Ensin tuli huoli Omasta, joka alkoi eräänä yönä äkisti oireilla takapäätään. Samaan aikaan sille iski aivan jäätävä ripuli. Mutta koira ei siis enää halunnut mennä rappusia eikä sitten jossain vaiheessa enää päässyt makuulta ylös. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä lekuriin, jossa koira pääsi verikokeisiin ja tippaan. Kalium-arvo oli todella matalalla, ja se voi aiheuttaa lihasongelmia. Oma oli myös edellisenä yönä juoksennellut irti treenihallin edessä, jossa se ehkä oli vähän liukastellut ja siten reväyttänyt jotain takapäästään, jota se vähän myös aristeli tunnustellessa. Sai kasan lääkkeitä ja parani omaksi ärsyttäväksi itsekseen suhteellisen nopeasti.
Sitten tuli huoli Veasta, jolle tuli todella voimakas ripuli ja oksennustauti, mutta sekin parani kun sille käytiin hakemassa asiaankuuluvat lääkkeet. Ykälle ja Vealle varatut RT-kokeet peruttiin kun ei viitsitty yhden koiran takia ajella Loimaalle asti.
Kolmanneksi tuli huoli Nikasta, joka alkoi ensin juoda ja kusta hirveitä määriä, sitten ripuloida ja lopuksi oksennella. Verenkuvassa yksi maksa-arvo oli koholla, se oli ollut jo joskus aiemminkin, virtsassa ei ollut mitään ihmeellistä. Ultrassa näkyi kohdussa vähän nestettä, mutta se meni äskettäin loppuneiden juoksujen piikkiin. Seuraavana päivänä Nika oli hyvin vaisu eikä edes huolinut ruokaa (!!!), joten se kuskattiin kiireenvilkkaa takaisin lääkäriin. Kohtutulehdus. Koira leikattiin samana iltana ja pääsi kotiin hyvin järeissä opiaattikänneissä. Tänään se jo käppäili hissukseen itse pihalle kuselle, mutta edelleen sillä on vahva lääkitys päällä. Pahin on kuitenkin jo ohi, aamulla se suostui syömään vähän herkkuja.
Nyt jos Ykä voisi pysyä terveenä, olisi tosi kiva. Mielenterveys ja lompakko arvostaisivat.
--
Treeniuutisina nopsasti, että Ykä kävi viikko sitten yksissä ohjatuissa tokotreeneissä ja oli unohtanut esim. kaiken. Kuten sen, että jos se käsketään odottamaan, sen pitää odottaa. Ja sen ettei luoksetulon aloitusmakuussa nostella kyynärpäitä. Mutta kyllä se siitä sitten, muistui mieleen. Treenattiin luoksetulon pysäytyksiä käsimerkeillä, erikseen uutta loppuasentoa (kierto selän takaa, ei lainkaan eteen istumista), noutoa ja tunnaria uudella loppuasennolla (selän takaa sivulle). Tunnarissa jotain sähläystä, kun Ykä ei ollut varma pitäisikö kapula viedä ohjaajalle vai kouluttajalle. Treenattiin myös matalan vireen seuruutusta eli tarkemmin sanottuna sitä, ettei Ykä kiljuisi askelsiirtymisissä. Suhteellisen hyvin Yppölän selkä tuntui kestävän ainakin tuon yhden tunnin, ehkä huomenna uusiksi jos kaiken tämän sairastelun katselemisen keskeltä jaksaa.
Lisäksi kävin maanantaina Vean treenatessa kolmen koiran kanssa 3,5km juoksulenkillä! Oikeat valjakkovälineet ja kaikki, Ykä johdossa ja sheltit pyöräkoirina. Alkusähläyksen jälkeen meni oikein hyvin. Noin puolet matkasta koirat saivat viilettää vapaana pellolla. Ykä osasi hyvin ohjauskäskyt joten narut pysyivät suorina vaikkei se paljoa vetänytkään (hyvä niin, selkä kiittää). Ohjauskiin kuului mm. "vasen", "oikea", "istu" (pysäytyksiä varten, etteivät liinat mene solmuun, tämä toimi kaikkiin koiriin hyvin) ja tuttu ja turvallinen "ei perkele sinne".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti