keskiviikko 12. elokuuta 2009
Raitoja
Treenailu on jäänyt vähemmälle, koska olemme aktiivisesti viettäneet ulkona n. 4-7h/päivä viimeisen viikon ajan, eikä sellaisen liikunnan jälkeen edes holskulla riitä virta ajattelua vaativaan toimintaan. On hihnalenkkeilty "keskustassa", juostu pitkin peltoja ja rymytty ojissa uimassa vaikka millä mitalla. Tänään ajattelin tallata jäljen heti aamusta, mutta kas, siellähän sataa. Koko viimeisimmän viikon ollut sellaiset hellekelit ettei paremmasta väliä, joten ajoitus meni aikalailla nappiin.
Ohitukset ovat menneet sekä hyvin että huonosti - hyvin ja haukkumati, jos päästään kiertämään tarpeeksi kauas (10-15m) ohitettavasta koirakosta, vähän vähemmän hyvin jos tie on ollut turhan kapea.
Eläinkaupassa jätkä otti ja merkkasi, kun en hetkeen kiinnittänyt siihen huomiota - jalan noston huomasin kuitenkin heti ja tuli tupenrapinat. Koskaan ei ole aiemmin lähtenyt merkkailemaan sisätiloissa, ei ainakaan sen jälkeen kun sen ensimmäisen kerran ilmoitin sille, että vaikka penskana ehkä saikin pissata lattialle, jalka ei tasan nouse sisällä. Oli tosi kiltisti sen jälkeen kuitenkin kyllä, vaikka jossain takanurkassa oli alati inisevä koira trimmattavana ja viereisessä huoneessa oli jänniä jyrsijöitä.
Tänään otettiin eteenistumisen paikkaharjoituksia sisätiloissa ja namipalkalla. Koira oli jotenkin todella levoton ja paineistunut, joten lopetettiin lyhyeen. Vaan odotas kun laitoin Ykän näkemättä patukan selän taakse vyön alle ja kutsuin kylmiltään. Raitahukka oli sekunnissa istumassa edessä ja tuijottamassa silmiin, että "tässä olen, palkkio tänne!". Riehunnan jälkeen uudestaan niin, että otin pari askelta taakse sanoessani käskyn. Tiivisti hyvin ja parin pakituksen jälkeen palkkasin. Kun sai varastettua patukan ja vei sen parvekkeelle, menin perään, otin patukan sanoen "kiitos" ja treenit loppuivat hetkeksi siihen. Kahden toiston jälkeen jätkä tuli heti patukasta irti päästettyäni tarjoamaan sitä takaisin minulle. Ehkä ne kunniakierrokset saadaan kenttäolosuhteissakin loppumaan juuri tällä. Kaikki kiva yksinkertaisesti loppuu jos patukkaa/palloa yritään omia tai sen kanssa muuten lähdetään sooloilemaan.
Nyt pitää alkaa lisätä edessäistumisen kestoa, sillä tällä hetkellä liian pitkittynyt hiljaisuus saa Ykän tarjoamaan itsenäisesti sivulle pomppaamista tai taaksepäin hilautumista. Perusasentoon hakeutuminen (käskystä) priima.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti