lauantai 26. syyskuuta 2009

Häiriöitä

Olemme tiistain kokeessa varasijalla, joten ilmoittauduin ensi viikon sunnuntaina olevaan möllikokeeseen. Pakko se on jostain aloitettava, ja nyt kun kerran sain potkittua itseni ilmoittautumaan, ilmoittaudutaan nyt sitten kaikkialle.

Eilen kävimme päivällä taas pitkällä pyörälenkillä. Ykän on helpompi mennä pyörän vieressä juosten muiden ohi, ja päästiinkin todella hienosti monen monituisen koirakon ohi läheltäkin. Kai sitä minullakin on itsevarmempi olo pyörän selässä, sitä kun tietää, että nyt ei passaa koiran pelleillä tai se menee läpi eturenkaasta ja sitten ei ole kellään enää kivaa. Yksi rähiseväpöhisevä sakemanni sai Yrjänänkin aloittamaan rähinää, mutta mentiin sen verran vauhdikkaasti ohi ettei koiralle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ohittaa ja olla hiljaa. Pellollakin juostiin, ja että kiroilutti kameran kotiin jääminen, kun Ykä lähti ajamaan ylös viisisataapäistä varisnaakkaparvea ja takaisin kutsuessa kaikki lensivät matalalla sen yllä.

Myra ja Nika -sheltit olivat täällä yökylässä, Ykän mielestä ne olivat taas aivan ihania. Ei edes yrittänyt mitään, mitä nyt vähän roikkui takamuksissa kiinni. Lähtö tuli jos siihen jumittui, haistella saa mutta lipitellä ei tarvitse.
Iltalenkillä käväistiin kiertämässä tyhjä koirapuisto. Ykä veti kierroksia ja alkoi hinistä jo ennen kuin varsinaista puistoa edes näkyi. Loppujen lopuksi kopautin sitä kantapäällä kupeeseen, kun näytti siltä että karkaa mopo käsistä portin kohdalla, ja voi kuinka meni nätisti löysällä hihnalla tuijottelematta sen jälkeen ja sai paljon namia. Päästi kyllä, kunnon draamakuningas, sellaisen kimeän "minua potkitaan! :(" -ulahduksen kun kopautus tuli niin yllätyksenä. Annan hyvän kuvan itsestäni koiranomistajana, mutta mieluummin yksi ulahdus, josta seuraa todella mallikas käytös kuin vaikkapa se, että huutavaa koiraa nyitään ja riuhdotaan eteenpäin. Näin minä sen näen.

Tämän episodin jälkeen menimme pimeälle koulunkentälle treenaamaan. Myra ja Nika -sheltit pyöriskelivät hihnassa pitkin kenttää, ja me otettiin Ykän kanssa 1,5min paikallamakuu (hieno, suora asento, haistelusta sanoin kerran "äp" ja loppui siihen), luoksetuloja (20m, ensin sain vain vinoja eteenistumisia ja yhden ohijuoksun, ennen kuin jätkä taas muisti, että miten sen pallon saa lentämään), seuraamisia (oli unohtanut, että pysähtyessä mennään istumaan ja yritti poikittaa eteen saksalaista täyskäännöstä ennakoiden, muuten ihan jees) ja sivulletuloja. Ei tuijotellut häiriöshelttejä melkein yhtään, kerran lähti vetämään tennispallon kanssa kunniakierrosta niitä kohti, mutta kääntyi käskystä ja tuli takaisin.

Tänään aamulenkillä vähän haukuttiin paria ensimmäistä kadun toisella puolella vastaan tulevaa koiraa, seuraavat kaksi menivät jo pöhisemättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti