Nihkeilyä ja musikaaleja

Tämä oli taas näitä päiviä. Koira oli lähes koko treenien ajan ihan muissa maailmoissa, ei syttynyt kunnolla missään vaiheessa. Pari pilkahdusta näkyi mm. pitkittyneen perusasennon hyvissä kontakteissa ja ruudussa, mutta muuten oli vähän nihkeät treenit.
Osaan kyllä veikata aika tarkkaan mistä tämä johtuu: haljenneen anturan vuoksi en viitsinyt hirveästi palkata lelulla ja riehuttaa, joten Yrjänä ei kokenut tekemistä niin mielekkääksi eikä viettiä saatu ylös. Samoin hiekkakenttä oli varmasti vähän ilkeän tuntuinen siteenkin läpi. Torstaina ollaan onneksi nurmikentällä, ruohikolla Ykä ei onnu ihan niin paljoa.

Kentälle tulo oli Ykän osalta hirveää hininää, riuhtomista ja uhittelua. Loppui kyllä taas kuin seinään, kun otin käskyn alle kentällä, mutta en minä silti moista hyväksy. Muutoinkin Ykä on hankkinut pahan tavan hinistä aina, kun jotain tosi kivaa tapahtuu, esimerkiksi kun tavataan joku vanha tuttu. Muut yleensä pitävät sitä ilahtumisen merkkinä ja jatkavat silittelyä, kun koira punkee jalkoihin ja sukeltelee lattialle änisten ja inisten. Minä en siedä mitään ääntelyä yhtään ja pidän sitä enemmän ahdistuksen purkamisena kuin iloininänä. Nyt pitääkin ottaa tosi tarkasti käsittelyyn se, että vetäminen ja ääntely lopettaa kaiken kivan. Sitten kun ollaan nätisti voidaan tervehtiä muita.

Takaisin asiaan. Aloitettiin koirien tarkastuksella. Pikkupenskana Ykällä oli se ongelma, että se lähti peruuttamaan, kun joku lähestyi suoraan edestä. Sitä ollaan tässä hiottu pois ja nyt jätkä pysyy nätisti häntä heiluen paikoillaan koko rapsutuksen ajan. Ottaa kontaktia, kun henkilö on poistunut. Ja saa namia.

Jatkettiin paikkamakuilla. Aluksi koira yritti vähän venkoilla ja heittäytyi suoraan kyljen kautta hiekalle kieriskelemään ja pelleili muutenkin, mutta nappasin pannasta takaisin perusasentoon ja laitoin takaisin maahan. Oikeasta paikasta sai lihapullaa ja kehuja. Tein tosi lyhyitä pätkiä lyhyellä välimatkalla (3-6m) ja kävin vierellä palkkaamassa usein. Pysyi ihan hyvin, yritti vain kerran vähän haistella loppuvaiheessa, kun paikallaolo kävi tylsäksi.

Seuraaminen oli suurimmaksi osaksi kontaktitonta ja koira oli liian takana. Kamalasti oli taas hajuja. Opeteltiin hengitysapuja käännöksissä ja heti, kun koira jaksoi hetkenkään seurata kunnolla, lihapullaa naamaan ja vapautus. Seuraamista ei tehty paljoa, koska koira ontui.

Jätöistä tehtiin vain maahanmeno edellämainitusta syystä. Pysähdyin painottamaan käskyä ja jatkoin matkaa, kun koira oli maassa. Palasin viereen, perusasento, liikkeelle, palkka. Vähän hidas maihinsyöksy, mutta se annettakoon tällä kertaa anteeksi. Kunhan jalka on taas parantunut, hiotaan tätä enemmän pallon kanssa niin, että vietissä "maahan" -käsky ja heti, kun kyynärpäät osuvat maahan, lelu lentää.

Hyppyä tehtiin pari kertaa nurmikolla matalan esteen yli. Ensimmäisellä kerralla irtosi vasta toisesta käskystä ja sinkosi hyppäämisen jälkeen koulutusohjaajan luokse. Käskin takaisin perusasentoon ja otettiin uudestaan, hyppäsi taas vasta toisesta käskystä, mutta nyt jäi oikeaoppisesti seisomaan esteen taakse. Sai namin, kiersin sivulle ja seurautin oikean kautta taaksepäin. Lopetettiin tähän.

Ruutua tehtiin lyhyeltä matkalta nurmikolla ilman merkkejä. Koira perusasentoon, purkin kansi viiden metrin päähän, kannelle namia ja takaisin koiran luokse. Irtoaa todella hyvin kannelle, mutta tuppaa edistämään maahanmenossa. Pari kertaa vapautin ilman palkkaa, jos edisti, pari kertaa seurasin luokse ja pidin jalkaa mahan alla, ettei laskeutuisi makuulle. Kun pysyi seisomassa, otin jalan pois mahan alta ja annoin käskyn. Meni nopeasti maihin ja sai palkan kannen päälle, jonka jälkeen vapautus. Pysyy myös maassa, vaikken tulisikaan heti palkkaamaan.

Luoksetuloja tehtiin parin metrin matkoilta nurmikolla. Pidän vielä käsiä aika selvästi edessä selventääkseni oikeaa paikkaa, mutta tätä lähdetään liikkeen varmistuttua häiventämään myöhemmin. Ei enää loiki päin, tulee suoraan eteen istumaan hyvässä kontaktissa. Useimmiten sai heti tästä palkan, pari kertaa pyysin sivulle. Kierähti perusasentoon hyvin.

Kaukoja tehtiin laatikon päällä. Jätin koiran makuulle ja menin itse metrin päähän eteen. Siirtymät tosi nahkeita, koira tuntui unohtaneen kaiken eikä ilahtunut edes runsaista lihapullatuksista, kun viimein siirtyi oikeaan asentoon. Vapautin pari kertaa ja tehtiin jotain muuta ennen kuin palattiin laatikolle. Viimeisellä kerralla alkoivat oikeat asennot muistua mieleen, tosin vieläkin hirveän löysinä ja hitaina. Lopetettiin suosiolla, kun saatiin pari onnistunutta suoritusta.

Lopussa lätkäisin koiran vielä paikkamakuuseen muiden katsellessa toisen koiran ruutua. Pysyi melko hyvin, kunnes vasta ryhmään tullut koira kävi nuuhkimassa jotain takaviistossa, ja Ykä nousi seisomaan. Kävin laittamassa takaisin, mutta nousi uudestaan, kun lähdin pois viereltä. Tällä kertaa paineistui jotenkin älyttömästi palatessani ja väisti, mutta palasi käskystä perusasentoon ja saatiin vielä onnistunut paikkamakuu päätteeksi.

Moni tuli myös ulkona pyöriessä kysymään, että mikä pipi koiran jalassa on. Kyllä sitä hyeenankin näköinen penska näemmä sympatioita saa puolelleen, kun vähän linkuttaa. Ja potilashan tietysti saa myös vetää hihnassa, kulkea edellä ja haistella kaikkea mitä huvittaa... ainakin koiran itsensä mielestä. Sen harmiksi minulla on samat säännöt riippumatta siitä, onko ihan hirveä hätä tai sattuuko jalka olemaan paketissa. Minua ei vedetä mihinkään, vasemmalta sivulta ei luvatta poistuta eikä nenä kulje maassa.