torstai 29. lokakuuta 2009

Tokoa, jälkeä ja fasaaneita

Eilinen tottistelu meni erittäin hyvin! Äijä ei enää ottanut melkein yhtään häiriötä muista kentän koirakoista, ja saatoin pitää sitä vapaanakin. Kerran lähti vetelemään hepulirinkiä, muttei mennyt kenenkään luokse ja sai hirmuisasti lihapullia, kun tuli takaisin. Leikkiessä repi patukasta innokkaasti muristen ja tunki sitä minulle takaisin käsiin, kun sai voitettua.

Ohjattua hihnassa seuraamista tehtiin pitkä pätkä ennen kuin palkkasin ruhtinaallisesti. Todella pätevän näköistä, vaikka pahimmassa paikassa toinen koirakko oli metrin päässä edessä. Myöhemmin otettiin sitten lyhyempiä seuruutuspätkiä omatoimisesti, eivät olleet ihan yhtä hyviä. Ryhmäpaikallamakuussa jäin taas hihnanmitan päähän, mutta eipä jätkällä ollut aikomustakaan nousta, vaikka puolentoista metrin päässä oli toinen koira, joka nousi monta kertaa istumaan.

Noutoja otettiin jälleen niin, että koira istui sivulla, heitin kapulan parin metrin päähän ja käskin tuoda. Ekalla kerralla en pyytänyt istumaan eteen, tokalla kerralla pyysin. Sylkäisi kapulan maahan, joten käskin uudestaan tuoda. Nosti ylös ja istui ilman eri käskyä kapula suussa eteen. Tämähän edistyy!
Ruutua otettiin ilman tötsiä ja todella pienellä kannella. Käytiin yhdessä jättämässä kannelle lihapullia ja lähdettiin sitten n. 15m päähän. Emme olleet tehneet ruutua aikoihin, emmekä varsinkaan siten, että ihan vieressä ja edessä juoksee monta muuta koiraa. No, jätkä lähti "ruutu"-käskystä pinkomaan sellaista vauhtia, että vähän hirvitti että se juoksee kannen ohi suoraan edessä olevan springerin luo, mutta ei. Pysähtyi kuin seinään kannen kohdalle ja meni käskystä maihin.
Toka ruutu meni ihan yhtä hyvin, joskin kokeilin ottaa kokeenomaista kolmiota ja pyytää koiraa seuraamaan. "Seuraa"-käskystä irtosi johonkin ihan muualle kuin minun viereeni, mutta karjaisusta kääntyi kannoillaan ja tuli kiltisti seuraamaan. Kolmannella kerralla vein palkan kannelle ja vapautin sieltä. Tosi hyvällä kiitolaukalla jätkä kyllä kannen luo sinkoaa.

Jätöissä tehtiin helpotettuja versioita, ihan ok. Maahanmeno vähän hidas. Ryhmäpaikallaistumisessa jätin koiran hihnoineen päivineen istumaan, käväisin viiden metrin päässä ja palasin heti takaisin palkkaamaan. Palkkaamisen jälkeen uusi iloinen "istu"-käsky ja poistuminen, ja takaisin. Metrin päässä oli 9kk vizla, mutta Ykä pysyi aloillaan. Hirmu hieno ukko.

Tänään oli jostain syystä maisteltu taas vähän runkopatjaa poissaollessani, mutta eipä se mitään. Sänky on muutenkin entinen, eli syökööt sitä vain jos jotain on pakko syödä. Päivällä tallasin pellolle pari jälkeä, koska oli niin hieno päivä. Viime päivinä on vain satanut.

Ensimmäinen jälki
Sää: tuulinen, kirkas
Pohja: kesannolla ollut, lyhyeksi leikattu pelto
Pituus: n. 100 askelta
Muoto: yksi suorakulma puolivälissä
Sai vanheta: n. 1min
Kepit: ei keppejä

Merkkasin kakkapusseilla alkukohdan ja kulman, että itse tietäisin missä mennään. Vain pari lihapullaa matkan varrella, lopussa Shebaa. Tajusin vasta jäljen tallattuani, että tuuli oli melkoinen, joten annoin vanheta vain minuutin. Jos nämä nyt jäävät viimeisiksi jäljiksi ennen lumia, on parempi, että jälki on liian helppo kuin liian vaikea.Raitasika oli heti juonessa mukana, ja löysikin lähtökohdan janalta heti. Tarkasti melko laajalta alueelta hajut, luultavasti tuuli veti sivuun. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan kuin höyryveturi, pysähtyi vain syömään. Kulman meni ilmavainulla, mutta muuten nenä pysyi maassa. Lopussa sai syödä puolet Shebasta ennen kuin vein jätkän pois ja tallasin toisen jäljen.

Toinen jälki
Pituus: n. 80 askelta
Muoto: yksi suorakulma, yksi loivempi kulma
Sai vanheta: n. 1min
Kepit: ei keppejä

Tarkkaa mutta vauhdikasta jäljestystä alusta loppuun. Tuuli oli vähän lennättänyt hajua sivuun.

Töiden jälkeen pääsi juoksemaan pitkin peltoja ja nautti. Lennätti vähän fasaaneitakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti