Ihania putkia ja kamala puomi

Sain tänään vähän jälkijunassa mökkikuvia maaliskuun lopulta, eli ohessa vähän kuvamateriaalia Yrjänästä 5kk. Ei täällä sentään heinäkuussa lunta ole, eikä Yrjänäkään enää ole tuollainen luikku.

Agilityintensiivikurssi alkoi meidän osaltamme niin hirveällä innolla, että siitä olisi riittänyt energiaa koko Kenian valaisemiseen viikoksi. Alkuun, kun vinkuminen alkoi, käännyttiin samantien takaisin tulosuuntaan. Ramppaaminen auttoi, ja päästiin jopa istumaan asti. Siinä tungin Ykän naamaan lihapullaa, kun se käyttäytyi. Muiden luokse kun olisi ollut niin kiva mennä leikkimään ja siis hitto kun odottelu on tylsää ja hei mennään siis jo ja kato tuolla on tollainen ihana nainen! Kato tuossa, tuossa noin!
Rähinäongelmaa ei todellakaan ole, kunhan kaikki ovat niin kivoja eikä pieni eläin millään malttaisi.

Yhtä kaikki, kurssi pidettiin sisätiloissa kumimatolla, muita koiria kuusi, seitsemän. Lisäksi verhon takana oli käynnissä tokokurssi, eli häiriötä oli kylliksi. Ykä vinkui ja tempoili, mutta malttoi istua perusasentoon käskystä. Pysyi myös paikallaan istumassa, kun kävin repulla (paikallaolot olivat muutenkin aika priimoja lonkkakellahtelua lukuunottamatta, mutta pysyi siis kaikesta huolimatta paikallaan, vaikka ympärillä tapahtui vaikka ja mitä). Ensin jokaiselta otettiin vuoron perään lyhyt putki; ohjaaja piti koiraa kiinni ja omistaja kutsui toiselta puolelta. Yrjänän mielestä ohjaaja oli ihan mahtavan kiva. Ensin jätkä ei oikein älynnyt homman ideaa, vaikka ollaan me putkea kokeiltu kerran pari aiemminkin Purina-areenalla. Hentorakenteinen ohjaaja sai tehdä kunnolla töitä estääkseen Ykää sinkoutumasta putken ohi luokseni. Vaan voi sitä nopeutta, jolla koira sitten ryntäsi putkesta läpi, kun se tajusi, mitä siltä odotettiin.
Toisella kerralla putki olikin jo kolme kertaa pidempi, suora silti, ja lähetin Ykän putkeen ja juoksin itse täyttä vauhtia toiseen päähän. Meni epäröimättä ja vauhti oli mieletön.

Pussissa ohjaaja piti toista päätä vähän ylhäällä, kun lähetin Ykän sisään. Ei mitään ongelmaa.

Seuraavaksi matalalla oleva rengas. Ohjaaja piteli kaksin käsin Ykää, joka yritti keksiä, mistä välistä menemällä pääsee luokseni toiselle puolelle. Rymisteli sitten renkaasta läpi ja sai lihapullaa ja hihkaisuja. Toisella kerralla hyppäsi taas estettä kolistellen renkaan läpi, nyt jo varmemmin. Ekaa kertaa renkaalla, eli kyllä me tuohonkin vielä treenataan oikea hyppytekniikka.
Puomi sen sijaan oli Ihan Kamala. Ohjaaja teki puomille lihapullavanan, jota seuraamalla koira oppisi katsomaan jalkojaan sen sijaan, että seuraisi esimerkiksi namia pitelevää kättä. Ykä oli joutunut sen verran pitkään odottelemaan vuoroaan, että sen motivaatio alkoi laskea ja hermostus kohota. Kontaktille meni hyvin, pysähtyi käskystä etujalat kontaktialueella ja takajalat maassa, sai nameja, joita tässä vaiheessa vielä söi. Kun lähdettiin eteenpäin, Ykä kyllä haisteli kaikkia lihapullia, muttei syönyt niitä. Käveli eteenpäin nenä alustassa kiinni ja ohitti jokaisen namin. Keskivaiheilla astui harhaan ja oli pudota, mutta nostin sen takaisin ja kehuin jatkamaan. Muiden koirien kesken aiheutui tässä välissä jotain kränää, joka seisahdutti Yrjänänkin häntä koipien välissä tarkistamaan, että ei kai nyt hänelle vain kukaan rähise. Sain kuitenkin jatkamaan loppuun asti, pysäytin kontaktialueelle ja sain palkattua kädestä. Tästä sitten hirveät kehumiset ja riehumiset.

Viimeisenä otettiin uudestaan pitkä, suora putki, jotta koirille jäisi hyvä maku treeneistä. Lähetin jätkän putkensuulta (jonne se malttamattomana veti) ja juoksin toiseen päähän, josta Ykä singahtikin. Kävi nuuhkaisemassa toisen koiran takamusta, mutta tuli käskystä luokse ja sai palkkaa.

Tekemisen intoa kyllä löytyy, kunhan saadaan vielä iskostettua hollantilaisen päähän, että treeneissä ollaan treenaamassa. Muut koirat saavat tehdä mitä tykkäävät ja haista miltä haluavat, mutta niitä ei noteerata. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Nytkin tehtiin odotteluaikoina vähän tokoa, ettei jätkä nyt ihan tylsistyisi. Käskyn alla oleminen rauhoittaa selvästi, kun ei tarvitse itse keksiä tekemistä.

Yhtä kaikki, kylläpä koira päästi onnellisen huokauksen, kun kävi kotiinpäästyään unten maille.

Elina kuvasi.