tiistai 7. heinäkuuta 2009

Agilityn alkeet, tunti II

Tänään agilitytreenit menivät paljon paremmin, johtuneeko sitten aamun parin tunnin lenkistä, jo tutuksi tulleesta porukasta vai juustosta. Huomenna jätkä joutuu olemaan työpäiväni ajan yksin, joten saa nähdä kuinka paljon virtaa silloin riittää.
Hininä ja mölinä olivat ihan minimissään, palkkasin aina, kun oli hiljaa. Otettiin paljon seuraamista, perusasentoa, askelsiirtymisiä ja paikallaistumista vuoroa odotellessa. Niinkin reippaasti, että narupallosta lähti naru irti. Niin tai näin, koira ei ehtinyt keksiä omaa tekemistä eikä kyttäillä muita.

Alkuun putkea, sekä pitkää suoraa että kiemurtelevaa niin, ettei alusta nähnyt loppupäätä. Ykällä ei mitään ongelmaa missään, täysillä vain putkeen ja täysillä sieltä ulos. Tämän jälkeen A-estettä, jota ollaan siis jätkän kanssa kokeiltu joskus taannoin Purina-areenalla. Täysillä ylös ja täysillä alas, ensimmäisellä kerralla en edes ehtinyt ajatella kontaktiin pysäyttämistä, kun koira oli jo suorittanut esteen. Toisella kerralla pysäytin seisomaan aloituskontaktilla ja istumaan lopetuskontaktilla. Lisää treeniä, koira sai pari kertaa hypättyä lopetuskontaktin yli. Se ei saa oppia, että yli hyppely on sallittua.
Puomia otettiin ilman namivanaa, kontakti seisomisella aluksi, ja rauhallisesti (!) Ykä käveli puomin toiseen päähän, jossa istutus, kontakti ja namia naamaan. Ihan erilainen meininki kuin A-esteellä. Ei pelännyt kuitenkaan yhtään.
Kepeissä koira sekoili, koska minä sekoilin. Se on yllättävän vaikeaa imuttaa siksakkia, kun itse kulkee takaperin. Ihan hyvin kuitenkin meni ottaen huomioon, ettei ennen olla edes nähty keppejä.
Sitten rengas. Taisin nauraa ääneen, kun ohjaaja pyysi, että ohjaisin koiran "rauhallisesti, jalka kerrallaan" renkaan läpi. Opetapa hollantilainen suorittamaan este hitaasti. No, jotenkin Ykä oli kuitenkin tajunnut itsestään, että renkaasta pitää hypätä nätisti, eikä siis kolistanut estettä kummallakaan kerralla. Hieno eläin.

Lopuksi kokeiltiin lyhyttä rataa, eli suora, oli kaksi peräkkäistä, matalaa hyppyä ja suora putki. Istutin Ykän ensimmäisen esteen eteen, otin vähän etumatkaa ja annoin käskyn hypätä. Lähti rakettina, hyppäsi molempien esteiden yli, juoksi putken ohi, toisessa päässä huomasi että "kah, putki!", sukelsi putken väärinpäin läpi, jolloin käskin sen uudestaan putkeen ja meni. Toisella kerralla tajusin antaa "putkeen"-käskyn ajoissa, ja Ykä suoritti radan täydellisesti. Eli ohjaajan pitää opetella paitsi juoksemaan nopeasti, myös ajattelemaan nopeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti