Intoa ei ainakaan puutu

Kuvat ottanut Emiel.

Eilen oleskeltiin pitkä tovi Kampin ostoskeskuksessa, Yrjänä käyttäytyi erittäin mallikkaasti Suomalaisessa Kirjakaupassa ja kun istahdettiin Emielin kanssa piirtämään ohikulkijoita, Ykä heitti kyljelleen nukkumaan. Siinä ihmisvilinässä vaatii aika hyvää päätä koiralta vain nukkua! Vieras koirakin meni ohi aika läheltä, sitä piti vähän tuijotella, mutta Ykä rauhoittui heti häiriön kaikottua.

Tänään oli jälkitreenit, tällä kertaa en jopa eksynyt matkalla joten olimme ajoissa perille. Olin saanut Emielin mukaan kuvaamaan, joten Ykälle tuli myös lisätreeniä siitä, että kävelemässä on muitakin kuin minä. Jossain välissä Ykä nimittäin oli sitä mieltä, että jos muita on läsnä (huomiokykyni ei ole pelkästään koirassa), käyttäytyä ei tarvitse. Nyt alkaa selvästi rapista tämäkin luulo.
Istuskeltiin nurmikolla odottelemassa muita, kauempana tallusteli koiria, joille Ykän piti vähän vingahdella. Hiljeni kuitenkin käskystä ja sai kehut ja rapsutukset. Kun muita jälkiporukan koirakoita alkoi putoilla paikalle, oli jätkällä taas niin kovin paljon sanottavaa. Käveli kuitenkin kohtuullisen hyvin porukassa ruuduntekopaikalle, jossa laitoin koiran kiinni tolppaan ja lähdin tamppaamaan toiselle koiralle ruutua. Jätkässä oli virtaa pienen kehitysmaan tarpeisiin, ja se myös kuului. Viimeksi rauhoittui, kun oli kiinni, tänään ei. Palatessa menin kehumaan sitä vain, kun oli hiljaa.
Vieras ihminen (eri kuin viime kerralla) oli tallannut meille ruudun pitkään nurmikkoon. Ykä ampaisi heti matkaan ja haisteli tiensä ruutuun todella nopeasti. Oli vahingossa tullut mukaan kahdenlaisia nakkeja, joista toiset tietysti olivat parempia kuin toiset, ja huonompia piti syljeskellä suusta. Kerran koira teki laajan ympyrän takaani, mutta palasi omatoimisesti takaisin ruutuun.
Toista ruutua varten kävelimme metsään, nyt Ykä jo meni paremmin koiraryhmässä. Muiden takamukset kiinnostivat hirveästi, mutta eipähän metelöinyt. Koira puuhun kiinni ja tallaamaan seuraavalle ryhmäläiselle ruutua mustikkapuskien lomaan. Vieras ihminen (eri kuin edelliset) tallasi meille ruudun samanmoiseen aluskasvillisuuteen. Ja voi herranjestas millä vauhdilla hollantilainen lähti metikköön. Liina oli solmussa jo ennen kuin ruutuun päästiin ja Ykä oli ehtinyt kiertää kahdeksikkoa jokaisen puun ympärillä, lähellä ja kaukana. Minulla oli täysi työ selvittää liinaa suoraksi, että koira pääsisi työskentelemään. Haistoi ilmeisesti vähän kauempana olleen ruudun, sillä lähti ensin väärään suuntaan. Kutsuin nimeltä, ja tuli etsimään toisesta suunnasta. Kesken nakinsyönnin kävi välissä jonkun puskan ja haahuili vähän muutenkin, mutta palasi lopulta ruutuun, jolloin saatiin hyvä lopetus. Ohjaaja kehotti ottamaan hanskat mukaan seuraavalla kerralla, niin innokasta meno oli.
Ohjaajalla oli hauska huomio hollantilaisen työskentelystä: kun se jäljestää, sen häntä heiluu hirveästi, kun se on saanut vainun, sen häntä menee ympyrää, ja kun se on päässyt ruutuun/jäljelle, häntä pysähtyy. Kuulemma näin on tapahtunut jokaisen ruudun kohdalla. Ainakin huomaa, että se ihan oikeasti tekee töitä, eikä vain pyöri ympyrää. Hieno juttu.

Ja koska koira oli nirsoillut aamuruokansa kanssa, se oli ollut koko päivän ruoatta. Kun treenien jälkeen päästiin kotiin ja koira sai upean eteentulon jälkeen aamuruoan taas nenänsä eteen, kyllä maistui. Minä en nirsoilua katsele, meillä joko syödään se mitä eteen tuodaan tai sitten sitä ei syödä. Eräs koiranomistaja oli ihmetellyt, kun kerroin, että treenipäivinä meillä syödään vain aamuisin, että kuinka koira muka jaksaa tehdä töitä tyhjällä vatsalla. Vastasin, että nälkäinen koira tekee triplasti paremmalla motivaatiolla kuin kylläinen.

Nyt lähdetään ajelemaan Sysmään kaverin mökille, ehkä siellä voi taas yksi uusi ihminen tallailla harjoitusruudun metsäpohjaan. Mökkeillään nyt kun on vielä mahdollisuus.

Kuvat ottanut Emiel.