Hyvien säiden puitteissa olemme tehneet peltojälkeä. Tuullut kyllä on. Ekana päivänä U:n muotoinen jälki, kulmat suoria, keppejä neljä. Keppien luona lihapullaa, purkit jätin pois. Olisikohan ollut taas sellaiset 100 askelta pitkä. Jätkä ei nähnyt kun talloin, oli penkereen takana puuhun sidottuna sillä aikaa. Jälki sai vanhentua 20min kun käytiin vähän huutamassa kiinanharjakoirille.
Aika sähläystä aluksi, mutta into oli ainakin kova. Kehuin kun pysähtyi syömään pullaa ekan kepin kohdalla, siitä tajusi että "hei! Keppi!" ja toisen minulle. Näköjään on vahvempana tuo suuhun ottaminen ja käteen tuominen kuin maahanmeno, eikä se minua kyllä haittaa. Penskasta pitäen vahvistettu asioiden kantamista, niin mikäpä siinä. Toisesta kepistä kohotti ohi, huomasin sen vasta kun olin itse ko. kepin kohdalla. Pysähdyin siihen niin ettei Yrjänä päässyt enää jatkamaan, ja kehotin etsimään. Nousipa. Loput kepit löytyivät kuten ensimmäinen. Lopussa shebaa.
Olin nähnyt niin monta jänistä lenkin aikana että päätin pitää Yrjänän liinassa, mikä osoittautuikin todella hyväksi vedoksi. Lähes samantien kun vapautin lähti metrin päästä jänönen karkuun. Ja koira perään. Sanoin nimen kerran, ei mitään vaikutusta, joten otin tukevan asennon ja otin nykäyksen vastaan. Yrjänä häkeltyi selvästi äkkipysähdyksestä ja tuli luo syömään nakkia. Sinkosi toisen kerran samaan suuntaan, nyt vissiin otti osumaakin hihnasta kun älähti ja käveli loppumatkan kiltisti vierellä.
Eilen vähän vaikeampi, eli mukana suorakulma, polun ylitys, kaartuva kulma ja jyrkkäkulma. 120 askelta. Alku meni kivasti, kepit nousivat kehuista. Suorakulmassa oli joku tosi ihana haju johon sitten homma hetkeksi tyssäsi. Ärähdin kun alkoi syödä jotain siitä, ja jätkähän kuvitteli että kielsin haistelemasta. Seistiin sitten hetki tekemättä mitään ennen kuin päästiin taas liikkeelle. Polkua ei edes huomannut, loput kulmat ok. Loppusuoralla meni ihan väärään suuntaan ja päätyi lopulta loppupisteeseen väärältä puolelta, mutta päätyipä silti. Keppisaldo 3/4.
Ilmoittauduin myös syyskuun MH-kuvauksiin, aiemmat ovat olleet aivan tupatentäynnä. Tuossakin kyllä on toinen rotu etusijalla, mutta toivotaan että mahdutaan mukaan.
Yrjänä kipuilee sisätiloissa jonkin verran, vatsanpuoleinen haava ei ole parantunut yhtä hyvin kuin takana oleva. Katsotaan mihin suuntaan lähdetään, oli se ainakin tänä aamuna paremman näköinen kuin eilen. Kamalan läheisyydenkipeä syliintunkija eläin ainakin on.
Aika sähläystä aluksi, mutta into oli ainakin kova. Kehuin kun pysähtyi syömään pullaa ekan kepin kohdalla, siitä tajusi että "hei! Keppi!" ja toisen minulle. Näköjään on vahvempana tuo suuhun ottaminen ja käteen tuominen kuin maahanmeno, eikä se minua kyllä haittaa. Penskasta pitäen vahvistettu asioiden kantamista, niin mikäpä siinä. Toisesta kepistä kohotti ohi, huomasin sen vasta kun olin itse ko. kepin kohdalla. Pysähdyin siihen niin ettei Yrjänä päässyt enää jatkamaan, ja kehotin etsimään. Nousipa. Loput kepit löytyivät kuten ensimmäinen. Lopussa shebaa.
Olin nähnyt niin monta jänistä lenkin aikana että päätin pitää Yrjänän liinassa, mikä osoittautuikin todella hyväksi vedoksi. Lähes samantien kun vapautin lähti metrin päästä jänönen karkuun. Ja koira perään. Sanoin nimen kerran, ei mitään vaikutusta, joten otin tukevan asennon ja otin nykäyksen vastaan. Yrjänä häkeltyi selvästi äkkipysähdyksestä ja tuli luo syömään nakkia. Sinkosi toisen kerran samaan suuntaan, nyt vissiin otti osumaakin hihnasta kun älähti ja käveli loppumatkan kiltisti vierellä.
Eilen vähän vaikeampi, eli mukana suorakulma, polun ylitys, kaartuva kulma ja jyrkkäkulma. 120 askelta. Alku meni kivasti, kepit nousivat kehuista. Suorakulmassa oli joku tosi ihana haju johon sitten homma hetkeksi tyssäsi. Ärähdin kun alkoi syödä jotain siitä, ja jätkähän kuvitteli että kielsin haistelemasta. Seistiin sitten hetki tekemättä mitään ennen kuin päästiin taas liikkeelle. Polkua ei edes huomannut, loput kulmat ok. Loppusuoralla meni ihan väärään suuntaan ja päätyi lopulta loppupisteeseen väärältä puolelta, mutta päätyipä silti. Keppisaldo 3/4.
Ilmoittauduin myös syyskuun MH-kuvauksiin, aiemmat ovat olleet aivan tupatentäynnä. Tuossakin kyllä on toinen rotu etusijalla, mutta toivotaan että mahdutaan mukaan.
Yrjänä kipuilee sisätiloissa jonkin verran, vatsanpuoleinen haava ei ole parantunut yhtä hyvin kuin takana oleva. Katsotaan mihin suuntaan lähdetään, oli se ainakin tänä aamuna paremman näköinen kuin eilen. Kamalan läheisyydenkipeä syliintunkija eläin ainakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti