On se vain hieno eläin

Yrjänä 7kk Rajasaaressa

Keskiviikko oli kyllä aivan upea päivä. Päivällä lähdettiin kotikotiin tapaamaan Virosta sinne kesäksi muuttanutta isoveljeäni, ja lenkkeiltiin vähän norwichinkin kanssa. Iltapäivällä jätin Ykän porukoille lähtiessäni ilmaisleffaan. Sieltä palattuani lähdimme opettelemaan malttia Rajasaareen. Viimeistä suoraa lukuunottamatta jätkä käveli hirmunätisti, vikalla pätkällä sitten alkoi hininä ja vetäminen. Aina kun alkoi äännellä, käännyttiin takaisin, ja aina kun alkoi vetää, pysähdyin. Lopulta päästiin porteille. Menin kuitenkin vielä vähän taaksepäin, koska koira oli yhä kierroksilla. Laitoin jätkän kiinni aitaan sellaiseen kohtaan, ettei siitä nähnyt portille, ja istuin itse lukemaan kirjaa. Kun vikinä loppui ja koira pisti maate, siirryttiin vähän lähemmäs, nyt näköyhteys porteille. Sama toistettiin vielä kertaalleen ihan portin vieressä, ennen kuin mentiin sisälle. Kyllä siinä reilu kolme varttia istuttiinkin, mutta voi sitä riemua ja aitoa hollantilaisen lentoa, kun viimein vapautin sen porttien sisäpuolella.
Sielunkumppaneita löytyi mm. viisikuukautisesta tanskandoggi Krutoista (en mene takuuseen oikeinkirjoituksesta) ja eritoten malikkanarttu Nalasta, jonka omistajan kanssa juteltiinkin pitkään. Tuli muuten taas kiillotettua Rochallorien kilpeä, sillä mainitulla Nalan omistajalla oli kaksi kaveria, jotka omistivat hollantilaisen, eikä kumpikaan koirista kuulemma oikein pystynyt paikka paikoin pitämään päätään kasassa. Nainen kysyikin ensin vähän epäilevänoloisesti, että "onko tuo holsku", mutta kun Ykä oli oma hurmaava itsensä, alkoivat epäluulot rapista. Jutusteltiin vielä monen monta varttia porttien ulkopuolella parkkipaikalla, koirat vapaana. Yrjänä oli selvästi päättänyt voittaa Nalan puolelleen ja pesikin sen korvia moneen otteeseen. Kävivät kahdestaan uimassa ja leikkivät piilohippaa auton ympärillä. Kun muita koiria halusi ohi, Ykä totteli kiltisti luoksetulokäskyä ja antoi muiden mennä. Kävi nätisti haistelemassa luvan saadessaan. Jossain vaiheessa huomasimme, että kello läheni jo yhtätoista, ja päätimme lähteä. Sain jopa kyydin kotiin. Tätä minä rakastan koirailussa: uusia tuttavuuksia, treenaamista ja hauskanpitoa. Rentoa meininkiä. Matkalla nainen myös kertoi suunnitelmistaan lähteä koiran kanssa Norjaan vaeltamaan, ja minuunkin iski pieni vaelluskärpänen.
Luultavasti tavataan vielä monesti Rajasaaressa. En hirveästi noista koirapuistoiksi kutsutuista aidatuista neliöistä piittaa, mutta Rajasaari on ihan toinen juttu. Yrjänä rakastaa uimista, joten mikä voisikaan olla mukavampi paikka temmeltää. Hininäongelma vielä kuntoon, niin ai että. Yhtä kaikki, kyllä oli väsynyt koira iltasella.

Nala ja Yrjänä

Tänään päästiin kahden koiran ohi ilman, että Ykä edes noteerasi niitä (toinen oli toisella puolella tietä ja toinen tuli kyllä vastaan, mutta kiersin puun takaa eli ei menty ihan vastaan). Bussipysäkillä treenien jälkeen odotteli aussi, jota kohden Yrjänä ensin vähän yritti vetää. Kun en kiinnittänyt huomiota, Ykä lopetti ja alkoi tapittaa minua silmiin. Heittelin nameja eikä toinen koira enää kiinnostanut. Tyhjä koirapuistokaan ei enää aiheuttanut tuijottelua, kun koiralla oli liian kiire katsella minua.

Treeneissä koiraan syttyi ihan uusi vaihde, kun kaivoin repusta uunituoreen patukan. Jo oli niin hyvää seuraamista ja jättöjä, ettei ikinä. Patukassakin roikkui kuin hai ja veti ihan älyttömästi paremmin kuin narupalloa. Pidin koiran hihnassa ja kun jätkä voitti patukan itselleen, kävimme yhdessä juoksemassa pää ylhäällä pienen kunniakierroksen, ennen kuin riehunta jatkui ja pöllin patukan. Nyt en tee samaa virhettä kuin pallon kanssa ja opeta koiraa juoksemaan ympäri kenttää sen kanssa keskenään.
Kapulaharjoituksissakin oli tosi hyvä ote, koira oli hihnassa ja sain sen aina houkuteltua luokse. Kiskottiin kapulaa ja päästin irti, kun Ykä istahti. Taas juostiin hetki ja uudestaan. Pitoharjoituksia myös muutama.
Jätöissä ei ongelmaa, paikkamakuussa ensialkuun nuuski, loppua kohden parani. Hypyssä irtosi ensimmäisestä käskystä, joskin hyppäsi vinoon. Jäi kuitenkin hyvin seisomaan. Seuraaminen sai mainitusti uutta pontta patukan myötä, takapuolta käyttää mainiosti. Ruudussa tuppaa menemään oma-aloitteisesti maahan ennen käskyä, tähän pitää kiinnittää huomiota. Pinkoo kuitenkin ruutuun minkä kintuistaan pääsee, se on hyvä. Pitkänmatkan luoksetulossa ryntäsi täyttä vauhtia ohi, mutta palasi ja toisesta käskystä tuli eteen. Muutenkin toimi aika loistavasti, vaikka välillä hajut olivatkin viedä mennessään. On minulla vain hieno koira.

Ensi viikon tiistaina onkin viimeinen tokokerta ennen kesätaukoa, lokakuussa jatkuu ilmeisesti taas. Toki treenataan keskenämme lyhyitä pätkiä, etteivät taidot ruostu. Jotain korvaavaa aktiviteettia keksitään varmasti, esimerkiksi nyt viikonloppuna mennään lenkkeilemään Rusina-mamman ja Akseli-veljen kanssa. Ehkä päästään myös esineruutuilemaan. Juhannuksena tiedossa mökkireissua siltä osin kun en ole töissä ja sen jälkeisellä viikolla luultavasti nähdään Kerttu-siskoa.

Loppukevennyksenä myös ehkä maailman hienoin taideteos Yrjänästä ystävältäni Emieliltä.