Jälkitreenien alkua odotellessa koirassa oli virtaa kuin pienessä pitäjässä ja ihan yhtä lailla sanottavaa kaikille. Heti, kun lähdimme liikkeelle, turpa umpeutui ja käytöstavat löytyivät. Ei myöskään mölynnyt yhtään, kun kiinnitin sen puuhun - ei, vaikka kaikki kolme muuta koiraa inisivät ja haukkuivat omistajiensa perään.
Tänään teimme ensimmäistä kertaa etenevää suoraa niin, että tamppasimme peltoon kukin omalle koirallemme kahden jalan levyistä jälkeä n. 7m verran. Jäljet saivat vanheta ehkä pari minuuttia. Ykä heitti heti uuden vaihteen päälle, kun laitoin sen liinaan. Ihan hirveä hinku päästä tekemään, koiraa sai jarrutella oikein kunnolla, että päästiin edes jäljen alkupisteeseen asti. Osoitin sille aloituksen ja koira työskenteli nenä maassa nakkien ohi loppuun, jossa kehuin hirveästi ja johdatin pois. Haisteli siis kunnolla ja pysyi jäljellä, huomasi kyllä kaikki nakit, muttei syönyt yhtäkään. Ohjaajakin sanoi, ettei kyse ole siitä, etteikö koira haluaisi syödä, sillä on vain niin kivaa, ettei se malta.
Toista jälkeä varten siirryttiin toisaalle, koirat kiinni (Ykä rauhoittui taas heti makuulle vaikka muut konsertoivatkin) ja tamppaamaan pitkää ruohikkoa. Ykälle pitkä, parinkymmenen metrin aavistuksen vasemmalle kaartuva jälki, nakkeja vähän harvemmin kuin ensimmäisellä. Parin minuutin vanhentuminen ja koira liinaan. Jätkä oli taas ryntäämässä töihin jo ennen kuin sain sen lähellekään aloituspistettä. Nyt oli jäljellä jo sellainen hönkä, että minun piti jarrutella menoa kaksin käsin. Lähti tarkasti, mutta niin hirveällä vauhdilla, että olisi varmaan sekunnissa juossut jäljen loppuun jos olisi ollut irti. Pidättely sai sitten jätkän välillä nostamaan päätään ja pysähtymään, että mitäs ämmä siellä oikein hidastat mun työntekoani. Näistä huolimatta matkanteko jatkui innokkaasti ja tarkasti, jälleen kaikki nakit ohittaen. Päästiin loppuun, jossa taas kehut ja pois.
Seuraavaa kertaa ajatellen saimme vinkin, että koiralle ei edes aamuruokaa (treenit illalla) ja jäljelle nakkien sijaan nappuloita. Jos eivät nappulat jäljeltä maistu, olkoot syömättä. Seuraavalla kerralla uudestaan.
Ykä on muuten ihana, kun se on ajanut jäljen. Koiran askel selvästi kevenee ja se suorastaan kiemurtaa ja loikahtelee eteenpäin hirveän ylpeänä ja tyytyväisenä, että huomasitteko, kuinka minä olin hirmu pätevä ja paras ja tein tosi hienosti ja olen niin taitava, kattokaa! Tykkää ihan hirveästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti