Kesäkuun puolenvälin jälkeen käväistään taas Aeschlimannin tokokurssilla, eli samalla kouluttajalla jolla käytiin pentuaikanakin. Tulee taas vähän tolkkua tähän treenaamiseen. Elokuussa nähdään Korria.
Arto Petjala treenautti meitä eilen Lahdessa. Yksä oli huonossa vireessä ja lahnasi. Treenien jälkeen huomasin että koiralla on kipeä rupimainen haava kainalossa, voi olla ettei sen takia ollut ihan parhaimmillaan. Sinänsä silti hyvä, sillä nyt näkyi kaikennäköistä korjattavaa mitä ei välttämättä hyvässä vireessä näe. Seuraamisissa lähti joka kerralla laahustellen mukaan. Muutenkin oli vähän löllöilyä, täyskäännökset vasempaan todella väljiä. Vinkkinä enemmän palkkauksia heti täyskäännöksen jälkeen sekä herättelyansoja kesken seuraamisen, eli nopeita käännöksiä ennalta-arvaamattomiin suuntiin, että koiran on pakko seurata kunnolla. Lisäksi kannattaa lähteä perusasennosta seurauttamaan oikealle eikä suoraan, jolloin koiran on taas pakko kiinnittää enemmän huomiota tekemiseen.
Tasamaanouto aika kamalan näköinen kokonaisena liikkeenä, mutta otettiin sitten vireennostatuspätkänä niin että pidin koiraa pannasta kiinni kun heitin kapulan, käskin istumaan vasta sitten. Lopuksi käsky. Ei loppuasentoa vaan keppiriehuntaa heti kun toi kapulan takaisin. Täytyisi enemmän ottaa liikkeitä tällaisina kivoina pätkinä, kaavamaiset suoritukset tappavat nopeasti innon tehdä yhtään mitään.
Hyppynoudossa Ykä esteen taakse istumaan, kapula maahan ja ohjaaja toiselle puolelle yhden lankun korkuista estettä. Tästäkin saatiin tosi hyvä suoritus kun hetsasin ensin koiraa pitämällä pannasta kiinni kun laitoin kapulan sen eteen, sitten istuminen, ja jännittynyt siirtyminen takaperin esteen toiselle puolelle. Eikä loppuasentoja vaan suora palkkaus.
Olin myös vähän yllättynyt kun Yksä ei ottanut mitään häiriötä kenttää ohittelevista koirista, eikä edes kentän laidalla pyörineestä Marle-holskupennusta. Voi tosin johtua haavastakin, mutta olipa silti nätisti.
Lopuksi pyysin Artoa leikittämään Ykää patukalla, kun kerrankin oli tilaisuus päästä kokeilemaan oikeasti leikkimisen taidon osaavan vieraan miehen kanssa. Ykä lähti hienosti mukaan ja roikkui karvat pystyssä ja muristen patukassa kiinni. Vähän kuitenkin jänskätti, kun ei palauttanut patukkaa sen voitettuaan, vaan lähti juoksentelemaan. Hanskan avulla palasi kuitenkin Arton luo ja leikki jatkui. Yritti aika paljon käyttää tapporavistelua sen sijaan että olisi oikeasti kiskonut, tähän täytyy kiinnittää minunkin paljon huomiota. Ravistelulla ei patukkaa saa, vain töitä tekemällä.
Hyviä vinkkejä kyllä saatiin, täytyy ottaa opiksi. Toivottavasti kainalohaava ei kamalasti haittaa huomisissa kokeissa.
Arto Petjala treenautti meitä eilen Lahdessa. Yksä oli huonossa vireessä ja lahnasi. Treenien jälkeen huomasin että koiralla on kipeä rupimainen haava kainalossa, voi olla ettei sen takia ollut ihan parhaimmillaan. Sinänsä silti hyvä, sillä nyt näkyi kaikennäköistä korjattavaa mitä ei välttämättä hyvässä vireessä näe. Seuraamisissa lähti joka kerralla laahustellen mukaan. Muutenkin oli vähän löllöilyä, täyskäännökset vasempaan todella väljiä. Vinkkinä enemmän palkkauksia heti täyskäännöksen jälkeen sekä herättelyansoja kesken seuraamisen, eli nopeita käännöksiä ennalta-arvaamattomiin suuntiin, että koiran on pakko seurata kunnolla. Lisäksi kannattaa lähteä perusasennosta seurauttamaan oikealle eikä suoraan, jolloin koiran on taas pakko kiinnittää enemmän huomiota tekemiseen.
Tasamaanouto aika kamalan näköinen kokonaisena liikkeenä, mutta otettiin sitten vireennostatuspätkänä niin että pidin koiraa pannasta kiinni kun heitin kapulan, käskin istumaan vasta sitten. Lopuksi käsky. Ei loppuasentoa vaan keppiriehuntaa heti kun toi kapulan takaisin. Täytyisi enemmän ottaa liikkeitä tällaisina kivoina pätkinä, kaavamaiset suoritukset tappavat nopeasti innon tehdä yhtään mitään.
Hyppynoudossa Ykä esteen taakse istumaan, kapula maahan ja ohjaaja toiselle puolelle yhden lankun korkuista estettä. Tästäkin saatiin tosi hyvä suoritus kun hetsasin ensin koiraa pitämällä pannasta kiinni kun laitoin kapulan sen eteen, sitten istuminen, ja jännittynyt siirtyminen takaperin esteen toiselle puolelle. Eikä loppuasentoja vaan suora palkkaus.
Olin myös vähän yllättynyt kun Yksä ei ottanut mitään häiriötä kenttää ohittelevista koirista, eikä edes kentän laidalla pyörineestä Marle-holskupennusta. Voi tosin johtua haavastakin, mutta olipa silti nätisti.
Lopuksi pyysin Artoa leikittämään Ykää patukalla, kun kerrankin oli tilaisuus päästä kokeilemaan oikeasti leikkimisen taidon osaavan vieraan miehen kanssa. Ykä lähti hienosti mukaan ja roikkui karvat pystyssä ja muristen patukassa kiinni. Vähän kuitenkin jänskätti, kun ei palauttanut patukkaa sen voitettuaan, vaan lähti juoksentelemaan. Hanskan avulla palasi kuitenkin Arton luo ja leikki jatkui. Yritti aika paljon käyttää tapporavistelua sen sijaan että olisi oikeasti kiskonut, tähän täytyy kiinnittää minunkin paljon huomiota. Ravistelulla ei patukkaa saa, vain töitä tekemällä.
Hyviä vinkkejä kyllä saatiin, täytyy ottaa opiksi. Toivottavasti kainalohaava ei kamalasti haittaa huomisissa kokeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti