Huhhuh, pääsiäislomalla ollaan huhkittu ihan urakalla. Viiteen päivään mahtui yhteensä seitsemät treenit, joista viisi rallya/tokoa ja kaksi hakua/esineruutua. Jälkimmäisissä sheltit olivat alueentallomisapuna, kuten aina. Kahdesti rallya/tokoa hallissa ja kolmesti ulkona. Todella hyvin lauma jaksoi puurtaa, ja mitä enemmän treenasi, sitä tasaisempia ja parempia suorituksia tuli. Oikeastaan kaikki treenit menivät suhteellisen nappiin! Erityisesti Ykää tällainen tahti tuntui auttavan ja tasoittavan, sillä se ei tänään tai eilen tarjonnut lainkaan kiljumista ja perseilyä tokokentällä. Huimaa! Se oli vieläpä oikein heiluvahäntäinen ja pystykorvainen pieni raitaeläin, eikä näyttänyt missään vaiheessa ahdistuneelta tai hakatulta vaikka tehtiin vähän perustokohommiakin.
Nika osaa kaiken koska Nika on taitava
Nika juokseekin niin nopeasti ettei painovoima tepsi siihen
TOKO/RALLY
Minulla rally-ALO -treenissä Nika ja Oma, AVO-treenissä Ykä. Vean kanssa tehtiin parina päivänä vähän rally-VOI -käytösruutua ja muita ihmeellisiä yhteistäyskäännöksiä joka jumalan suuntaan. Saku osaa.
Ojangon ulkokentän radat
Sahiksen nurmikentän astetta haastavammat radat
Omalla välillä vähän mopo keulii ja Nikan kanssa on vähän pientä muuta säätöä, mutta noin yleisesti ottaen sheltit ovat olleet ihan huippuja koneita. Niiden kanssa on ilo tehdä tällaista iloiseen mieleen ja kehumiseen perustuvaa, kuitenkin kisoihin tähtäävää hömpötystä. Vähän mukamas myös lupasin viedä oman BH-kokeeseen joskus, mutta täytynee ehkä vetää sillä ensin parit seuruutuskaaviot läpi. Sitä voi miettiä sitten kun olen saanut sille ekan rally-koularin, eli kesemmällä. Olisihan se nyt aika hupaisaa. Nikan kanssa tehtiin hallissa myös vähän jotain aksantynkää, ihan ilman mitään päämäärää, ja hyvinhän se ohjautuu. T väänsi aksaa Oman kanssa.
Tässä Oma on oikeaoppisesti pysäyttänyt kapulan pakenemisen. Lupasin viedä Oman tokon AVO-kisoihin, jos T opettaa sille noudon. Sinä päivänä kun Oma tekee kokonaisen noutoliikkeen, T lupasi ostaa meille skumppaa.
Mikä pk-hihnakäsi, en mä vaan näe mitään. Ja pujottelussa en ainakaan tiedä yhtään mihin menen. Toim. huom. Rallyssa hihna oikeassa kädessä, tokossa vasemmassa.
Omalla on kenokontakti kattoon vaikka se olisi missä
Söpö hyppy ja vähemmän söpö luoksetulon vauhtiinvääntäytyminen
Ykän kanssa tavoitteena edelleen rauha ja hiljaisuus, joka onkin onnistunut suht nappiin viime aikoina! Alkuverkan jälkeen Ykän saa hyvin messiin ja ratojen pätkittäminen nopeilla välipalkoilla on tuottanut tulosta. Lisäksi radanlähestymis- ja hihnanpoisottotreenit ovat menneet hyvään suuntaan. Olen myös vähän pidentänyt lähtökyltillä perusasennossa vietettyä aikaa ja vapauttanut joko siitä tai parista seuruutusaskeleesta, koska tuomareilla tuntuu sääntömääräisesti menevän aina tolkuttomasti aikaa ennen kuin radan saa aloittaa. Lisäksi Ykää auttaa jos pelkästään kehun sitä rauhallisesti enkä anna melkein yhtään käskyjä, ehkä jotain maahanmenoa tai odottamista lukuunottamatta - silloin se suorittaa täsmällisesti ja tarkasti eikä ala kiljua mulle päin naamaa. Kisoissa tuskin on ihan sama meno ja koiraa pitää pitää paremmin hollilla, mutta vaalin tätä nyt. Ja ainakaan treeneissä Ykä ei ole karkaillut radan tuntumaan strategisesti sijoiteltujen ihanien ihmistenkään luo. Oma asenne on muuttunut parempaan suuntaan ja se näkyy koirassa selvästi.
Kattokaa miten iloinen!
Luoksarin vaiheet
Oispa jossakin koiraharrastuksessa jalkojen välissä seuraaminen. Se me osataan. (EDIT: Koiratanssissa kuulemma! Pitääkö aloittaa uusi harrastus?)
Tänään tehtiin ulkokentällä myös alustavasti tokon VOI-juttuja, sillä
kyllä sitä nyt pitää niihin kymmenensiin kisoihin kohtapuoliin mennä.
Ykä oli superhyvällä tuulella, kuten todettua, ja sen kanssa oli ihanaa
puuhastella. Seuruutus askelsiirtymisineen bra, ei yhtään pienintäkään
ääntelyä! Liikkeestä istuminen napsakka, palkkasin heti kun pylly osui
maahan. Luoksetulo pysäytyksineen oikein jees, hitaasti se köpöttelee
kun ennakoi mutta ihan sama, ainakin pysähtyy. Jahka rallyssa saadaan se
yksi tulos, voidaan alkaa taas kaivella ruutunauhoja ja tunnareita
naftaliinista.
Söpöholskun ilmava hyppy ja uusi temppu, "head", eli pään maahan laittaminen. Tempun siirto kotoa kentälle onnistui ykkösellä!
HAKU
Ekoissa suikalemaiset tallaukset, maalimiehet etukulmissa ja vasemmalla takana. Irtorullat. Ei mitään ylimääräistä, koira keskilinjalle katse oikeaan suuntaan ja eleetön "ETSI". Etukulmat tosi hienot, ei nyt ihan täysin viivotinsuorat mutta ihan sama. Näytöt kuitenkin suoremmat kuin löytöreitti. Tyhjään taakse oikealle lähti hienosti, upposi syvälle, mutta piti vähän huudella että malttoi tulla takaisin - ja silloinkin meinasi kurvata suoraan keskilinjan yli 30m päästä toiselle puolelle. Ei muuten passaa. Vika ukko löytyi kuitenkin hienosti sekin.
Kameraa nopeampi hakuhylje palauttaa rullaa
ESINERUUTU
Esineruudusta myös pois kaikki turhat hetsit ja omistajan sähläykset. Ruutu oli ehkä enemmänkin jonkinlainen muu hämärä geometrinen kuvio (wikipedian mukaa epäkäs) kuin suorakulmio, mutta 50m syvä kuitenkin. Esineitä varmaan neljä, ja Ykän nähden yksi maalimies kävi kävellen mukamas viemässä sinne jotain. Ja pirulainen kun Ykä hoiti homman kotiin, korjasi heti kun meinasi lähteä alueelta ja tarkensi hyvin nopeasti hajun alueen oikealla sivustalla olleeseen nahkalompakkoon. Oli niin hieno että jätettiin yhteen.
HAKU
Toisissa treeneissä oli tuttujen maalimiesten lisäksi vieras, iso,
möreä-ääninen ukko. Se oli lopulta vikassa piilossa. Ajattelin että Ykä
kävisi nuolemassa sen naaman märäksi, kuten yleensä vieraille tekee,
mutta ei - sehän vähän säikähti ja haukkuikin siellä. Aika jännää, mutta
ei meillä ole pitkään aikaan ollut isoja ukkoja maalimiehinä! Noh, alue
kuitenkin 50m syvä molempiin suuntiin ja n. 80m pitkä. Ukot molemmissa
etukulmissa, niissä ei pienintäkään ongelmaa. Pidemmälle keskilinjalla
siirryttäessä koira selvästi haistoi, että ukko on oikealla, mutta
lähetin sen silti ensin vasemmalle tyhjään - ja sehän sinkosi sinne ihan
ilman mitään, ihan takarajalle asti. Ja yritti taas singota takaisin
kutsuessa keskilinjan yli toiselle puolelle kaukana minusta. Jos olisi
tullut lähempää, olisin risteilyttänyt oikealle, nyt kutsuin ensin
luokse ja päästin vasta sitten. Ukko löytyi, mutta olikin jännäkakka ja
piti vähän haukkua ennen kuin otti irtorullan ja kiikutti minulle.
Näyttö hyvä, namien syöminen oli myös vähän jännää mutta onneksi on ahne
koira. Me tarvitaan siis selvästi lisää erinäköisiä maalimiehiä. Ennen
autolle lähtöä Ykä sai vähän syödä nakkia jännältä ukolta, ja sitten tuo
porsas ei halunnut lähteä metsästä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti