, mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Se on mun iloinen, hitaasti harmaantuva, säpäkkä raitaidiootti, ja haluan olla sille niin reilu kuin vain suinkin kykenen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti