Me voidaan ihan hyvin. Ykä ei ole juurikaan oireillut selkäänsä, vaikka hierontaväli on nyt sattuneista syistä venynyt pitkäksi. Se syö nivelvalmisteita ja liikkuu paljon, ja vaikuttaa tyytyväiseltä eloonsa. Paitsi että olen onnistunut opettamaan sen reaktiiviseksi kentällä, mikä aiheuttaa ongelmia koiran paineistuessa - sitä ei ehdottomasti saisi kehuen auttaa, jos se tarjoaa passiivisuutta. Eikä se etenkään saisi päästä passiivisuutta tarjoamalla pois tilanteesta. Tätä hinkattiin eilen kirjaimellisesti pikkutunneille asti, lähinnä koska Ykä oli päättänyt mm. että vasenta ohjatunnoudonkapulaa ei tartte tuoda, riittää jos ensinnäkään a) ei mene sinne tai b) menee, mutta jää ikuisuudeksi seisomaan kapulan luokse. Lisäksi kehänauhaksi viritetty naru oli kamala ja kaikki oli muutenkin aika kauhuisaa. On hirveää olla pieni pollanninhaivenkoira jolta vaaditaan asioita. Ruutuunkaan ei voinut mitenkään mennä. Onneksi sai lopetettua siihen kun koira viimein vähän nousi.
Shelttien kanssa ollaan tehty rally-VOI -juttuja:
- oikealla puolella tiiviisti seuraaminen on hankalaa, etenkin jos sen jälkeen pitäisi istua niin ettei pylly sojota ihan mihin sattuu
- Oma ei osaa peruuttaa, mutta se tekee sikanäyttäviä täyskäännöksiä (vasemmalla seuratessa molemmat vasemmalle, oikealla molemmat oikealle)
- Nikakin osaa pyöriä
- istumisesta seisomaannousu on hankalaa mutta sujuu jo ihan hyvin
Näillä eväillä Oma ja Nika lähtevät kaksiin rally-kisoihin kuun lopussa, pakko se luokka on joskus korkata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti