Poliisikoirailua ja treenailua Hukan kanssa

Maanantaina käytiin pyöräilemässä omakotialueen hiekkateillä. Muuten tuon kanssa on todella helppo pyöräillä, mutta voi sitä sinkoilua, jos tulee koira vastaan. Otin siis ohituksiin mukaan suihkupullon, että loppuisi tuo älytön pullistelu. Jos ei yhdestä kiellosta lopeta tuijottelua, tulee vettä naamalle. Aika hyvin on auttanut tunteiden viilentämiseen, kokeillaan nyt viikko, pari, miten sujuu. Ykää tuntuu auttavan myös se, että lenkillä kiedon hihnan pannasta/valjaista sen vyötärön ympäri. Silloin ei myöskään kuumu niin älyttömästi muita ohitettaessa.

Tiistaina piti olla löysäilypäivä, koska keskiviikoksi oli sovittu treenit Saran ja Hukan kanssa, mutta toisin kävi. Aamulla parin tunnin lenkki, jonka aikana käytiin mm. Sellossa. Kotiin syömään ja koska minulle tuli asiaa keskustaan, päätin ottaa koiran mukaan. Tällä reissulla viivyttiin neljä tuntia, kun matkustettiin bussissa ja junassa, käytiin poliisilaitoksella viemässä papereita (joku lapsi tituleerasi Ykää poliisikoiraksi), tsekattiin keskustan pikkuruinen koirapuistoläntti ja pyörittiin Elielinaukiolla, Kampin ostoskeskuksessa, hississä ja kirjakaupassa. Jätkä käyttäytyi tosi hyvin suurimman osan ajasta, mitä nyt piti taas vähän hinistä vieraille koirille (paitsi kahdelle, joiden ohi päästiin suihkupullon avulla äänettä ja tuijottelematta). Ihmismassoissa ei mitään ongelmaa, ei edes pyri haistelemaan.

Illemmalla kävi sitten kutsu lenkille Saran ja Hukan kera, ja mehän ei kutsusta kieltäydytä. Ykä oli fiksusti suurimman osan lenkistä, pysähtyessä yritti haistelemaan ja vinkui, kävellessä ihan ok. Pari kertaa piti ilmoittaa suihkulla, että ei, nartun luokse ei mennä, vaikka sillä olisi kuinka ihana takamus.
Keskiviikkona päästiin treenikentälle asti. Ykä oli ihan tohkeissaan eikä olisi millään malttanut pysyä hiljaa. Lisäksi se karkasi muutamaan otteeseen Hukan luo ja muutenkin piti vähän turhan tarkasti huolta, mitä tuo ihana narttu teki. Tämä huono puoli siinä on, kun ei olla käyty häiriötreeneissä koko kesänä - koira oli unohtanut, että myös muiden läsnäollessa tehdään yhtälailla töitä. Ja voihan myös olla, että Yrjänän levottomuus johtuu siitä, ettei se enää pääse kahdesti viikossa häiriötreeneihin.

Muks.

Aluksi paikallamakuu. Ykä oli unohtanut miten mennään maahan. Kolmannella käskyllä meni, mutta nousi ylös. Kun viimein tajusi myös pysyä maassa, menin n. 5m:n päähän kymmeneksi sekunniksi. Pysyi, mutta pälyili Hukkaa aika paljon. Kun yritin mennä vierelle antamaan palkkaa, nousi heti luvatta perusasentoon. Eikä taaskaan osannut mennä maahan. Kun meni, kehuin, kävin edessä ja tulin takaisin antamaan nakkia. Toisella kerralla otin perusasentoon ja seurautin kauemmas, jossa patukkariehuntaa.

Sitten seuruutusta sekä hihnassa että vapaana, ei nyt mitenkään erityisen hienon näköistä. Heti kun suvaitsi tehdä kunnolla edes parin askelen verran, patukka lensi. Loppua kohden alkoi näyttää jo vähän siedettävämmältä. Askelsiirtymät ja perusasentoon hakeutuminen ok.

Ruudussa näytti kyntensä, paineli tuhatta ja sataa kannelle ja meni nopeasti käskystä maahan. Pysyi, vaikka kävelin kokeenomaisen kolmion. Toisella kerralla heitin patukan heti kun kyynärpäät osuivat maahan, kolmannella kerralla meni itsenäisesti makuulle ja vapautin palkatta. Neljäs kerta oli täydellinen, vaikka n. kymmenen metriä oikealle kannesta olikin Hukka.

Kapulan nostoakin otettiin, pari kertaa nosti hyvin (toisella kerralla toi jopa minulle).


Vaihdoin patukan narupalloon ja otettiin kaukoja. Kaikki siirtymät hyviä ja tarkkoja, ei yrittänyt eteen, sai palkkana pallon taakseen. Pallolla myös vähän seuruutusta, näytti jo paremmalta.

Treenien lopuksi istuskeltiin kentän laidalla. Ykän oli hirveän vaikea käsittää, että Hukka sai tutkia kenttää ja sen piti makoilla paikoillaan. Käsittämättömyys kuului myös äänestä. Kun malttoi hetken kunnolla, vapautin ja koirat saivat tutustua. Ykä ihan hirveästi, mutta narttu ei niinkään Yrjänästä. Kuten kuvista näkyy, olivat todella kaunis pari. Jätkä hymyilee kauniisti ja pussailee ja häntä heiluu ja Hukka vaan irvistelee.

Näin paljon Hukka tykkäsi Ykän kosiskeluyrityksistä. Kuvat otti Emiel.

Menin vielä yrittämään jättöjä riehumisen jälkeen, ei olisi pitänyt. Täytyy osata lopettaa ajoissa.

Iltasella käveltiin vielä seitsemisen kilometriä ja turisteiltiin mätsärissä. Ykä olisi hirveästi halunnut haistella kaikkia ja olisi ollut niiiiin kivaa päästä juoksemaan ja leikkimään kaikkien kanssa. Ei pöhissyt yhtään kenellekään, vaikka/koska koiria oli ihan pilvin pimein. Vähän myös leikittiin pallolla ja otettiin kaukoja ja askelsiirtymisiä. Kaikki meni hyvin leikkimistä myöten, vaikka ympärillä olikin satakunta koiraa.
Yhteensä tässä reissussa meni viitisen tuntia, kun vielä käveltiin kotiin. Kotimatkalla uskoi kieltoa parin vastaantulijan kohdalla eli meni nätisti, pari kertaa piti muistuttaa vesisuihkulla, että meillä ei hei katsella tuollaista.