Lyhyitä tokotreenejä lähikentillä. Pitkän matkan luoksetuloissa jätkä veti reteästi ohi ja tuli takakautta sivulle istumaan. Jätin istumaan ja kokeilin uudelleen, kolmannella toistolla tuli nätisti eteen ja heitin tennispallon palkaksi. Jääviä ollaan tehty todella vähän viime aikoina, toissapäivänä yksi maahanmeno, joka oli kyllä niin priima että piti vapauttaa koira palkan perään samantien.
Tänään koira oli heti hyvässä vireessä, koska sää ei ollut liian kuuma. Heittelin noutokapulaa parin metrin päähän ja käskin tuomaan. Riitti, että toi, en vaatinut mitään asentoja ennen palkkaamista. Kokeiltiin myös pitoharjoituksia ja tiivistämistä kapula suussa. Astuin askelen taakse ja sanoin "tule", jolloin Ykä sylkäisi kapulan maahan ja kiersi vierelle. Otettiin uudestaan pari kertaa ja saatiin kymmenen sentin kapula-suussa-tiivistyskin onnistumaan. Tässä siis toinen harjoittelua vaativa liike.
Ruutuun lähetin 20m päästä. Juoksi hyvin, söi nappulat ja heitti maihin. Vapautin ja otettiin uudestaan lähempää, jolloin ensin käskin seisomaan ja sitten maahan. Kävelin koekolmion ja sanoin "seuraa", kun olin kävelemässä kohti alkupistettä. Ensimmäistä kertaa tehtiin ruutu näin, mutta jätkähän tajusi samantien ja hetkessä oli koira vasemmalla puolella kontaktissa. Eli kunhan saadaan tuo maihin varastaminen pois ja nappulakansi häivytettyä, ruutu alkanee olla paketissa.
Tein yhden pitkän seuruutuksen, johon sisältyi temmon vaihtelu (juokseminen), juoksemisesta käännös, normivauhdista saksalainen täyskäännös ja vähän muitakin kääntelehtimisiä ja vääntelehtimistä. Ykä tapitti silmiin ja pysyi oikeassa kohtaa koko ajan, vaikka palkan saaminen venyikin. Lopuksi riehuttiin patukalla, niin hienosti meni. Annoin Yrjänän voittaa ja sehän lähti vetelemään tapporavistusrinkiä patukan kanssa. Tuli kuitenkin lopulta luokse käskystä ja jatkettiin riehuntaa. Hidasta kävelyä ja täyskäännöstä oikealle tehtiin sitten lyhyemmissä, parin metrin pätkissä. Hieno eläin!
Tänään kävimme myös pyörimässä Helsingin keskustassa, citykoira kyllä tietää miten kaupungissa ollaan. Pari koiraa ollaan saatu ohitettua tyylikkäästi, osalle pitää pöllöillä. Minä alan kuitenkin pikkuhiljaa reagoida nopeammin ja nopeammin, eli ehdin kehua ja tunkea nappulaa naamaan yhä useammin jo ennen kuin Ykällä kiehahtaa yli. Eli vielä jonakin päivänä me päästään kaikista ohi kauniisti! Olemme myös tehoharjoitelleet koirapuiston avustuksella niin, ettei tarkoituksena ole ensinkään mennä puistoon vaan vain ohi siitä. Riuhtominen on oikeastaan jäänyt kokonaan, liian intensiivisestä tuijottelusta tulee vettä naamalle. Melko hienosti ollaan päästy sekä tyhjän että täyden puiston ohi jo monta kertaa. Vähän yrittää aina poikittaa eteen ja pällistellä, mutta vain hyvästä käytöksestä saa palkkaa.
Yhtä kaikki, minäkin pysyn rauhallisempana, kun tiedän, että mennään vain ohi. Aluksi näin, katsotaan sisälle menoa sitten, kun ohitus sujuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti