Tokot
Mitäpä, treeneissä ollaan käyty. Kokopitkää, 3min piilopaikkamakuuta väännetty jokaisella kerralla aina yksi, pysyi ventovieraidenkin koirien välissä kivasti. Piilopaikkaistumisia pari, lyhyemmällä ajalla tosin. Takapään käyttö seuraamisessa on muuttunut paremmaksi, kun ollaan tehty paljon käännöksiä vasemmalle. Myös saksalainen täyskäännös muistissa.
Ainoa mainittavan arvoinen seikka, joka muistuu mieleen, on viime tunnin hyppytreenit. Treenikentän laitamille tuli pari skeittaripoikaa meluamaan ja kolisuttelemaan lautojaan, ja siis ihan tahallaan. Ykä siitä vähän paineistui, joten AVO-hypyt menivät vähän plörinäksi. Hyppäsi kyllä ekasta käskystä, mutta jäi seisomaan toiselle puolelle "ISTU"-käskystä huolimatta ja pälyili epäluuloisesti skeittareita. Heti namia naamaan kun istui. Mutta kun pyysin hyppäämään takaisinpäin, kiersi. No, koira takaisin ja uudestaan ilman sen kummempia lässytyksiä. Alkoivat sujua paremmin, kun skeittarit lähtivät.
Lopputunnista otettiin vielä lisää AVO-hyppyä. Ja Ykähän oli päättänyt, että ei käskystä tartte istua. Jäi vain reteesti seisomaan, että mikä istu, ikinä kuullutkaan. No, siinä seistiin pari minuuttia odotellen, että koira tarjoaisi istumista. Ja mitä vielä: ei se edes hermostunut tai alkanut tehdä sijaistoimintoja. Seisoskeli vain muina miehinä. Sanoin uudestaan "ISTU", eikä Ykä korvaansa lotkauttanut. Taas vähän aikaa odottelua, ja uusi käsky. Ei mitään. Vasta, kun astuin askeleen taakse ja käskin uudelleen, alkoi koiran aivot raksuttaa ja se laski takamuksensa maahan. Samantien pallo lensi palkaksi.
Näitä sitten tehtiinkin varmaan kymmenen, kun Ykä ei voinut ekasta käskystä istua. Jäi vaan kuurona seisomaan ja istui vasta, kun astuin taaksepäin ja käskin toisen kerran istumaan. Ja lentävä pallopalkka, kun istui. Jossain kahdeksannen hypyn jälkeen alkoi Ykästäkin näkyä, että ei nyt ole todellista, vieläkö tässä pitää hyppiä, mutta niin se vaan loikkasi esteen yli. Kun lopulta istui ekasta käskystä, alkoi sellaiset juhlinnat ettei tosikaan. Jo oli tahtojen taisto.
Tallilla
Eilen käytiin Ykän kanssa taas tallilla. Alkuun juoksentelua pellolla ja hiekkatiellä, ja saapuminen tallialueelle vapaana. Ei mitään ongelmaa. Otin Ykän kiinni vasta, kun lähdimme tielle kävelemään hevosen vierellä. Ja kun sekin näytti menevän hyvin, päästin Ykän vapaaksi ja käskin pysymään toisessa reunassa kuin missä hevonen oli. Laitoin hihnaan, kun hevonen alkoi ravata ja hölkkäsimme/juoksimme Ykän kanssa siinä vierellä. Täytyykin seuraavalla kerralla ottaa canicrossvermeet mukaan, sen verran kivaa oli.
Maneesissa laukkaava hevonen aiheutti taas kuumumista, vaikka oltiinkin vain katsomossa. No, ehkä se siitä. Tyhjä maneesi on kyllä ihmeellinen paikka, kun siellä pitää vetää aivan hillittömiä ralleja pitkän aikaa, vaikkei mitään palloja heiteltäisikään.
Mitäpä, treeneissä ollaan käyty. Kokopitkää, 3min piilopaikkamakuuta väännetty jokaisella kerralla aina yksi, pysyi ventovieraidenkin koirien välissä kivasti. Piilopaikkaistumisia pari, lyhyemmällä ajalla tosin. Takapään käyttö seuraamisessa on muuttunut paremmaksi, kun ollaan tehty paljon käännöksiä vasemmalle. Myös saksalainen täyskäännös muistissa.
Ainoa mainittavan arvoinen seikka, joka muistuu mieleen, on viime tunnin hyppytreenit. Treenikentän laitamille tuli pari skeittaripoikaa meluamaan ja kolisuttelemaan lautojaan, ja siis ihan tahallaan. Ykä siitä vähän paineistui, joten AVO-hypyt menivät vähän plörinäksi. Hyppäsi kyllä ekasta käskystä, mutta jäi seisomaan toiselle puolelle "ISTU"-käskystä huolimatta ja pälyili epäluuloisesti skeittareita. Heti namia naamaan kun istui. Mutta kun pyysin hyppäämään takaisinpäin, kiersi. No, koira takaisin ja uudestaan ilman sen kummempia lässytyksiä. Alkoivat sujua paremmin, kun skeittarit lähtivät.
Lopputunnista otettiin vielä lisää AVO-hyppyä. Ja Ykähän oli päättänyt, että ei käskystä tartte istua. Jäi vain reteesti seisomaan, että mikä istu, ikinä kuullutkaan. No, siinä seistiin pari minuuttia odotellen, että koira tarjoaisi istumista. Ja mitä vielä: ei se edes hermostunut tai alkanut tehdä sijaistoimintoja. Seisoskeli vain muina miehinä. Sanoin uudestaan "ISTU", eikä Ykä korvaansa lotkauttanut. Taas vähän aikaa odottelua, ja uusi käsky. Ei mitään. Vasta, kun astuin askeleen taakse ja käskin uudelleen, alkoi koiran aivot raksuttaa ja se laski takamuksensa maahan. Samantien pallo lensi palkaksi.
Näitä sitten tehtiinkin varmaan kymmenen, kun Ykä ei voinut ekasta käskystä istua. Jäi vaan kuurona seisomaan ja istui vasta, kun astuin taaksepäin ja käskin toisen kerran istumaan. Ja lentävä pallopalkka, kun istui. Jossain kahdeksannen hypyn jälkeen alkoi Ykästäkin näkyä, että ei nyt ole todellista, vieläkö tässä pitää hyppiä, mutta niin se vaan loikkasi esteen yli. Kun lopulta istui ekasta käskystä, alkoi sellaiset juhlinnat ettei tosikaan. Jo oli tahtojen taisto.
Tallilla
Eilen käytiin Ykän kanssa taas tallilla. Alkuun juoksentelua pellolla ja hiekkatiellä, ja saapuminen tallialueelle vapaana. Ei mitään ongelmaa. Otin Ykän kiinni vasta, kun lähdimme tielle kävelemään hevosen vierellä. Ja kun sekin näytti menevän hyvin, päästin Ykän vapaaksi ja käskin pysymään toisessa reunassa kuin missä hevonen oli. Laitoin hihnaan, kun hevonen alkoi ravata ja hölkkäsimme/juoksimme Ykän kanssa siinä vierellä. Täytyykin seuraavalla kerralla ottaa canicrossvermeet mukaan, sen verran kivaa oli.
Maneesissa laukkaava hevonen aiheutti taas kuumumista, vaikka oltiinkin vain katsomossa. No, ehkä se siitä. Tyhjä maneesi on kyllä ihmeellinen paikka, kun siellä pitää vetää aivan hillittömiä ralleja pitkän aikaa, vaikkei mitään palloja heiteltäisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti