Pääsiäistekemisiä

Pääsiäinen kului mökillä, kuten kuuluukin. Eli juostu on paljon, pihalla oleskeltu ja hiekkateitä kuljeskeltu. Toiseen suuntaan pääsee 2km suuntaansa kun käväisee samalla postilaatikoilla, toiseen suuntaan lienee nelisen kilometriä ennen kuin tie päättyy. Ja kunhan lumet sulavat, päästään paremmin palloilemaan metsäpoluillekin. Koirat ainakin nauttivat kun saivat olla koko ajan vapaana. Muutamaan otteeseen sain olla karjumassa sinkoavalle Yrjänälle, mutta muuten oli hirmu hieno äijä. Pysyi pihassakin ongelmitta.
Perjantaina käytiin tallaamassa pellolle, 30cm lumihankeen, jonkinsortin esineruutu. 10mx25m, kolme vierasta esinettä: villasukka, rukkanen ja kenkä. Hain Ykän mökiltä ja usutin etsimään, ja sinnehän kenguru lähti. Ensin löytyi kauimpana ollut sukka, tokalla lähetyksellä rukkanen ja kun en halunnut itse lähteä rämpimään märkään lumeen lähetin vielä hakemaan kenkääkin. Ja senkin toi hienosti.

Seuruutusta mökkitiellä

Edustuskelpoinen eläin

Lauantaina herättiin aikaisin ja ajeltiin kasvattajan luo tokoilemaan Kehräämölle. Ykä osasi tosi upeasti kanavoida kierroksensa tekemiseen, vaikka alkuun pitikin vähän huutaa. Seuruutuksia (käännöksiä oikealle ja vasemmalle, täyskäännöksiä oikealle ja vasemmalle saksalaisittain), liikkestä maahan, liikkeestä seiso, alokasluokan hyppyjä. Ei mitään ongelmaa, hienosti oli mukana ja kontaktissa. Luoksetulossa ei ottanut mitään häiriötä vaikka piti juosta toisen holskun ohi, törmäsi vähän mutta tuli suoraan eli en rokottanut. Paikkamakuuta Sissi-holskun kanssa vierekkäin. Kerran lähtivät molemmat kun Kirsi sanoi jotain, mutta otettiin liike alusta eli vietiin koirat kaavan kautta takaisin. Ykä oli hirveän rennosti. Sain myös hyviä vinkkejä paikkamakuun yms. harjoittelua varten. Tärkeintä oma rentous ja luottamus koiraan.
Oli myös ilahduttavaa kuulla, että Yrjänän häiriönsietokyvyttömyys ei ehkä ole ihan niin suuri ongelma kuin miksi minä olen sen kuvitellut. Enhän minä sitä ikinä ole minään maailmanloppuna pitänytkään, mutta silti. Harjoittelukysymys.

Lopuksi pari hyppynoutoa patukalla. Ekalla kerralla patukka kimposi maasta nurkkaan ja lisäksi lähetin Ykän ihan liian läheltä estettä. Hyppäsi ja toi kyllä pätevästi, ei siinä mitään. Tokalla kerralla Kirsi vei patukan kauas esteen taakse ja minä lähetin Ykän parin metrin päästä, ja ai että oli hieno.


Puhetta oli myös että josko toukokuussa pääsisi taas Juvalle paimentamaan. Kiinnostavaa on nähdä, onko Ykälle jäänyt viimekesäisistä toilailuista mitään päähän. Myös rotumestaruuksista ja holskuleiristä oli keskustelua, eli kesällä päästään toivottavasti tekemään kaikkea oikein kunnolla.

Lopuksi vähän söpöilyä, porukoiden 10v norwich Emmakin suostuu olemaan Yrjänän vieressä, kun palkaksi saa lihapullaa. Ovat nuo aikamoisia.