Kuvasaastetta ja torninkaatoa

Viikonloppu kului mainitusti mökillä. Jätkä sai uida ja juosta oikein sydämensä kyllyydestä ja pääsi myös markkinoille mukaan. Markkinoilla eivät ihmismassat olleet mikään ongelma, mutta koska siellä oli myös melkoisesti koiria, piti niistä ottaa häiriötä. Ei mitään rähinää sentään, kunhan vain kimitystä ja pientä tempoilua. Mutkun olisi niin kiva mennä leikkimään kaikkien kanssa hei.
Markkinoilta käveltiin takaisin mökille (7km). Mökillä Yrjänä sitten ui ihan ilman mitään kymmenien metrien päähän rannasta paimentamaan meitä uijia takaisin, koska ollaanko me nyt ihan pöljiä, kun uidaan niin kaukana. Ykä keksi myös, että vaikkei laiturilta uskaltaisikaan kunnolla hypätä, tikkaiden ylimmältä askelmalta uskaltaa. Perjantaina oli niin uskomaton helle, että jätin suosiolla ruutujen tallailun sikseen ja Ykä sai vain metsästää nappuloitaan nurmikolta.
Lauantaina tehtiin sateen lakattua vielä kolme makkararuutua (metsäpohja + kaksi ruohopohjaa) niin, että minä ja kaveri tallailtiin yhdessä. Näin saatiin maahan myös vierasta hajua. Yrjänä oli tallailun ajan puussa kiinni, ja heti, kun sen sieltä haki, oli hinku ruutuun kova. Kaikki kolme menivät varsin priimasti ja eläin sai mahan täyteen makkaraa. Ehkä ensi torstain treeneihin saan nakitettua jonkun kuvaamaan.
Sunnuntaina oli taas helle, ja Ykä sai lenkillä kantaa vesipulloa. Aina, kun yritti jättää sitä maahan, kävi hakemassa sen "ota pullo mukaan" -kehotuksella.

Mökillä pelattiin myös paljon Tornia, joka oli siis ihan hirveä. Kaikki lattialle rysähtävät palaset aikoivat selvästi vähintäänkin tehdä holskusta hakkelusta. Sen sijaan, että olisimme vältelleet palasten putoilemista, heittelimme niitä varta vasten alas. En myöskään antanut koiran piiloutua tai paeta talosta. Otin koiran hihnaan ja se sai pelata Tornia meidän kanssamme, eli en vainonnut Ykää palikoiden kanssa ja heitellyt sitä niillä. Onneksi meillä on tuo peli täällä kotonakin, voidaan jatkaa harjoituksia.

Tänään Yrjänä pääsi töihin heti aamusta, eli laitoin sille repun selkään aamulenkille. Tähän asti on vain vähän soviteltu sitä, nyt oli ensimmäistä kertaa varsinaisesti selässä. Vähän iso se on vielä hakaneulaviritelmistä huolimatta, mutta eiköhän tuo junnu vielä rotevoidu siihen sopivaksi. Koira sai kantaa vuokrafilmit videovuokraamoon ja kaupasta jäätelöt kotiin. Kun yritti kasvattaa kierroksia muista koirista, sanoin sille että se on töissä, ja kierrokset laskivat. Ihmisten ilmeet olivat ainakin näkemisen arvoisia.

Äsken lenkillä harjoiteltiin metsässä vähän hallintaa koira vapaana, ja tietysti Yrjänä äkkäsi jostain koiran heti, kun annoin haistelua varten "vapaa"-käskyn. Kiellosta huolimatta rynni sinne, sai äkkilähdön ja eikun täyttä vauhtia toiseen suuntaan. Käskin luokse, kehuin, pyysin toisen koiran omistajalta anteeksi ja lähdimme toiseen suuntaan. Oli kyllä hyvä, että toinen koira laittoi tuolle turpaan, ehkä Ykä joskus jopa tajuaa, ettei muiden luokse mennä häntä pystyssä ja jos ei lupaa tervehtimiseen tule, kenenkään luokse ei todellakaan mennä. Yhtä kaikki, tästä eteenpäin vapaana ollessa käytössä seuraavat käskyt:

- reuna (pysyy siinä tienreunassa, jonka osoitan, vaikka menisikin edellä)
- lähellä (muuten saa haistella ja kulkea missä haluaa, mutta minun eteeni ei ole asiaa)
- vierellä (tänään mukaan lisätty uutuus, eli koira kulkee kuin olisi hihnassa [vasemmalla puolella, ei jää haistelemaan mihinkään eikä saa tehdä tarpeitaan ilman lupaa]. En tajua, miksen ole opettanut tätä aiemmin)

Mökillä on sama käytäntö kuin kotona, eli (ulko-)ovista ei mennä sisään eikä ulos ilman asianmukaista lupaa, vaikka olisivat kuinka sepposenselällään. Näin estetään se, ettei esimerkiksi märkä koira ryntää heti sisään olohuoneen valkoiselle sohvalle ja sisällä äsken olleen koiran voi olettaa vieläkin olevan sisällä.

Hollantilaisenkin saa väsymään, kun oikein yrittää

En saanut enää unta herättyäni aamuseitsemän jälkeen, joten lähdin suosiolla aamulenkille. Jo silloin sää oli paahtava. Päädyin koirapuistoon, jossa Yrjänä löysi uuden parhaan kaverinsa kuukautta nuoremmasta Riku-bokserista. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, ja roikkuvista huulista oli kivaa repiä. Muitakin puistossa toki kävi, mutta Riku oli selvästi paras leikkitoveri. Vain nameista tuli vähän kinaa, muuten ei mitään ongelmaa jätkillä. Rikun omistaja oli kuulemma pohtinut holskuakin rotua miettiessään, mutta luopunut ajatuksesta kaiken sen negatiivisen kritiikin takia, jota rodusta liikkuu. Päästiinpä siis taas vähän puhdistamaan hollanninpaimenten mainetta. Tietysti olen sitä mieltä, että mahdollisista päävioista saa ja täytyy kertoa julkisesti, mutta kuten kaikissa roduissa, ei jokainen yksilö ole mätä.
Pari tuntia viihdyttiin auringonpaisteessa juosten ja riehuen. Paluumatkalla ohitettiin vastaantullut kääpiövillakoira löysällä hihnalla erittäin mallikkaasti, pieneen hollantilaiseen mieleenkään ei tullut enää lähteä uhittelemaan kolmen tunnin helteessä liikkumisen jälkeen. Kieli roikkui maassa asti ja kahdesti koira kävi maahan makaamaan, eli kyllä tämänkin ikiliikkujan näemmä saa hetkellisesti väsytettyä.

Peräänkuulutan järjestelmäkameraa jalustoineen, eihän tässä menossa muuten pysy mukana.

Juomatauko

Harjoitus tekee metsurin

Ennen...

Eilen kahdeksan kilometrin hikilenkki osittain pyörällä ja osittain kävellen (hiekkatieosuudet pyöräilin ja koira juoksi vierellä, asfaltilla talutin). Sillä reissulla käytiin moikkaamassa kollegoita työpaikalla, Ykä hurmasi kaikki naiset. Tänään jatkuivat hellelenkit ja kävimme siinä lomassa eläinkaupassa ostamassa Y-valjaat ja viiden metrin jälkiliinan. Kaupan edessä kiinni ollut valkoinenlänsiylämaanterrieri ohitettiin valjaissa ilman mitään ongelmaa, muutenkaan Yrjänä ei yhtään välittänyt valjaista, vaikka olivatkin ensimmäistä kertaa päällä. Eläinkaupassakin antoi myyjän laittaa ne päälleen ihan kiltisti. Illan edellä lähdimme kävelemään kohti Leppävaaran uimahallia, jossa tämän päivän jälkitreenit pidettiin. No, luonnollisesti eksyimme, koska en ole Lintuvaaran suunnassa yhtään liikkunut. Tunnin hikipäissä juoksentelun jälkeen pääsimme paikalle viisi minuuttia myöhässä. Ykä alkoi heti nostaa kierroksia muut koirat nähdessään ja konsertoi miehekkäästi. Persehtiminen loppui kuin seinään kun laitoin koiran tolppaan kiinni. Tallasin nurmikolle 1,5m x 1,5 m -makkararuudun ja hetken vanhenemisen jälkeen päästin koiran liinassa etsimään. Jäljesti taitavasti nenä maassa ruutuun ja kun oli lähteä ruudusta, korjasi ja palasi takaisin. Meni siis hirveän hyvin. Kun puolet oli syöty, kehuin ja johdatin Ykän pois ruudusta.

Seuraava ei mennyt sitten ihan niin hyvin, kai helle ja lenkit alkoivat hidastaa meidän ikiliikkujaamme. Vieras ihminen tallasi meille 1,5m x 1,5 m -ruudun pellolle, ruudussa sekä makkaraa että lihapullia. Ykä lähti kyllä nenä maassa kohti ruutua, mutta jäi haistelemaan ja merkkailemaan omiaan. Kutsuin luokse ja vapautin taas etsimään, tämän sain tehdä toisenkin kerran kun ei etsinnät vain kiinnostaneet. Sitten pääsi nameja pursuilevaan ruutuun ja alkoi syödä. Hetken meni kunnolla kunnes huomasi, että hei, täällähän on myös lihapullia, ja alkoi sylkeä makkaroita pois. Lopulta harhaili pois ruudusta ja kun sitten meni takaisin ja söi pari pullaa, kehuin ja vein pois. Eli saatiin positiivinen lopetus vielä toisellekin ruudulle, vaikka väsymyksensieto plus ensimmäinen vieraan talloma ruutu olivatkin Ykälle vähän hankalia. Kotiläksynä lisää makkararuutuja, eli kyllä me saadaan tämä vielä sujumaan.

Muistutusta itselleni:
- ruutuun joko makkaraa tai lihapullaa, ei molempia
- varmistus, että koira on tehnyt tarpeensa ennen jäljen ajamista
- kun oma vuoro ei ole, koira puuhun kiinni. Rauhoittuu siitä selvästi
- mikäli mahdollista, ei hikilenkkejä ennen treenejä

Nyt jätkä on ihan rätti ja nukkuu, äsken yritti vielä yliväsyneenä riehua ja pureskella luurullaa samalla läähättäen. Huomenna mökille, ehkä tällä kertaa siellä voisi talloa pari ruudunpuolikasta kaiken sen uimisen lomassa. Kesän ensimmäinen punkkikin löytyi tänään.

... ja jälkeen.

Juhannuksen jälkeinen arki

Yrjänä 8kk tietää, kuinka kesästä nautitaan.

Törmäsin tuossa eilen työmatkalla Miroon eli Rochallor Runaroundiin. Hauska sattuma, harmi, ettei ollut koiraa mukana.

Mökillä juostiin tuhatta ja sataa pihalla ja saatiin jos jonkinmoisia hepuleita kesken rauhanomaisen kepinsyönnin. Lisäksi uitiin paljon sekä yksin että omistajan kanssa. Oli kyllä melkoisen kylmää vettä, mutta pisteet kotiin koiralle, joka ei yrittänyt pelastaa vaan malttoi uida vierellä. Pari kertaa Yrjänä myös hyppäsi laiturilta veteen kepin perässä. Ja yksi jänes piti taas ajaa pois kasvimaalta. Holsku autteli myös metsä- ja pihahommissa harventamalla lepistöä ja nuuskuttelemalla nappuloitaan milloin mistäkin. Ruutuja ei tehty, mutta kaikki ruoka piti etsiä ruohikolta ja aluskasvillisuuden seasta. "Reunassa"-käsky (koira pysyy osoittamallani puolella tietä, vaikka menisikin vapaana edeltä) oli myös hyvin muistissa. Vähän otettiin tokokäskyjäkin, lähinnä paikalla istumista ja lyhyenmatkan luoksetuloja.

Kotiin palattuamme kävimme lenkkien lomassa pitkästä aikaa ruuhka-ajan Sellossa. Yrjänästä on kouliutunut sellainen citykoira, ettei toista. Kulkee hihna löysällä vieressä, vaikka ohi juoksee lapsia ja ostoskärryt rämisevät. Juuri sellaisen koiran minä haluan, jonka voi viedä mihin tahansa ongelmitta.

Makkararuutuja tein eilen yhden 1mx1m lihapullilla varustetun läikän leikatulle nurmikolle tien viereen (sen verran kauas tiestä, ettei siellä kukaan kävele). Sidoin Ykän kiinni aitaan tallomisen ajaksi, koira siis näki minut koko ajan. Hakiessani sen jätkä suorastaan lensi ruutuun nenä maassa. N. puolet pullista sai syödä ennen kuin toin pois. Tänään tehtiin toinen nappuloilla, koska muuta ei sattunut mukaan ja sopiva paikka löytyi (taas nurmikolla, tien vieressä). Sama työskentelyinto, eli eiköhän me tästä vielä jäljestämään opita.


Ohitukset ovat sujuneet varsin mallikkaasti yhtä sinkoiluyritystä lukuunottamatta. Ääntäkään ei enää pidä, vaikka niin tekisi mieli mennä muiden luokse. Jos nappuloita on maassa, eivät muutkaan kiinnosta etsintöjen lomassa.

Tänään myös Rochallorien penskat täyttivät 8kk, eli onnea muillekin sisaruksille.

Ostoslistalla:
- jälkiliina
- jälkivaljaat (kunhan tuosta rotevoituu aikuisen mittoihin)
- SPKL:n liivi

Ihmisjäljen alkeet -luentoa ja jäneksiä

Eilen lähti metsäaukiolla vapaana ollut Yrjänä sellaista vauhtia jäneksen perään, että korvat jäivät taakse. Karjaisin sellaisella volyymilla, että varmasti puoli pitäjää kuuli ja kehä ykkösellä autot jarruttelivat, mutta ei pysähtynyt. Katosi viideksitoista sekunniksi näkyvistä, huusin kerran nimeltä ja tuli. Kehuin ja jatkettiin vapaanamenoa. Eka kerta kun ei tottele pysähtymistä, vaikka kyllä me saaliseläimiä on ennenkin nähty. Onneksi jänes ei juossut tien suuntaan.

Tänään siis jälkiluentoa, Ykä oli mukana kun en tohtinut jättää sitä enää työpäivän jälkeen yksin. Pitkä lenkki alle ja kuuntelemaan. Yrjänä veti kierroksia jo kun astuttiin sisään koiraurheilukeskukseen, vaikka tuo ei ole ikinä siellä ennen käynytkään. Näkyvillä oli meneillään agilitytreenit, jotka tietysti kiinnostivat pientä hollannikasta. Veti ja haukahteli vähän kun muut lähtivät treeneistään, mutta ei rähissyt. Söi nappuloitakin, eli stressitaso ei ollut hirveän korkea kaikista ärsykkeistä huolimatta. Luennon ajan piti välillä inistä, kun oli niin tylsää, muuten käyttäytyi aika kiltisti. Koulutusohjaajalla on kuulemma ollut lk holsku itselläänkin, päävikainen tosin, ja se jouduttiin lopettamaan. No, taas kiillotellaan Rochallorien kilpeä.
Huoneen toista päätyä peittävä peili oli myös tosi jännä juttu.

Yhtä kaikki, saadaan luentomateriaali tarkemmassa muodossa myöhemmin, tässä vähän asioita lyhyesti:

- alkuun 1mx1m tiiviisti tallottu ruutu, joka täyteen makkaraa. Reunoille enemmän. Solkipanta/jälkivaljaat + parin metrin hihna/jälkiliina.
- makkararuudussa ei kehuta koiraa. Muutoin koira oppii jäljelläkin "kysymään neuvoa" omistajalta.
- koiraa ei estetä poistumasta ruudusta, annetaan vain hihnaa. Saa itse selvittää tiensä takaisin namien luo.
- pikkuhiljaa koira tajuaa, että rikottu maa (maa, josta ihminen on kulkenut) = makkaraa
- koira poistetaan ruudusta silloin, kun n. puolet makkaroista on syöty. Tällöin koiralle jää hinku päästä takaisin, koska "mamma hei, mun namit on tuolla!".
- ruutuja/jälkiä erilaisiin maastoihin (nurmikko, metsä, pelto), ettei koira fakkiudu (vrt. Saksa, jossa ei tehdä metsäjälkeä ollenkaan eivätkä koirat täten sitä osaa)

Huomenna töiden jälkeen mökille päiväksi, ehkä siellä voisi kokeilla pellolle tallata jonkinnäköistä makkararuutua grillailun ja soutelun lomassa. Ensi viikon torstaina sitten tositoimiin.

Hyviä vinkkejä

Ollaan nyt paljon harjoiteltu koirapuistojen ohittamista. Jos aidanviertä juoksee provosoivia koiria, heittelen nameja maahan jatkuvalla syötöllä ja kehun paljon. Heti, jos huomio on kiinnittyä haukkuviin lajitovereihin, sanon "höpöhöpö", pysähdyn ja käännän puistoon päin selän. Namien heittely jatkuu, kun kontakti palaa, en houkuttele. Hyvin on sujunut tähän asti, pari kertaa pitää aina kokeilla venkoilemista ja haukahtelemista, mutta aina ovat nakit kiinnostaneet enemmän. Ollaan myös kierrettiin koirapuistoa ympäri, kun ekalla kerralla ei oikein onnistunut, jotta ohituksista jäisi vain nakit mieleen. Ohjenuorana myös se, että kun muut haukkuu/rähisee > Yrjänä saa namia. Loistava diili.

Tänään viimeinen tokokerta ennen kesätaukoilua. Sain paljon hyviä vinkkejä, mitäs olen niin tohelo. Jo alkoi koirakin löytää intoa, kun ohjaaja alkoi älytä asioita. Oppimaanhan sinne mentiin, eli nyt jatketaan sitten keskenämme.

- luoksetulossa palkka (tässä tapauksessa patukka) leuan alle, ei kainaloon. Muuten vetelee täyttä vauhtia ohi tai tulee sivulle. Itsestäänselvää, niinhän sitä luulisi. Kun koira istuutuu eteen, patukka putoaa ja vetoleikki alkaa. Nopeuden lisäämiseksi lelua voi myös heitellä jalkojen välistä taakse ilman, että koiraa vaaditaan istumaan eteen.
- lisää narupallon heittelyä pelkästä sivulletulosta. Käsky, ja kun koira on oikealla paikalla "tsip" ja pallo lentää. Näin saadaan lisää nopeutta ja halukkuutta perusasentoon hakeutumiseen.
- lelu piiloon seuruutuksessa. Lyhyitä pätkiä, joista lyhyt leikki, ja taas uudestaan. Kehon jännitys saa koiraankin jännitettä.
- liikkeestä maahanmeno oli nopeaa, mutta ei sähäkkää. Maassaollessaan vilkuili muualle. Tähänkin lisää jännitettä leikkimällä, jähmettymällä, käskemällä koira maahan ja odottamalla hetki oikeaa viretilaa, ennen kuin pallo lentää.
- kun koira jätetään ennen kaukoja, kannattaa sille sanoa "kauko" ennen poistumista. Pallo lentää selän taakse, ei aina tarvitse palata sivulle namittamaan.

Ruutuunlähetyskin onnistui jopa kaksi kertaa niin, että vein merkkien keskelle vain tyhjän kannen. Lähti kuin raketti, ja meni käskystä maahan. Menin viemään nakkeja kannelle. Vauhti ei hidastunut toisellakaan kertaa, vaikka taaskaan ei nameja ollut. Kolmannella kerralla vein namit, että kiinnostus säilyisi ja tein kokeenomaisia kävelykolmioita ennen kuin vein lisää nameja kannelle. Hyvin pysyi maassa, hieno koira.
Hypyt menivät lyhyeltä matkalta tosi hienosti, irtosi ensimmäisestä käskystä ja jäi seisomaan.

Ja kuten sanottu, kyllähän me keksittiin tekemistä, vaikka tokokurssi onkin tauolla. Torstaina lähden kuuntelemaan luentoa ihmisjäljen alkeista ja niitä olisi sitten tarkoitus tahkota yhden kurssin ajan. Eli laakereilla ei levätä (voiko holskun kanssa edes tehdä niin?).

Kävelyä

Eilen Luukissa 8,5km Rusina-mamman, Akseli-veikan ja Pipari-mustaterrierin kanssa, tänään Salmessa 10km samalla porukalla. Luukissa alkoi viimeisellä kilometrillä ukostaa, onneksi pääsimme autolle juuri, kun varsinainen rankkasade alkoi. Ei siis esineruutuiltu. Tänään olikin sitten hyvä ilma, mutta koirat niin läkähtyneitä, että päätettiin jättää esineiden etsintä parempaan viettitilaan. Seuraavalla kerralla siis ensin tallataan ruutu, sitten lenkille.

On se vain hieno eläin

Yrjänä 7kk Rajasaaressa

Keskiviikko oli kyllä aivan upea päivä. Päivällä lähdettiin kotikotiin tapaamaan Virosta sinne kesäksi muuttanutta isoveljeäni, ja lenkkeiltiin vähän norwichinkin kanssa. Iltapäivällä jätin Ykän porukoille lähtiessäni ilmaisleffaan. Sieltä palattuani lähdimme opettelemaan malttia Rajasaareen. Viimeistä suoraa lukuunottamatta jätkä käveli hirmunätisti, vikalla pätkällä sitten alkoi hininä ja vetäminen. Aina kun alkoi äännellä, käännyttiin takaisin, ja aina kun alkoi vetää, pysähdyin. Lopulta päästiin porteille. Menin kuitenkin vielä vähän taaksepäin, koska koira oli yhä kierroksilla. Laitoin jätkän kiinni aitaan sellaiseen kohtaan, ettei siitä nähnyt portille, ja istuin itse lukemaan kirjaa. Kun vikinä loppui ja koira pisti maate, siirryttiin vähän lähemmäs, nyt näköyhteys porteille. Sama toistettiin vielä kertaalleen ihan portin vieressä, ennen kuin mentiin sisälle. Kyllä siinä reilu kolme varttia istuttiinkin, mutta voi sitä riemua ja aitoa hollantilaisen lentoa, kun viimein vapautin sen porttien sisäpuolella.
Sielunkumppaneita löytyi mm. viisikuukautisesta tanskandoggi Krutoista (en mene takuuseen oikeinkirjoituksesta) ja eritoten malikkanarttu Nalasta, jonka omistajan kanssa juteltiinkin pitkään. Tuli muuten taas kiillotettua Rochallorien kilpeä, sillä mainitulla Nalan omistajalla oli kaksi kaveria, jotka omistivat hollantilaisen, eikä kumpikaan koirista kuulemma oikein pystynyt paikka paikoin pitämään päätään kasassa. Nainen kysyikin ensin vähän epäilevänoloisesti, että "onko tuo holsku", mutta kun Ykä oli oma hurmaava itsensä, alkoivat epäluulot rapista. Jutusteltiin vielä monen monta varttia porttien ulkopuolella parkkipaikalla, koirat vapaana. Yrjänä oli selvästi päättänyt voittaa Nalan puolelleen ja pesikin sen korvia moneen otteeseen. Kävivät kahdestaan uimassa ja leikkivät piilohippaa auton ympärillä. Kun muita koiria halusi ohi, Ykä totteli kiltisti luoksetulokäskyä ja antoi muiden mennä. Kävi nätisti haistelemassa luvan saadessaan. Jossain vaiheessa huomasimme, että kello läheni jo yhtätoista, ja päätimme lähteä. Sain jopa kyydin kotiin. Tätä minä rakastan koirailussa: uusia tuttavuuksia, treenaamista ja hauskanpitoa. Rentoa meininkiä. Matkalla nainen myös kertoi suunnitelmistaan lähteä koiran kanssa Norjaan vaeltamaan, ja minuunkin iski pieni vaelluskärpänen.
Luultavasti tavataan vielä monesti Rajasaaressa. En hirveästi noista koirapuistoiksi kutsutuista aidatuista neliöistä piittaa, mutta Rajasaari on ihan toinen juttu. Yrjänä rakastaa uimista, joten mikä voisikaan olla mukavampi paikka temmeltää. Hininäongelma vielä kuntoon, niin ai että. Yhtä kaikki, kyllä oli väsynyt koira iltasella.

Nala ja Yrjänä

Tänään päästiin kahden koiran ohi ilman, että Ykä edes noteerasi niitä (toinen oli toisella puolella tietä ja toinen tuli kyllä vastaan, mutta kiersin puun takaa eli ei menty ihan vastaan). Bussipysäkillä treenien jälkeen odotteli aussi, jota kohden Yrjänä ensin vähän yritti vetää. Kun en kiinnittänyt huomiota, Ykä lopetti ja alkoi tapittaa minua silmiin. Heittelin nameja eikä toinen koira enää kiinnostanut. Tyhjä koirapuistokaan ei enää aiheuttanut tuijottelua, kun koiralla oli liian kiire katsella minua.

Treeneissä koiraan syttyi ihan uusi vaihde, kun kaivoin repusta uunituoreen patukan. Jo oli niin hyvää seuraamista ja jättöjä, ettei ikinä. Patukassakin roikkui kuin hai ja veti ihan älyttömästi paremmin kuin narupalloa. Pidin koiran hihnassa ja kun jätkä voitti patukan itselleen, kävimme yhdessä juoksemassa pää ylhäällä pienen kunniakierroksen, ennen kuin riehunta jatkui ja pöllin patukan. Nyt en tee samaa virhettä kuin pallon kanssa ja opeta koiraa juoksemaan ympäri kenttää sen kanssa keskenään.
Kapulaharjoituksissakin oli tosi hyvä ote, koira oli hihnassa ja sain sen aina houkuteltua luokse. Kiskottiin kapulaa ja päästin irti, kun Ykä istahti. Taas juostiin hetki ja uudestaan. Pitoharjoituksia myös muutama.
Jätöissä ei ongelmaa, paikkamakuussa ensialkuun nuuski, loppua kohden parani. Hypyssä irtosi ensimmäisestä käskystä, joskin hyppäsi vinoon. Jäi kuitenkin hyvin seisomaan. Seuraaminen sai mainitusti uutta pontta patukan myötä, takapuolta käyttää mainiosti. Ruudussa tuppaa menemään oma-aloitteisesti maahan ennen käskyä, tähän pitää kiinnittää huomiota. Pinkoo kuitenkin ruutuun minkä kintuistaan pääsee, se on hyvä. Pitkänmatkan luoksetulossa ryntäsi täyttä vauhtia ohi, mutta palasi ja toisesta käskystä tuli eteen. Muutenkin toimi aika loistavasti, vaikka välillä hajut olivatkin viedä mennessään. On minulla vain hieno koira.

Ensi viikon tiistaina onkin viimeinen tokokerta ennen kesätaukoa, lokakuussa jatkuu ilmeisesti taas. Toki treenataan keskenämme lyhyitä pätkiä, etteivät taidot ruostu. Jotain korvaavaa aktiviteettia keksitään varmasti, esimerkiksi nyt viikonloppuna mennään lenkkeilemään Rusina-mamman ja Akseli-veljen kanssa. Ehkä päästään myös esineruutuilemaan. Juhannuksena tiedossa mökkireissua siltä osin kun en ole töissä ja sen jälkeisellä viikolla luultavasti nähdään Kerttu-siskoa.

Loppukevennyksenä myös ehkä maailman hienoin taideteos Yrjänästä ystävältäni Emieliltä.

Opettelua itsekullakin

Otettiin kokonaan uusi lähestymistapa lenkkeilyyn. Aiemmin olen pitänyt hihnan melko lyhyellä (en kuitenkaan kireällä) ja lenkin koiran korvien takana. Nyt aloiteltiin alusta solkipannalla niin, että koiralla on jatkuvasti paljon hihnaa. Vierellä pitää silti kävellä ja jos liian kauas harhautuu, matkanteko keskeytyy kunnes eläin on oikealla paikalla ja katsekontaktissa. Pysyi jopa paremmin ja lähempänä, kun sai itse pitää oikean kohdan. Otan myös taskut täyteen nappulaa, jota sitten heittelen maahan tai suuhun hyvästä käytöksestä (kontakti, oikea paikka).
Ohituksissa ei ole ollut ongelmaa muiden kuin koirien kanssa, eli esimerkiksi pyöräilijät ja lastenrattaat saavat mennä ilman huomiota ohi. Silti heittelen nappulaa myös näiden mennessä ohi, että saadaan se ehdollistuminen, että "mikä tahansa ohi menevä = kannattaa olla vierellä ja mieluiten katsekontaktissa". Toimi myös jäneksissä ja lintusissa. Jos Pavlov, miksen minäkin.

Ohjenuorana on siis, että hihna pysyy löysänä. Kumpikaan meistä ei saa kiskoa eikä nyppiä hihnaa, tapahtui mitä tapahtui.

Muutama koirakin ollaan nähty, ei ollut ihan tyylipuhdas suoritus, mutta parempi kuin edellisinä kertoina, kun riuhtovaa hyeenaa on saanut vetää väkisin perässään. Koira kiskoi pari askelta edempänä korvat pystyssä ja haukahti kerran, muttei muuta. Palautui nopeasti. Pensasaidan takana kohdalla älähtänyt koira sai Ykän hätkähtämään ja katsomaan heti minuun. Tien toisella puolella kulkevat eivät myöskään ole ongelma. Tänään päästiin myös koirapuiston ohi (tien toisella puolella, tosin, mutta silti), vaikka siellä olikin haukkuvia koiria. Koira vetää > minä pysähdyn > koira peruuttaa oikealle paikalle ja ottaa katsekontaktin > nami lentää ja matka jatkuu. Jossain vaiheessa varmaan otetaan kasvattajan kanssa ohitusharjoituksia, koska eivät ne koskaan pahasta ole, mutta tällä mennään tällä hetkellä.

Koska kyseessä on ensimmäinen oma koirani, virheitä tulee tietysti tehtyä. Enimmät mokat on varmasti tehty porukoiden norwichinterrierivanhuksen kanssa, mutta koska Yrjänä on niin erilainen koira, riittää sillekin osansa. Itse olen ensisijaisesti tästä tyytyväinen, koska haasteet saavat ihmisen tarkkailemaan omaa käytöstään ja oppimaan lisää.

Toissayönä käytiin aamuneljältä juoksentelemassa lähimetsässä, kun oli niin hienonvärinen auringonnousu. Siltä reissulta oheiset kuvatkin ovat. Ylempänä hengitellään huurua intensiivisen "juostaan hullun lailla ympäri metsää" -session jäljiltä ja alempana on "etsi koira" -kuva-arvoitus.

Raitiovaunussa kohdattiin 12-vuotias snautserirouva, joka kiinnosti Ykää ihan hirveästi. Ei sentään hinissyt. Rouvalla heilui häntä koko ajan. Bussissa oli nätisti vaikka parin metrin päähän lähietäisyydelle tulikin kaksi koiraa.

Tokosta lyhykäisesti ranskalaisilla viivoilla:

- seuruutuksesta turhat höpinät pois. Passivoivat koiraa. Lyhyemmät pätkät, paremmat palkat. Lämmittele nostamalla saalisviettiä ja lähde suoraan seuruuttamaan. Palkka taaksepäin.
- luoksetuloa pidemmiltä matkoilta, vaikka sitten käsimerkillä (kädet vatsan päällä). Ilman käsimerkkejä kiertää selän kautta sivulle istumaan.
- noutoharjoituksissa koira kiinni, ettei lähde sambaamaan ympäri kenttää kapulan kanssa... Lisää pitoharjoituksia.

Elielinaukiolla väkijoukossa tarjosi loistavaa seuraamista ihan oma-aloitteisesti, vaikka kentällä oli vähän löysää. Paikallamakuussa ei haistellut, hieno jätkä. Kotipihalla tehtiin vielä kahden sekunnin piilopaikkamakuu: ensimmäisellä kerralla tuli etsimään, toisella onnistui.

Räyh väyh iih viih

Aamulenkillä tuli metsäpolulla vapaana juoksenteleva cockeri vastaan. Omistaja puhui puhelimeen eikä tehnyt elettäkään ottaakseen koiraansa kiinni (mulla koira siis hihnassa ja vierellä, kun kyseisellä polulla ei todellakaan näe kahta metriä edemmäs), joten spanieli tuli suoraan jalkoihin rähisemään. Vedin Ykän hihnasta pois ja päästiin jatkamaan matkaa, seuraavaksi tuli sakemanni, jonka omistaja kyllä otti sen vierelle, että päästiin ohi. Sille piti vähän haukahtaa.
Nyt iltalenkillä piti mölistä jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Ohitettiin koirapuisto, jossa oli kaksi haukkuvaa ja aidanviertä pitkin juoksevaa sesseä, ja taas piti pitää vähän konserttoa. Uhmaikää tai ei, jatketaan edelleenkin sillä linjalla, että muita koiria ei vältellä ja ohi mennään vaikka sitten väkisin. Tavoitteena se, etten menetä hermojani missään vaiheessa. Patukan/vinkulelun voisi ottaa tähän mukaan ja palkata, kun menee hyvin. Kiristyvästä hihnasta pitää päästä eroon.
Kentällähän rähinää ei ole, koska siellä kaikki ovat käskyn alla eikä kukaan provosoi muita.
Toiseen koirapuistoon pysähdyttiin sitten vähän juoksemaan ja päästämään pahimpia höyryjä pois tiiviin hihnalenkkeilyn jäljiltä. Portilla odotti 3-vuotias pehkocollieuros Jessi, eikä jätkä millään olisi malttanut kävellä nätisti ja hinisemättä sinne asti. Käännyttiin aina tulosuuntaan, kun ääntely alkoi, ja päästiin lopulta sisällekin. Voi sitä riemua. Ärsyttävää kyllä Yrjänä hinisee myös leikkiessään, pitäisi varmaan välittömästi poistaa se tilanteesta kun äninä alkaa. No, ainakin korvat pysyivät tallella ja totteli moitteettomasti luokse kutsumista yms, vaikka toinen koira olikin häiriönä.

Ai niin, tänään sinkosi myös tien toisella puolella irti ollut sakemanni melkein iholle asti, säntäsi riivatusti haukkuen autotielle ja jäi melkein auton alle. Auton ja eläimen väliin jäi ehkä metri. Hetken koira kasasi itseään, kunnes lähti taas haukkuen meitä kohti. Siirsin Ykän itseni taakse ja valmistauduin pysäyttämään koiran "keinolla millä hyvänsä", koska mun raitahukkani kimppuun ei kukaan tule jos se minusta on kiinni, mutta sakemanni pysähtyi mölisemään metrin päähän ja lähti takaisin.
Hittoako kukaan pitää koiraa vapaana, jos se ei ole hanskassa. Olisi voinut käydä pahemminkin. "Hau", sanoi Ykäkin, vaikka ei kyllä tosissaan olisi tarvinnut.

(Äsken kutsuin koiran eteen istumaan, ojensin sille kaukosäätimen ja sanoin "pidä". Otti suuhunsa ja piti ihan ilman käsiapuja. Vapautin kahden sekunnin pidon jälkeen luulle, nyt jäystää sitä onnellisena tuossa vieressä.)

Ei mikään hienohelma

Yrjänä 10vk. Herranjestas se on ollut pieni pallero joskus.

Tänään on satanut koko päivän. Aamulla käytiin kuitenkin pitkä metsälenkki, kun jalka ei näyttänyt vaivaavan eikä koiraa nyt muutenkaan ropina haittaa. Iltapäivällä napattiin Emma, porukoiden 9-vuotias norwichinterrieri mukaan ja reippailtiin tällä kertaa kaverin kanssa ympäri sateista Helsinkiä. Tämä lenkki tosin taisi olla Ykälle liikaa, koska sille jäi vain pari tuntia aikaa levätä ennen illan tokoilua (eikä nukkumaan tietenkään voinut mennä, kun oli Emma kiusattavana). Toisin sanoen tämä treenikerta oli parempi kuin viimetiistainen, koska tassu ei enää vaivannut nurmikentällä ja saatoin käyttää lelupalkkausta, mutta vähän passiivinen jätkä silti oli.
Kaikkia muuten tuntuu yhä edelleen loputtomasti huvittavan, kun kerron koirani nimen...

Seuraamista tehtiin lyhyissä pätkissä, lyhyt riehuntapalkkaus parin metrin kontaktinpidon jälkeen. Täyskäännössä vasemmalle yritti kerran pakittaa takamus edellä, mutta tehtiin uudestaan ja nyt kiersi oikeaoppisesti selän takaa. Loppuvaiheessa alkoi paikka vähän unohtua ja koira jätättää, mutta palkkasin heittämällä palloa eteen ja tämä korjaantui. Piti kontaktin vaikka malikka meni häiriönä ohi metrin päästä.
Jättöjä tehtiin muutama, menivät niin hyvin, etten jäänyt niitä tahkoamaan.
Paikkamakuussa pysyi tosi hyvin, vaikka satoikin. Olin noin viiden metrin päässä ja kävin vierellä palkkaamassa aika usein. Ei heittänyt lonkalle kertaakaan eikä haistellut.
Paikalla istumista tein omatoimisesti ja jätin koiraa milloin mihinkin, kun kävin repulla. Pysyi hyvin vaikka ympärillä tapahtuikin kaikenlaista (mm. Gouda-bokseri veti vähän hepulirinkiä).
Hyppyä tehtiin n. 25cm korkean esteen yli lähietäisyydeltä, irtosi ensimmäisestä käskystä ja sinkosi taas koulutusohjaajan luokse... käskin uudestaan sivulle ja nyt meni nätisti. Jäi hyvin seisomaan ja odotti, että pääsin sivulle. Taas riehuttiin. Tätä tehtiin kolmisen kertaa, hienosti toimi joka kerta.
Kapulanpitoa harjoiteltiin niin, että pyysin koiran eteeni istumaan ja laitoin kapulan sen nenän eteen käskyllä "ota". Ensin vähän nyrpisteli, mutta laitoin kapulan sen suuhun, sanoin "kiitos" ja lähdettiin riehumaan. Toisella kerralla otti itse nätisti. Pidän vielä kättä alaleuan alla, ettei painaisi päätä alas. Tämä häivytetään tietysti myöhemmin. Heti, kun hetkenkään piti kapulaa suussa, lähdettiin riehumaan.
Kaukoja tehtiin tällä kertaa maassa niin, että olin taas melkein koirassa kiinni. Maahan-seiso tyylipuhdas, istu-seiso vähän niin ja näin - ottaa yhden askelen sen jälkeen kun on oikeaoppisesti noussut. Näistä en palkannut. Seiso-maahan yrittää vähän siirrellä etutassuja turhan eteen, seiso-istu tosi hyvä. Istuu taakse eikä siirtele takamustaan eteenpäin. Maahan-istu hyvä, istu-maahan myös.
Ruutua (tai eteenlähetystä) tehtiin pari kertaa ilman merkkejä eli pelkän kannen kanssa, juoksi täyttä vauhtia käskystä syömään nameja ja meni maahan käskystä. Yritti välillä edistää ja mennä omatoimisesti maihin, näistä vapautin suoraan ilman palkkaa.
Luoksetuloja tehtiin sekä lyhyeltä matkalta (1m) että pidemmältä (6m). Kokeilin myös ilman käsiapuja, aiemmin yritti näin tulla suoraan sivulle, mutta nyt tarjosi ensin maahanmenoa. Astuin askelen taakse ja tuli eteen vähän vinoon istuma-asentoon. Harjoitellaan, harjoitellaan. Pidemmällä matkalla ei hypännyt vasten niin kuin ennen teki, istui vain vähän vinosti. Palkkasin silti vahvistaakseni hyppimättömyyttä. Muutamaan otteeseen pyysin edestä sivulle, käytti takapuoltaan taitavasti ja sai palkan siitä.

Bussissa jätkä oli niin poikki, ettei osannut edes päätä painaa lattiaan, vaikka selkeästi pilkki koko matkan. Tehtiin vielä ruokakupilla luoksetuloa, perusasentoon siirtymistä ja pari kaukoa (istu-maahan, maahan-seiso) ennen vapautusta ruoan luokse. Nyt lojuu huoneen nurkassa märkä koiranraato.

Seuraavana ostoslistalla: patukka. Narupallon kanssa alkaa käydä vähän niin, että sen saatuaan eläin lähtee vetämään hirveää tapporinkiä sen kanssa ja tuntuisi mieluummin heittelevän sitä keskenään kuin vetävän sitä minun kanssani. Leikin mielekkyyttä pitää vahvistaa ja korostaa, että tämän lelun kanssa riehutaan nimenomaan minun kanssani. Ja ennen kaikkea, että se on ihan superhauskaa ja työskentelemisen arvoista.

Nihkeilyä ja musikaaleja

Tämä oli taas näitä päiviä. Koira oli lähes koko treenien ajan ihan muissa maailmoissa, ei syttynyt kunnolla missään vaiheessa. Pari pilkahdusta näkyi mm. pitkittyneen perusasennon hyvissä kontakteissa ja ruudussa, mutta muuten oli vähän nihkeät treenit.
Osaan kyllä veikata aika tarkkaan mistä tämä johtuu: haljenneen anturan vuoksi en viitsinyt hirveästi palkata lelulla ja riehuttaa, joten Yrjänä ei kokenut tekemistä niin mielekkääksi eikä viettiä saatu ylös. Samoin hiekkakenttä oli varmasti vähän ilkeän tuntuinen siteenkin läpi. Torstaina ollaan onneksi nurmikentällä, ruohikolla Ykä ei onnu ihan niin paljoa.

Kentälle tulo oli Ykän osalta hirveää hininää, riuhtomista ja uhittelua. Loppui kyllä taas kuin seinään, kun otin käskyn alle kentällä, mutta en minä silti moista hyväksy. Muutoinkin Ykä on hankkinut pahan tavan hinistä aina, kun jotain tosi kivaa tapahtuu, esimerkiksi kun tavataan joku vanha tuttu. Muut yleensä pitävät sitä ilahtumisen merkkinä ja jatkavat silittelyä, kun koira punkee jalkoihin ja sukeltelee lattialle änisten ja inisten. Minä en siedä mitään ääntelyä yhtään ja pidän sitä enemmän ahdistuksen purkamisena kuin iloininänä. Nyt pitääkin ottaa tosi tarkasti käsittelyyn se, että vetäminen ja ääntely lopettaa kaiken kivan. Sitten kun ollaan nätisti voidaan tervehtiä muita.

Takaisin asiaan. Aloitettiin koirien tarkastuksella. Pikkupenskana Ykällä oli se ongelma, että se lähti peruuttamaan, kun joku lähestyi suoraan edestä. Sitä ollaan tässä hiottu pois ja nyt jätkä pysyy nätisti häntä heiluen paikoillaan koko rapsutuksen ajan. Ottaa kontaktia, kun henkilö on poistunut. Ja saa namia.

Jatkettiin paikkamakuilla. Aluksi koira yritti vähän venkoilla ja heittäytyi suoraan kyljen kautta hiekalle kieriskelemään ja pelleili muutenkin, mutta nappasin pannasta takaisin perusasentoon ja laitoin takaisin maahan. Oikeasta paikasta sai lihapullaa ja kehuja. Tein tosi lyhyitä pätkiä lyhyellä välimatkalla (3-6m) ja kävin vierellä palkkaamassa usein. Pysyi ihan hyvin, yritti vain kerran vähän haistella loppuvaiheessa, kun paikallaolo kävi tylsäksi.

Seuraaminen oli suurimmaksi osaksi kontaktitonta ja koira oli liian takana. Kamalasti oli taas hajuja. Opeteltiin hengitysapuja käännöksissä ja heti, kun koira jaksoi hetkenkään seurata kunnolla, lihapullaa naamaan ja vapautus. Seuraamista ei tehty paljoa, koska koira ontui.

Jätöistä tehtiin vain maahanmeno edellämainitusta syystä. Pysähdyin painottamaan käskyä ja jatkoin matkaa, kun koira oli maassa. Palasin viereen, perusasento, liikkeelle, palkka. Vähän hidas maihinsyöksy, mutta se annettakoon tällä kertaa anteeksi. Kunhan jalka on taas parantunut, hiotaan tätä enemmän pallon kanssa niin, että vietissä "maahan" -käsky ja heti, kun kyynärpäät osuvat maahan, lelu lentää.

Hyppyä tehtiin pari kertaa nurmikolla matalan esteen yli. Ensimmäisellä kerralla irtosi vasta toisesta käskystä ja sinkosi hyppäämisen jälkeen koulutusohjaajan luokse. Käskin takaisin perusasentoon ja otettiin uudestaan, hyppäsi taas vasta toisesta käskystä, mutta nyt jäi oikeaoppisesti seisomaan esteen taakse. Sai namin, kiersin sivulle ja seurautin oikean kautta taaksepäin. Lopetettiin tähän.

Ruutua tehtiin lyhyeltä matkalta nurmikolla ilman merkkejä. Koira perusasentoon, purkin kansi viiden metrin päähän, kannelle namia ja takaisin koiran luokse. Irtoaa todella hyvin kannelle, mutta tuppaa edistämään maahanmenossa. Pari kertaa vapautin ilman palkkaa, jos edisti, pari kertaa seurasin luokse ja pidin jalkaa mahan alla, ettei laskeutuisi makuulle. Kun pysyi seisomassa, otin jalan pois mahan alta ja annoin käskyn. Meni nopeasti maihin ja sai palkan kannen päälle, jonka jälkeen vapautus. Pysyy myös maassa, vaikken tulisikaan heti palkkaamaan.

Luoksetuloja tehtiin parin metrin matkoilta nurmikolla. Pidän vielä käsiä aika selvästi edessä selventääkseni oikeaa paikkaa, mutta tätä lähdetään liikkeen varmistuttua häiventämään myöhemmin. Ei enää loiki päin, tulee suoraan eteen istumaan hyvässä kontaktissa. Useimmiten sai heti tästä palkan, pari kertaa pyysin sivulle. Kierähti perusasentoon hyvin.

Kaukoja tehtiin laatikon päällä. Jätin koiran makuulle ja menin itse metrin päähän eteen. Siirtymät tosi nahkeita, koira tuntui unohtaneen kaiken eikä ilahtunut edes runsaista lihapullatuksista, kun viimein siirtyi oikeaan asentoon. Vapautin pari kertaa ja tehtiin jotain muuta ennen kuin palattiin laatikolle. Viimeisellä kerralla alkoivat oikeat asennot muistua mieleen, tosin vieläkin hirveän löysinä ja hitaina. Lopetettiin suosiolla, kun saatiin pari onnistunutta suoritusta.

Lopussa lätkäisin koiran vielä paikkamakuuseen muiden katsellessa toisen koiran ruutua. Pysyi melko hyvin, kunnes vasta ryhmään tullut koira kävi nuuhkimassa jotain takaviistossa, ja Ykä nousi seisomaan. Kävin laittamassa takaisin, mutta nousi uudestaan, kun lähdin pois viereltä. Tällä kertaa paineistui jotenkin älyttömästi palatessani ja väisti, mutta palasi käskystä perusasentoon ja saatiin vielä onnistunut paikkamakuu päätteeksi.

Moni tuli myös ulkona pyöriessä kysymään, että mikä pipi koiran jalassa on. Kyllä sitä hyeenankin näköinen penska näemmä sympatioita saa puolelleen, kun vähän linkuttaa. Ja potilashan tietysti saa myös vetää hihnassa, kulkea edellä ja haistella kaikkea mitä huvittaa... ainakin koiran itsensä mielestä. Sen harmiksi minulla on samat säännöt riippumatta siitä, onko ihan hirveä hätä tai sattuuko jalka olemaan paketissa. Minua ei vedetä mihinkään, vasemmalta sivulta ei luvatta poistuta eikä nenä kulje maassa.

Missä omistaja siinä koirakin

Yrjänä palasi myöhään sunnuntai-iltana mökiltä, istui komeasti pakun etupenkillä kun taksi kurvasi pihaan. Kuulemma olen tehnyt hyvää työtä tuon koulutuksessa, kun uskoi hyvin käskyjä ja oli muutenkin tosi hyvätapainen. Huh.
Täällä on ollut läkähdyttävän kuuma koko viikonlopun, joten vaikka lauantaina ja sunnuntaina olikin todella kummallista herätä ilman lenkillelähtöä, olen todella onnellinen, että Yksä sai kirmailla ulkona ja uida pahimman helteen yli. Lähti kuulemma myös uimaan soutuveneen perään ja ui niin pitkälle, että lopulta äidin oli pakko kääntyä ja ottaa eläin mukaan. Isäpuolen soutelureissuista ei välittänyt mitään.

Mökillä kuoppia kaivellessa sattui tosin jokin haveri, josta seurauksena on haljennut antura vasemmassa etujalassa. Verta tuli ja nyt äijä linkuttaa aika pahasti. Siispä tänään mentiinkin lenkin sijaan pihalle etsimään nappuloita ruohikosta ja syömään keppejä. Muutoinkin aloitellaan viikko rauhallisesti sekä helteen että jalanparantelun merkeissä. Huomenna alkaisi tokon intensiivikurssi, saa nähdä, miten sen kanssa käy. Voisihan sinne tietysti mennä tekemään kaukoja, kapulanpitoa ja askelsiirtymisiä, jos ei muuta.