lauantai 20. helmikuuta 2016

Matkustelua, kuvauksia, koirakavereita ja treenejä

Alkukuusta maakuntamatkailtiin Joensuuhun kolmen koiran voimin - Ykä jäi mummolaan hemmoteltavaksi, jottei sen tarvitsisi jäykistyä makaamalla pitkiä aikoja autohäkissä. Lauantaina mentiin palluttelemaan Azuricoyotes-holskuja, pienenä taka-ajatuksena mahdollinen pentu, mutta kun Brimille syntyi vain yksi vauva, jäädään vielä odottelemaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Illalla tsekattiin sisään hotelliin ja lenkkeiltiin puistoissa, oli kyllä kaikin puolin mukava kokemus! Ei oltukaan ennen oltu koirien kanssa hotellissa, ehkä kun niin harvoin ylipäätään ollaan hotelleissa muutenkaan... mutta koirat otettiin hyvin vastaan ja ne käyttäytyivät ihan mallikkaasti. Omaa puhisututti vähän yöllä käytävän äänet, mutta laitoin sille takkatulen rätinää kännykästä soimaan niin se rauhoittui. Ehkä hän kuvitteli sitten olevansa turvassa.

Sunnuntaina oli ennen kotiinajelua vielä toiset koiramaiset treffit, nimittäin Agarwaen-shelttien (ja Hupsiksen) luo. Nyt omat koirat pääsivät mukaan yhteislenkille, ja todella sopuisasti viisi shelttiä, saku ja suomenlapinkoira juoksentelivat ympäri metsää. Vealla oli ihan sikakivaa kun sheltit jahtasivat sitä. Olivat sitten sisälläkin ihan asiallisesti, kun käytiin kahvittelemassa.

Meela, Minttu, Oma, Vea, Nika, Hupsis, Myrn.

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Tukholman-reissua, joten koirat hajautettiin ympäri mestoja hoitoon - Nika T:n mummulle, Oma Lilin omistajille ja isot mökille. Ilmeisen hyvin meni kaikilla, vaikka Oma olikin vähän persehtinyt. Ykä ja Vea olivat rällänneet mökillä lumessa niin paljon kuin sielu sieti ja nukkuneet äitini kanssa samassa sängyssä.

Noin muuten Ykää on käytetty ahkerasti akupunktiossa ja laserissa, torstaina se lisäksi röntgen- ja magneettikuvattiin. Viime kuvauksista on kulunut noin vuosi, ja ajatuksena oli nähdä, onko tilanne pahentunut drastisesti. Mutta ei - sama meno jatkuu, muutamia pullistumia ja yksi selvempi piikki, mutta ei spondyloosia eikä tyriä. Suurin osa kivuista johtuu siis syvien lihasten jumeista, jotka juontavat juurensa huonosta rakenteesta. Kisa- ja treenikoiraa Ykästä ei enää tule, mutta kotikoirana ja muiden treenien häiriöporsastelijana se varmasti vielä porskuttaa pitkään. Todella huojentavaa kuulla ettei rakenteessa ole mitään sen kummempaa, eikä esim. halvaantumisvaaraa ole. Koiraa ei kuulemma tarvitse varoa vaan elää ihan normaalia elämää sen kanssa, mitä tässä nyt on tehtykin: paljon lenkkeilyä ja vapaana juoksemista. Doboilu ja uinti pitää ottaa mukaan ohjelmistoon, tavoitteena lihaksien kasvatus ja erityisesti syvien lihasten vahvistus.
Välillä Ykä on käynyt meidän mukana hallilla kasaamassa rallyratoja eli käpyttelemässä pitkin kenttää "apuna", puhetta oli että voisi alkaa tehdä sen kanssa venyttelyjä ja  kahdeksikon ravailua/laukkaamista hallilla, niin tulisi tehtyä sitäkin säännöllisesti kun muiden koirien kanssa kuitenkin käydään usein treenaamassa. Toisekseen voisi kysellä josko johonkin koirauimalaan saisi mennä iltamyöhällä, niin voisi käydä sielläkin aina välillä treenien jälkeen.

Lili oli pari päivää hoidossa tässä jossain välissä, ja kun Keikokin tuli kyläilemään, oli ihan tarpeeksi vilinää
Nika ja Oma ovat olleet minulla treenikoirina, olivatpa myös pk-treeneissä häiriköimässä. Loppuvaiheessa ohjasin yhtaikaa molempia mm. paikkamakuussa, jossa koiria kyllä häirittiin ihan huolella. Sheltit eivät ole sellaista ennen kokeneet eivätkä järin hyvin pysyneet kun kouluttaja heilutteli ruokaa niiden nenän edessä, mutta ei se haittaa, lähinnä vain nauratti kun kävin palauttamassa niitä. Yksitellen rivistä luoksetuloa otettuna tulivat kyllä hienosti vasta oman nimen kuullessaan.

Muuten niiden kanssa on puuhailtu rallyn VOI-ratoja, enimmäkseen meidän kotihallissa Ojangossa mutta yhtenä yönä käytiin vetämässä treenit JAU:n hallissa. Vieras paikka paineisti molempia shelttejä selvästi, ja saatiin kaivettua Nikasta esille samantyyppistä käyttäytymistä, mitä se on nyt parissa viime kokeessa tarjonnut. Tämänpäiväiset kenraaliharkat Sporttikoirahallilla menivätkin enemmän nappiin. Omalle tuli jotain aivopieruja oikealla oikealle pyörähdyksestä, mutta muuten sheltit tuntuivat hyviltä ohjata.

Niin, ja Omasta tuli muuten Etelä-Suomen Shelttien vuoden 2015 tokosheltti! Hieno pikkumerle.

Nika kohta 10v, treenit on ihan ok

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti