Koirapuistoilua

Nyt ollaan kyllä koirapuistoiltu niin urakalla, ettei mitään rotia. Pitkiä hihnalenkkejä ei viitsi tuollaisessa helteessä tehdä, joten ollaan lähinnä treffailtu Riku-bokseria ja muita kavereita puistossa riehumisen merkeissä. Eilen aamulla tässä lähipuistossa tunnin verran ja illemmalla vielä monen monta tuntia Rajasaaressa, jotta koira olisi tarpeeksi raato jäädäkseen pariksi tunniksi porukoille hoitoon, tänään heti puoli kahdeksalta lähipuistossa sellaiset reippaat kolme tuntia. Vesipiste on lähellä joten koirien juottoämpäriä täyteltiin ahkerasti. Ykä ihastui tulisesti kaikkiin narttuihin, jotka kyllä kaikeksi onneksi laittoivat jätkälle systemaattisesti kuonoon, jos ei liehittely muuten loppunut. Selkään ei sentään yrittänyt kertaakaan, siitä olenkin aina jämäkästi kieltänyt. Nylkyttelyä kun en siedä laisinkaan, sitä tapaa tuo ei ole päässyt koskaan oppimaankaan.
Rikun kanssa on muuten mennyt hyvin, mitä nyt eilen piti puistoon tullessa vähän koettaa kärhämöidä. Sanallisesta käskystä Ykä kuitenkin lopetti uhittelun ja loppuaika meni kuin vettä vain. Raidalliset pitävät yhtä. Tänään jätkä myös löysi äänensä ja tajusi, että juostessa voi myös haukkua. Olisi kyllä voinut jättää tajuamattakin.

Niin kauan me aiomme puistoissa ravata kunnes ongelmia tulee, sillä muiden kanssa leikkiminen on a) loistavaa liikuntaa ja b) opettavaista. Sitä paitsi kun on kolme tuntia riehunut ja pari kävellyt, koiraohitukset menevät lähietäisyydeltäkin kuin vettä vain. Näin saadaan positiivisia kokemuksia niihinkin. Jopa takaa tullut kamala rullaluistelija, joka pari kuukautta sitten olisi saanut Ykän vähintäänkin väistämään sivuun, sai mennä rauhassa ohi. Tien toisella puolella vihaisena sähissyt kissa sai Yrjänässä aikaan vain vilkuilua.

Tokoilusta sen verran, että olen keskittynyt eteentulon paikkaan. Aina ennen ruokakupille pääsyä paikallaistuminen ja eteentulo. Nyt siitä on tullut vauhdikas, suora ja tiivis, eli suunta on ehdottomasti eteenpäin. Vapautus heti istahtamisesta ruoalle. Tänään Ykä myös opetteli pitoa kananmunalla, hitsin noloa.

Koska kamera ei jostain syystä ole itsekseen ottanut kuvia kotoa käsin, ohessa talvisia kuvia Forssasta, jossa oltiin joskus helmikuussa moikkaamassa shelttinarttuja eli Myraa ja Nikaa. Jätkä on kyllä paisunut aika järkyttävästi, siitä tulee vielä aikamoinen mörssäri.

Yrjänä 17vko, kuvat ottanut Tyrni.