Ykä oli melkein yhdeksän tuntia yksin, mutta ei ollut moksiskaan. Palattuani juostiin hetki pihalla ja käytiin lyhyellä lenkillä. Kuuma ilma läkähdytti hollantilaisenkin, vaikka yksinolo olikin venynyt pitkäksi.
Agilityssa Ykä on kyllä niin elementissään. Vaikka holsku nyt kyllä tykkää tehdä mitä tahansa, jossa saa mennä ja juosta minkä raidallisista kintuista pääsee.
Ensin keppejä. Minäkin aloin vähän oppia imutustekniikkaa enkä mokaillut niin paljoa. Ykä ei yhtään tiedä mitä sen pitäisi tehdä, mutta se yrittää ihan hirveästi. Vielä me opitaan.
Sitten pitkää putkea, joka on Ykän lempieste. Suoraa, U:n muotoista ja kaarella olevaa, kaikki ovat ihan ältsin kivoja. Vetää putken suuta kohden ja kun laskee irti pannasta ja antaa "putkeen!"-käskyn, ryntää sisään ja onkin samassa tullut jo toisesta päästä ulos. Lähetyskin siis onnistui vähän kauempaa todella mainiosti.
A-esteellä pysähdys alkukontaktille (seisoo), kepeästi yli ja pysäytys loppukontaktille (istuu). Hyvin meni, alkaa jo tajuta, ettei esteen yli vain rymistellä. Puomilla sama juttu, mitä nyt toisella kerralla hyppäsi lopun kontaktialueen yli ennen kuin ehdin antaa käskyä.
Pöytä otettiin tänään uutena esteenä. Kävelemällä mentäessä hyppäsi ja pysähtyi hienosti, juosten hyppäsi kyllä pöydälle, mutta lensi samantien yli. Otettiin juosten tätä pari kertaa, ja johan alkoivat jarrutkin löytyä.
Rengas meni hyvin, karvat vähän osuvat reunoihin, mutta eipähän enää kolisuta koko estettä läpi hypätessään. Ei edes yrittänyt mistään väärästä välistä.
Tässä välissä taas putkea, joka meni arvatenkin upeasti. Lopuksi hyppylähetystä, eli esteen toiselle puolelle namikansi ja koira pääsi hyppykäskyllä syömään. Sitten kansi vietiin kahden esteen taakse ja sama juttu. Ja mitäpä ongelmia holskulla hyppäämisessä olisi.
Huomenna tiedossa jälkitreenejä heti agilityn jälkeen, saa nähdä, mitä Yrjänä siihen sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti