Ei mikään hienohelma

Yrjänä 10vk. Herranjestas se on ollut pieni pallero joskus.

Tänään on satanut koko päivän. Aamulla käytiin kuitenkin pitkä metsälenkki, kun jalka ei näyttänyt vaivaavan eikä koiraa nyt muutenkaan ropina haittaa. Iltapäivällä napattiin Emma, porukoiden 9-vuotias norwichinterrieri mukaan ja reippailtiin tällä kertaa kaverin kanssa ympäri sateista Helsinkiä. Tämä lenkki tosin taisi olla Ykälle liikaa, koska sille jäi vain pari tuntia aikaa levätä ennen illan tokoilua (eikä nukkumaan tietenkään voinut mennä, kun oli Emma kiusattavana). Toisin sanoen tämä treenikerta oli parempi kuin viimetiistainen, koska tassu ei enää vaivannut nurmikentällä ja saatoin käyttää lelupalkkausta, mutta vähän passiivinen jätkä silti oli.
Kaikkia muuten tuntuu yhä edelleen loputtomasti huvittavan, kun kerron koirani nimen...

Seuraamista tehtiin lyhyissä pätkissä, lyhyt riehuntapalkkaus parin metrin kontaktinpidon jälkeen. Täyskäännössä vasemmalle yritti kerran pakittaa takamus edellä, mutta tehtiin uudestaan ja nyt kiersi oikeaoppisesti selän takaa. Loppuvaiheessa alkoi paikka vähän unohtua ja koira jätättää, mutta palkkasin heittämällä palloa eteen ja tämä korjaantui. Piti kontaktin vaikka malikka meni häiriönä ohi metrin päästä.
Jättöjä tehtiin muutama, menivät niin hyvin, etten jäänyt niitä tahkoamaan.
Paikkamakuussa pysyi tosi hyvin, vaikka satoikin. Olin noin viiden metrin päässä ja kävin vierellä palkkaamassa aika usein. Ei heittänyt lonkalle kertaakaan eikä haistellut.
Paikalla istumista tein omatoimisesti ja jätin koiraa milloin mihinkin, kun kävin repulla. Pysyi hyvin vaikka ympärillä tapahtuikin kaikenlaista (mm. Gouda-bokseri veti vähän hepulirinkiä).
Hyppyä tehtiin n. 25cm korkean esteen yli lähietäisyydeltä, irtosi ensimmäisestä käskystä ja sinkosi taas koulutusohjaajan luokse... käskin uudestaan sivulle ja nyt meni nätisti. Jäi hyvin seisomaan ja odotti, että pääsin sivulle. Taas riehuttiin. Tätä tehtiin kolmisen kertaa, hienosti toimi joka kerta.
Kapulanpitoa harjoiteltiin niin, että pyysin koiran eteeni istumaan ja laitoin kapulan sen nenän eteen käskyllä "ota". Ensin vähän nyrpisteli, mutta laitoin kapulan sen suuhun, sanoin "kiitos" ja lähdettiin riehumaan. Toisella kerralla otti itse nätisti. Pidän vielä kättä alaleuan alla, ettei painaisi päätä alas. Tämä häivytetään tietysti myöhemmin. Heti, kun hetkenkään piti kapulaa suussa, lähdettiin riehumaan.
Kaukoja tehtiin tällä kertaa maassa niin, että olin taas melkein koirassa kiinni. Maahan-seiso tyylipuhdas, istu-seiso vähän niin ja näin - ottaa yhden askelen sen jälkeen kun on oikeaoppisesti noussut. Näistä en palkannut. Seiso-maahan yrittää vähän siirrellä etutassuja turhan eteen, seiso-istu tosi hyvä. Istuu taakse eikä siirtele takamustaan eteenpäin. Maahan-istu hyvä, istu-maahan myös.
Ruutua (tai eteenlähetystä) tehtiin pari kertaa ilman merkkejä eli pelkän kannen kanssa, juoksi täyttä vauhtia käskystä syömään nameja ja meni maahan käskystä. Yritti välillä edistää ja mennä omatoimisesti maihin, näistä vapautin suoraan ilman palkkaa.
Luoksetuloja tehtiin sekä lyhyeltä matkalta (1m) että pidemmältä (6m). Kokeilin myös ilman käsiapuja, aiemmin yritti näin tulla suoraan sivulle, mutta nyt tarjosi ensin maahanmenoa. Astuin askelen taakse ja tuli eteen vähän vinoon istuma-asentoon. Harjoitellaan, harjoitellaan. Pidemmällä matkalla ei hypännyt vasten niin kuin ennen teki, istui vain vähän vinosti. Palkkasin silti vahvistaakseni hyppimättömyyttä. Muutamaan otteeseen pyysin edestä sivulle, käytti takapuoltaan taitavasti ja sai palkan siitä.

Bussissa jätkä oli niin poikki, ettei osannut edes päätä painaa lattiaan, vaikka selkeästi pilkki koko matkan. Tehtiin vielä ruokakupilla luoksetuloa, perusasentoon siirtymistä ja pari kaukoa (istu-maahan, maahan-seiso) ennen vapautusta ruoan luokse. Nyt lojuu huoneen nurkassa märkä koiranraato.

Seuraavana ostoslistalla: patukka. Narupallon kanssa alkaa käydä vähän niin, että sen saatuaan eläin lähtee vetämään hirveää tapporinkiä sen kanssa ja tuntuisi mieluummin heittelevän sitä keskenään kuin vetävän sitä minun kanssani. Leikin mielekkyyttä pitää vahvistaa ja korostaa, että tämän lelun kanssa riehutaan nimenomaan minun kanssani. Ja ennen kaikkea, että se on ihan superhauskaa ja työskentelemisen arvoista.