Kesän viimeisiä päiviä viedään

Savannin julma saalistaja

Viimeinen lomaviikko ennen arkeen palaamista käynnistyi tänään. Eilen kävimme töiden jälkeen reippaan kahdeksan kilometrin pyörälenkillä. Asfalttikohdat kävelytin kunnes päästiin peltoja seuraileville hiekkateille. Jos tuli koira vastaan, ohjastin sivummalle, istutin Ykän ja syötin sille nappulaa, kunnes päästiin jatkamaan matkaa. Pyörää ja koiraa samanaikaisesti talutettaessa kun ei oikein ole ylimääräisiä käsiä nappuloiden kurkkuun tunkemiselle, joten pysähtyminen rauhoitti jätkää todella paljon ja kaikki olivat iloisia. Pyörän vieressä oli muutenkin todella nastaa juosta, kun kerrankaan ei tarvinnut kävellä jonkun ärsyttävän hitaan ihmisen tahdissa. Pari kertaa pysähdyttiin joenvarteen, jotta Yrjänä pääsi juomaan ja pulahtamaan.
Paluumatkalla jäimme koirapuiston viereen istuskelemaan ja huilaamaan, eli toisin sanoen odottelemaan että raitasian pää pysyisi kiinni ennen kuin itse puistoon asti päästiin. Kyllähän tämäkin lopulta onnistui, vaikkakin puoli Vantaata varmaan luuli, että pahoinpitelen koiraani. Äijällä on niin kertakaikkisen miehekkään kimeä ääni, kun sitä turhauttaa jokin eikä se pääse sinne minne haluaa. Hiljaisuudesta palkkaa naamaan. Puistossa mm. otettiinkin sitten turpaan äkäiseltä isovillakoiranartulta (nartut saavat sanoa pahastikin, jos nuori uros ei tajua lakata tungettelemasta, mutta Yrjänällä ei ole tasan mitään asiaa rähähtää siitä takaisin) ja treffattiin taas Mokka-aussi, joka olikin jo vanha tuttu.

Tänään kävimme jälleen Villähteellä kahden tunnin agivuorolla. Ykä käyttäytyi superhyvin autossa vakavan Kaneli-holskun kanssa, oli ilmeisesti viikossa aikuistunut. Täyttihän se eilen 10kk, eli kai sitä älliä joskus alkaa kertyä päähän. Hallissa piti häkissä ollessa möykätä ja elämöidä, kun muut saivat tehdä ja pieni Yrjänä ei. Rauhoittui kuitenkin heti ulos päästyään. Agikentällä oli joku tosi päheä haju, jota monet koirat jäivät haistelemaan, myös Yrjänä. Ärähdyksestä muisti kuitenkin olevansa hommissa. Tehtiin paljon valssausharjoituksia ja monen esteen sarjoja (esim. aita-aita-putki-aita-aita) ja nyt uudella tekniikalla kepitkin pujottuvat varsin mainiosti. A-esteestä yritti juosta monta kertaa ohi kun käytin epähuomiossa "kiipee"-käskyä "aa"-käskyn sijaan, ohjaajan moka.

Ekaa kertaa kentällä ollessaan oli vähän poissaoleva, mutta toisella ja kolmannella kerralla oli tosi hyvin menossa mukana. Teki kasvattajankin kanssa töitä hyvin silloin, kun minä olin lähellä. Mukava nähdä, että työskenteli innokkaasti myös "vieraan" kanssa.
Lopussa otimme vähän seuruutustreenejä kentän vieressä, eli hirveässä häiriössä. Lähellä kaksi koiraa (Manteli ja Kaneli -holskut) ja parin metrin päässä häkissä vielä Simon-veikka, jonka lisäksi Ruuti-holsku kentällä hommissa. Lattialta löytynyt narulelu oli Yrjänän mielestä enemmän kuin sata jänistä, joten saatiin todella mallikkaita seuruutuksia ja perusasentoja. Loppua kohden alkoi hyytyä, kun en osannut lopettaa ajoissa.

Etsitään myös ongelmaa jänesongelmaan, eli mistä taikanapista painamalla korvat menisivät takaisin päälle, kun saaliin perään singotaan.