Huippuvireessä

Pysähdyimme aamulenkillä läheisen koulun hiekkakentälle tokoilemaan. Koska tämä kaikki tapahtui hetken mielijohteesta, koiralla oli valjaat eikä minulla ollut leluja eikä nameja mukana. En antanut tämän olla ongelma, vaan nappasin metsästä kepin ja palkkailin sillä. Ja täytyy vain sanoa, että kesätauko on näemmä tehnyt hyvää.
Teimme mm. seuruutusta vapaana (lyhyitä suoria, käännöksiä ja täyskäännöksiä molempiin suuntiin), jääviä (istu, maahan), kaukoja (istu-maahan, maahan-istu), paikkamakuuta ja -istumista (pitkällä matkalla ja niin, että minä tein laajan neliön koiran ympärillä) ja luoksetuloa (pitkällä matkalla koira hyppäsi täyttä vauhtia etujalat edellä päin, lyhyemmällä ja pienillä avuilla onnistui). Luoksetulon taantumaa lukuunottamatta jätkä oli ihan huippuvireessä, teki sähäkästi ja tarkasti, seuraaminen oli ihan uskomattoman hienon näköistä ainakin näin omasta vinkkelistä. Ei lähtenyt edes sambailemaan kepin kanssa paljoa, vaan toi sen minulle käskystä. Repi keppiä myös tosi hyvällä otteella.

Kevään loppuun saakka olimme käyneet tokotunneilla säännöllisesti kaksi kertaa viikossa kolmi-nelikuisesta lähtien, nyt pakon sanelema tauko näytti, että välillä pitää tehdä jotain muuta, että liikkeet hautuvat koiran päässä kunnolla. Olen vieläkin ihan äimänä.

Sen sijaan kapeita makkararuutuja yritin tehdä eilen, mutta koira ei syttynyt yhtään. Lähti kyllä innokkaasti etsimään, muttei syönyt lihapullia ja haahuili muutenkin omiaan. Tein toisen ja nappasin koiran kehujen kera heti pois, kun pitkin hampain nappasi yhden namin. Taisi haluttomuus johtua siitä, kun kilometriä aiemmin jätkä oli oksentanut tyhjää vatsaansa. Näemmä koiran nimi on enne riippumatta siitä, miten koiran nimeää.