Ryhmätokoilu jatkuu

Olihan tässä ehtinyt olla jo, mitä, kolme-neljä kuukautta taukoa? Tietysti olemme keskenämme treenailleet, mutta se ei todellakaan ole sama asia kuin ryhmässä tekeminen. Hieronnan jälkeen siis vesisateeseen ja kentälle. Pari kertaa Ykä vinkaisi, kun päästiin puistoon asti ja se tajusi mihin oltiin menossa, mutta rauhoittui todella nopeasti syömään lihapullia. Sitten olikin ihan kamalaa, kun kentän laidalla piti odotella toisten koirien kanssa, eikä niiden luo päässyt. Myös kentälle meno oli aika kaaosta. Ykä veti kierrokset kaakkoon ja yritti sinkoilla jokaisen luo, joka vähänkään juoksi missään. Vinkui ja haukkui ja oli unohtanut kaiken mitä oli ikinä oppinut. Aina, jos räyhäsi tai sinkoili, nappasin kiinni kylkinahasta ja ilmoitin, että minä en katsele tuollaista, nyt loppui. Huusi tietysti kuin syötävä, kun sattui niin paljon... Heti, kun oli kunnolla, sai lihapullaa ja hirveästi kehuja. Ei tarvinnut montaa kertaa tuota tehdä, kun koira tapitti minua kiltisti silmiin namien toivossa, teki mitä käskettiin ja antoi muiden juosta pallojensa perässä rauhassa.

Kyse ei siis ole siitä, että minä hermoni menettäneenä huusin naama punaisena ja rökitin koiraa, vaan siitä, että ilmoitin pari kertaa kunnolla, että tuo ei ole hyväksyttyä, lopeta. Ykä oli selvästi niin kiihdyksissä, etteivät pelkät sanalliset käskyt auttaneet eikä pelkkä hiljaisista pätkistä kehuminen vaikuttanut, joten koin oikeudekseni palauttaa eläimen maan pinnalle. Tietysti hyvästä käytöksestä superpaljon kehuja, leikkiä ja nameja.
Aivan samoin kun voin vaatia, että julkisissa kulkuneuvoissa ei riehuta eikä hihnassa vedetä, voin vaatia Ykää tekemään asioita jotka tiedän, että se jo osaa. Eihän se ehkä hirveän hyvältä näyttänyt, mutta koska sen jälkeen jätkä teki kanssani töitä korvat pystyssä ja häntä heiluen, en koe tehneeni väärin.
Enkä missään tapauksessa yleistä, että muihin koiriin mikään tällainen tepsisi. Ykästä nyt vain selvästi näki, ettei sen pölhöily johtunut siitä, että se olisi pelännyt muita koiria. Kullekin koiralle omat metodinsa, kunhan tuloksena on iloisesti työskentelevä eläin.

Paikallaistuminen hihnan mitan päässä ihan ok, kävin palkkaamassa useasti. Kun korvat löytyivät, pääsimme treenailemaan vähän paremmin. Seuraamisessa haahuili vähän, katseli toisia koiria, hyvistä kontakteista palkka. Liikkeestä istumista emme ole tehneet varmaan koko kesänä, eli se oli päässyt jätkältä unohtumaan. Palasimme siis helpotettuun versioon, jossa käännyn koiran eteen, ja johan muistui. Liikkeestä seisomiset ok. Noutoa teimme niin, että otin Ykän perusasentoon, heitin kapulan, käskin tuoda, ja kun toi kapulan lähdimme heti leikkimään patukalla. Pikkuhiljaa voisi alkaa opetella noudon loppuasentoja, kun tämä alkaa sujua jo näin hyvin.

Summa summarum, nyt olemme taas oikeilla jäljillä, tästä tämä lähtee! Seuraavasta kokeesta sitten ykköstulos.