Aamulenkillä tuli metsäpolulla vapaana juoksenteleva cockeri vastaan. Omistaja puhui puhelimeen eikä tehnyt elettäkään ottaakseen koiraansa kiinni (mulla koira siis hihnassa ja vierellä, kun kyseisellä polulla ei todellakaan näe kahta metriä edemmäs), joten spanieli tuli suoraan jalkoihin rähisemään. Vedin Ykän hihnasta pois ja päästiin jatkamaan matkaa, seuraavaksi tuli sakemanni, jonka omistaja kyllä otti sen vierelle, että päästiin ohi. Sille piti vähän haukahtaa.
Nyt iltalenkillä piti mölistä jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Ohitettiin koirapuisto, jossa oli kaksi haukkuvaa ja aidanviertä pitkin juoksevaa sesseä, ja taas piti pitää vähän konserttoa. Uhmaikää tai ei, jatketaan edelleenkin sillä linjalla, että muita koiria ei vältellä ja ohi mennään vaikka sitten väkisin. Tavoitteena se, etten menetä hermojani missään vaiheessa. Patukan/vinkulelun voisi ottaa tähän mukaan ja palkata, kun menee hyvin. Kiristyvästä hihnasta pitää päästä eroon.
Kentällähän rähinää ei ole, koska siellä kaikki ovat käskyn alla eikä kukaan provosoi muita.
Toiseen koirapuistoon pysähdyttiin sitten vähän juoksemaan ja päästämään pahimpia höyryjä pois tiiviin hihnalenkkeilyn jäljiltä. Portilla odotti 3-vuotias pehkocollieuros Jessi, eikä jätkä millään olisi malttanut kävellä nätisti ja hinisemättä sinne asti. Käännyttiin aina tulosuuntaan, kun ääntely alkoi, ja päästiin lopulta sisällekin. Voi sitä riemua. Ärsyttävää kyllä Yrjänä hinisee myös leikkiessään, pitäisi varmaan välittömästi poistaa se tilanteesta kun äninä alkaa. No, ainakin korvat pysyivät tallella ja totteli moitteettomasti luokse kutsumista yms, vaikka toinen koira olikin häiriönä.
Ai niin, tänään sinkosi myös tien toisella puolella irti ollut sakemanni melkein iholle asti, säntäsi riivatusti haukkuen autotielle ja jäi melkein auton alle. Auton ja eläimen väliin jäi ehkä metri. Hetken koira kasasi itseään, kunnes lähti taas haukkuen meitä kohti. Siirsin Ykän itseni taakse ja valmistauduin pysäyttämään koiran "keinolla millä hyvänsä", koska mun raitahukkani kimppuun ei kukaan tule jos se minusta on kiinni, mutta sakemanni pysähtyi mölisemään metrin päähän ja lähti takaisin.
Hittoako kukaan pitää koiraa vapaana, jos se ei ole hanskassa. Olisi voinut käydä pahemminkin. "Hau", sanoi Ykäkin, vaikka ei kyllä tosissaan olisi tarvinnut.
(Äsken kutsuin koiran eteen istumaan, ojensin sille kaukosäätimen ja sanoin "pidä". Otti suuhunsa ja piti ihan ilman käsiapuja. Vapautin kahden sekunnin pidon jälkeen luulle, nyt jäystää sitä onnellisena tuossa vieressä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti