Torstain jäljestyksen jatkokurssilla on vain kaksi koirakkoa meidän lisäksi, ja nekin olivat myös alkeiskurssilla. Ensin lyhyillä askelilla metsään maastoa mukaileva (mutkikas, muttei kulmikas), n. 80m pitkä jälki, nappuloita välillä joka toisella askelella ja välillä harvemmin. Jälki vei mm. kallion ja kaatuneen puun yli ja pitipä sitä seuratessa kiivetä ja laskeutua melko jyrkkiä rinteitäkin. Sai vanhentua jälleen sen 5-10min. Ykä lähti jäljelle kuin höyryveturi, välillä nappaili nappuloita mutta paineli ohi suurimmasta osasta, vaikka menikin jäljellä nenä maassa koko ajan. Kertaakaan ei mennyt harhaan, selvitti myös vaikeat kohdat kuin vettä vain.
Toinen jälki tehtiin ruohopohjalle niin, että vieras talloi meille jäljen, joka meni ensin n. 40m suoraan, kääntyi 90 asteen kulmassa oikealle, meni hiekkatien yli ja jatkui siitä suoraan n. 15m. Nappuloita parin sarjoissa n. joka kolmannella askelella. Sai vanhentua n. 5min. Ykä lähti jäljelle poikittain ja poikitti koko ensimmäisen suoran. Meni aina pari askelta eteenpäin nenä maassa, kunnes huomasi että oho, nappuloita, ja kääntyi syömään niitä. Kulman kohdalla jättäydyin taakse ja annoin vain lisää hihnaa, jotta koira saisi itse ratkaista ongelman. Hetken se siinä pyöri, kunnes lähti oikeaan suuntaan ja löysi tieltä lisää nappulaa. Haisteli todella tarkasti hiekkatien jälkeä ja pääsi toiselle puolelle, jossa jättäydyin taas jälkeen ja Ykä sai itsenäisesti jäljestää itsensä loppuun, jossa odotti suuri kasa nappuloita.
Viimeisen jäljen vaikeus oli juuri sopiva Yrjänälle, se joutui oikeasti käyttämään päätään päästäkseen eteenpäin. Ensimmäinen harhajälkikin (hiekkatie) meni hirveän hyvin, vaikka Ykä reagoi hirveän herkästi pohjan muutokseen. Tästä lähdetään sitten harjoittelemaan keppi-ilmaisua, luultavasti purkkien avulla. Ensin tietysti opetetaan, että on keppi, jonka alla on purkki, jonka alla on nami, ja että purkin kohdalla mennään maahan niin, että purkki jää etujalkojen väliin. Vasta kun tämä on kunnolla nupissa, viedään purkit jäljelle.
Tässä välissä ehdimme myös muuttaa residenssiä Vantaalle. Minä luulin että Länsi-Helsingissä oli hyvät lenkkimaastot, mutta näin sitä vain osoittautuvat luulot vääriksi. Ykä on myös ominut parvekkeen itselleen, nukkuu nytkin onnellisena siellä. On vielä vähän ihmeissään, mutta eiköhän se tuosta kotiudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti