Olinpa sitten fiksu ja kannoin helteessä parin kilometrin verran 15kg koiranruokasäkin kotiin. Yrjänä käyttäytyi hirveän hyvin ja kulki vieressä hihna löysänä koko matkan. Tuli vain siinä mieleen, että eipä tämäkään onnistuisi, jos koira tempoilisi mihin sattuu. Tuohan ohittaa minkä tahansa löysällä hihnalla kapeallakin tiellä, paitsi muut koirat. Koirille pitää persehtiä. Tosin vain silloin, jos ne tulevat vastaan, muutoin ne ovat ihan ok. Mutta hyi, vastaantulijoita.
Ykä on ollut jotenkin todella levoton viimeiset pari päivää. Luultavasti johtuu siitä, että muutamme parin viikon päästä ja Ykä nappaa levottomuutensa minulta. Tokotreenejä ollaan tehty sekä kotipihalla että lähikentällä. Jätkällä herpaantuu mielenkiinto jos liikaa alkaa hinkata, joten ollaan pidetty treenipätkät lyhyinä. Koiran puolustukseksi täytyy sanoa, että täällä on ollut (kuten sanottu) todella kuuma ja painostava ilma. Vaikka viime yönä oli ukkosta, tänäänkin ilmanala oli nihkeä ja sateinen.
Yrjänä Viisas on myös oppinut piilottamaan luitaan, eli puskemaan kuonolla mattoa niiden päälle. Kumma kun meillä on aina kaikki matot ihan rutussa.
Levottomuuksia tai ei, Ykä pärjäsi superhienosti koirapuistossa eilen aamulla, vaikka puistossa oli yhteensä varmaan yli kymmenen koiraa. Kun muut lähtivät juoksemaan aidanviertä ja haukkumaan ohikulkevia pyöräilijöitä, jätkä lähti innoissaan mukaan, että "jes, juostaan!". Ei se yhtään tajunnut, mistä muut tuolla tavalla ilahtuivat, ei edes itse haukkunut kertaakaan, juoksi vain mukana häntä heiluen. Kaikki nartut (ja leikatut urokset) olivat taas tosi ihania, mutta koska niitä oli niin paljon, ei Ykä jäänyt pitkäksi aikaa kiusaamaan yhtä. Saipa se muita myös juoksemaan kanssaan eikä jyrännyt pienempiään. Kellahteli varjoon useampaan otteeseen, kun alkoi olla puhti pois. Kotimatkalla sitä sai melkein vetää perässään, kun minä hölkkäilin hiekkatiepätkiä.
Yksi kapea makkararuutu tehtiin metsäpohjaan illalla, kun oltiin matkalla lähikentälle treenaamaan tokoa. Koira puuhun kiinni, minä tallaamaan. Jätkä näki minut koko ajan, seuraavaksi voisi kokeilla tallata ruudun niin, ettei eläin näe. Heti, kun otin jälkiliinan kassista, Ykä alkoi jo tempoilla ruutua kohden, vaikka oli yhä kiinni sidottuna. Laitoin koiran liinaan kiinni ja astuin askelen eteen - ja Yrjänä oli jo ruudussa. Söi hyvällä ruokahalulla ja kun oli eksyä ulos ruudusta, korjasi.
Kentällä aloiteltiin tokotreenit kapulan nostamisilla. Heitin kapulan metrin päähän ja kun Ykä meni koskettamaan sitä suullaan/nosti sitä vähän ylös, kehuin ja otin patukan esille. Riehuttiin hetki, irrotus, ja uudestaan. Pari kertaa jopa toi kapulan minulle ihan ilman mitään, tästä tietysti kunnon riehutukset ilman loppuasentoja. Kun alkoi olla siinä pisteessä, että eläin hyökkäsi kapulan kimppuun etujalat edellä, lopetin nämä harjoitukset ja otin pari pitoa. Eli koira eteen istumaan, käsky "pidä", kapula koiran suuhun, käsien heiluttelua kapulan molemmin puolin ja kapulan päiden koskettelua. Koira piti kiinni kunnes otín päistä kiinni ja annoin irrotuskäskyn. Ja riehumaan. Hyvin meni.
Lisäksi jälleen lyhyitä seuruutuspätkiä. Oikeasta paikasta ja kontaktista patukka lensi välittömästi. Täyskäännökset olivat vähän löysiä, muuten ok. Kaukot tosi hyviä, ei yrittänyt yhtään eteenpäin. Perusasentoon hakeutumisesta palkka heti. Ruutuunlähetykset huippuhyviä, irtoaa kiitolaukkaan käskyn kuultuaan, syö namit (usein vielä kääntyy niin, että rintamasuunta on minuun), painuu nopeasti maihin ja pysyy siinä. Tötsiä meillä ei tosiaan vielä ole, joten teemme ruutuja pelkällä kannella niin, että otan ensin koiran vierelle, jätän siihen siksi aikaa kun vien kannen eteen, palaan koiran luo ja annan käskyn. Tätä voisi pikkuhiljaa alkaa kokeilla niin, ettei koira näe, kun vien ruudun. Siihen tosin tarvittaisiin ne tötsät, ettei jätkä lähde haahuilemaan mihinkään ruutua etsien.
Eilen oli myös loistava hallintaharjoitus, kun lähdimme puolenyön aikaan käymään pihalla. Koira vapaana, melkein pilkkopimeää kohta alkavan ukkosen takia. Näkyi välähdys, viidentoista sekunnin päästä kuului jyrähdys, joka sai Ykän vetämään villiä hepulirinkiä. Rauhoittui kuitenkin heti, eli pelkoa se ei ollut, villiintymistä vain. Sitten koira äkkäsi jotain metsänrajassa (piha päättyy metsään) ja sinkoutui siihen suuntaan ennen kuin minä edes tajusin, että siellä on koiranulkoiluttajia. Karjaisin ukkosena takaisintulokäskyn - ja kas, koira kääntyi puolimatkassa kannoillaan ja laukkasi luokseni. Sai tietysti hirveät kehut ja jatkettiin vapaanaoloa. Kauempana olleet koirat alkoivat haukkua, mutta Ykää ei enää yhtään kiinnostanut mennä siihen suuntaan. On se vaan hieno eläin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti