Muuten tehtiinkin seuruutusta takapalkalla ja pari pallonheittoa heti perusasennosta. Kerran otin luoksetulon pysäytyksen ihan kokeilumielessä, kun en ole koskaan sitä tehnyt. Eli koira istumaan, pallo taakse, minä parinkymmenen metrin päähän, luoksetulokäsky ja lähes samantien "seis!". Ykä pysähtyi kuin seinään ja vapautin sen välittömästi pallolle. Tämän käsimerkit pitää vielä tarkistaa, etten mene käyttämään eri käsimerkkejä kuin kaukoissa. Ohikulkijat jäivät katselemaan, että mitä täällä oikein tapahtuu, mutta Ykä oli niin huikeassa työskentelyvireessä, ettei välittänyt yhtään. Ei pallonkaan kanssa tehnyt liikoja kunniakierroksia ja ote on parantunut paljon. Nuorempana nihkeili vähän pallon kanssa leikkiessä, nyt alkaa saada lisää itseluottamusta, koska ohjaaja on alkanut oppia, miten koiran kanssa ylipäätään tulee leikkiä...
Tänään käytiin turisteilemassa Koivukylän mätsärissä. Eli ensin kävelimme n. tunnin päästäksemme alueelle, sitten viereiseen koirapuistoon riehumaan tunniksi (sieltä löytyi mm. ihana 6kk Milla-aussi). Kerran pääsi livahtamaan viereisen koulutuskentän mätsärivalmistelujen joukkoon, kun joku järjestäjä piti porttia vähän turhan pitkään auki. Palasi kuitenkin, vaikkei ihan ensimmäinen käsky löytänytkään korvia. Väsyttämisen jälkeen koirain joukkoon. Ja ai että oli mallikelpoinen yksilö hihnan päässä. Pari kertaa vingahti jos pysähdyttiin pitkäksi aikaa, mutta muuten oli niin hienosti ja löysällä hihnalla ettei hienommin voisi olla. Namia syötin heti kun otti kontaktia tai katseli muita koiria rauhallisesti, eli oikeastaan koko ajan. Ohiteltiin jopa rähisevä sakemanni ongelmitta. Pyöriskeltiin edestakaisin alueella melkoinen tovi ennen kuin lähdettiin kotiinpäin. Kaksi koiraa (snautseri, joku pomeranianin näköinen) ohitettiin kuin oppikirjassa, mutta kapealla tiellä vastaan tullut haukkuva ja muriseva bostoninterrieri oli vähän liikaa. Harjoitellaan, harjoitellaan. Eteenpäin on kuitenkin menty.
Sen verran voisin vielä tuosta koirapuistoilusta mainita, että nähtiinpä kyllä vatipäisin rotikkaihminen vähään aikaan. Minulla ei ole mitään ko. rotua vastaan, mutta kun niitä siunaantuu tuollaisille omistajille, alan nähdä punaista hyvin nopeasti. Olimme siis koirapuistossa, Yrjänän lisäksi siellä oli kaksi setteriä ja joku spanieli. Koulutuskentän (eli mätsärialueen) puolelta puistoon oli tulossa nainen lastenvaunujen, lapsen ja ison urosrotkulan kanssa. Kävin hakemassa Ykän vähän kauemmas portilta, koska minusta on kohteliasta, että muut saavat tulla puistoon rauhassa. Toinen settereistä, leikattu uros, meni haistelemaan vielä hihnassa olevaa rotikkaa, ja tappeluhan siitä meinasi syntyä. Sanottiin, että päästä se irti, hihna tuon aiheuttaa. Pitäisi olla aika ilmiselvää jokaiselle koiranomistajalle, mutta eikä mitä. Nainen alkoi aukoa päätään, että olin juuri päästämässä, mutta en kyllä tulekaan tänne kun täällä on joku asennevamma. Keräsi koiransa ja palasi samaa reittiä takaisin. Huuteli vielä aidan toiselta puolelta solvauksia. Myöhemmin ko. rotikka oli todella tiukan komennon alla, kun yritti rähistä vähän kaikille koirille sekä kehässä että kehän ulkopuolella. Hyvin kyllä totteli, ei siinä mitään, mutta omistaja voisi vähän miettiä mitä suustaan päästelee. Eli todella hyvää mainosta tämäkin taas.
Neljä ja puoli tuntia liikkumista takana, hollantilainenkin nukkuu nyt todella tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti