Holskuilla on kyllä aika heppoisesti itsesuojeluvaistoa. Ykä päätti eilen hypätä metrisen kiviaidan päälle, harmi vain, että ko. aita oli 10cm leveä ja sen takana oli kolmen metrin pudotus. Ehdin hädin tuskin älähtää kun koira kiikkuikin jo solkipannan ja hihnan varassa toisella puolella. Onneksi oli panta sen verran tiukalla, että sain kiskottua takaisin ylös. Ei revähdyksiä eikä jätkää edes hetkauttanut. Jatkoi kyllä loppumatkan ihan kiltisti, holskuloikinta riitti siltä erää.
Illalla oli jälkitreenien jatkokurssin viimeinen kerta, ja tokihan sitä piti koiraurheilukeskuksen pihalla persehtiä kaikille. Otettiin ensimmäistä kertaa keppi-ilmaisua jäljen yhteydessä, eli n. 10m pitkä, suora, nurmikkopohjainen, vieraan tekemä jälki, jolla nappulaa ja kahdeksan keppiä. Keppien kohdalla jarrutin ja käskin maahan, maassa kehuin, osoitin keppiä ennen kuin nostin sen ylös ja annoin namia. Jatkokäskyllä eteenpäin. Nousivat kaikki, tosin käskyn kanssa.
Toinen olikin hankalampi, 15m, nurmikkopohja, kahdeksan keppiä, vieraan tekemä. En antanut käskyä ensimmäisen kepin tullessa kohdalle, kunhan jarrutin ja annoin koiran itse pähkäillä. Ja siinähän sitten pähkäili ja ihmetteli, että tonne toi jälki menee, miksei sitä saa ajaa. Melko pitkään pohdiskeli, kunnes sitten menin näyttämään keppiä ja tarjosi itse maahanmenoa. Nami, keppi pois ja jatkokäsky. Jokaisen kepin kohdalla sama toimenpide, kun ei yhtään holskulla välähtänyt. Seuraavaksi tehdäänkin sitten normijälki ilman keppejä ja aletaan tehdä niitä keppiruutuja. Puhetta oli jatkokurssin jatkokurssistakin.
Tänään aamulenkillä ohiteltiin koirapuistoa useampaankin otteeseen, kun Yrjänä kiljui kierrokset kaakossa. Pitkän ja hartaan maltinharjoittelun jälkeen päästiin kuin päästiinkin puistosta ohi mukisematta ja vetämättä. Tätä täytyy alkaa harjoitella enemmänkin, koirapuisto on niin kiihdyttävä paikka ja toisin kuin lenkillä vastaantulevia koiria, sitä voi ohitella niin monta kertaa kuin lystää. Ensi viikon punkkaan Rajasaaren lähellä, eli menemme sinne joka ilta treenaamaan.
Päivälenkillä päästiin kapealla tiellä ohi kahdesta (2!) koirasta hihna löysällä, kun ruiskautin Ykälle vettä naamaan liiasta tuijottelusta. Kun oli nätisti, sai tennispallon, ja voi sitä riemua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti