Tänään kasvattaja oli vuokrannut meille agilityhallin Villähteeltä, joten vietimme illan siellä. Ykä sai opetella hyppelehdinnän lisäksi malttia, eli autoon ei päästä/sieltä tulla pois ennen kuin ollaan iisisti ja turpa on tukossa. Samoin häkissä pitää odottaa kiltisti ja hiljaa, vaikka muut suorittaisivatkin ratoja siinä vähän matkan päässä. Häkissä myös pysytään, oli ovi auki tai ei.
Holsku on kyllä niin elementissään agilityssa. Otettiin sekä yksittäisiä esteitä että useamman esteen sarjoja. Ohjaaja oli kyllä aika ajoin vähän hukassa (on se putki kyllä aika vaikea erottaa renkaasta...), mutta eiköhän tämä tästä. Saimme paljon vinkkejä ja mikä tärkeintä, koira toimi hyvin ja nautti täysin rinnoin. Suu muuten meni suppuun heti kun päästiin kentälle, eli muu tekeminen hiljentää.
A-esteellä Ykän mielestä on maailman tylsintä pysähtyä loppukontaktille, kun olisi paljon kivempaa vain juosta, juosta ja juosta - mutta saatiin onnistuneita tässäkin. Kokeiltiin oikeastaan kaikkia esteitä keinua lukuunottamatta.
Kiroamisen arvoinen on se fakta, että agilityhalleja ei löydy mistään ja kun löytyy, niihin päästäkseen täytyy maksaa jeesuksia ja helikoptereita ja lahjoittaa oikea kätensä hyväntekeväisyyteen. Harrastaisin mieluusti aktiivisemminkin agilitya, mutta minkäs teet.
Ensi maanantaina uudestaan, tuskin maltan odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti