Ilmoittauduimme jälleen Anitta Aeschlimannin tokokurssille, eli parin viikon päästä alkaa armoton treenaus. Treenipaikalle on täältä tunti suuntaansa, mutta koska Anitta alunperinkin tutustutti minut koiraharrastusten maailmaan (kävin porukoiden norwichin kanssa kurssilla vuoden ennen oman pässinpään hankkimista) ja näin sai minut hullaantumaan holskuihin, matkan tekee mielellään. Ko. kurssilla olimme siis koko pentuajan tuohon kesän alkuun saakka ennen parin kuukauden taukoa. Nyt loppuu lomailu!
Tänään kävin pitkästä aikaa tallaamassa Yrjänälle jäljen. Ensimmäinen jälki oli näin jälkikäteen ajateltuna turhan pitkä ja vaativa (n. 150 askelta, pari loivaa kulmaa, pari suoraa kulmaa, vanheni 10min, nappulaa harvakseltaan n. 4 askelen välein), joten jätkä oli ihan ulalla. Aloitti kyllä hyvin, mutta sitten alkoi ilmeisesti jäljestää jänestä eikä oikein osannut enää keskittyä. Minäkään en tietenkään ollut merkinnyt mitenkään jäljen kulkua, joten en itsekään tiennyt missä mentiin. Pari kertaa homma melkein etäisesti muistutti jäljestystä, kerran Ykä jumittui patsastelemaan puoleksi minuutiksi ennen kuin nenä painui taas maahan.
Kun emme päässeet puusta pitkään enkä tiennyt missä loppupalkka oli, vein koiran pois, sidoin sen uudestaan puuhun ja tein viereiselle pellolle tikkusuoran, parinkymmenen metrin mittaisen jäljen, johon laitoin nappulaa joka askeleelle. Vanhenemista pari minuuttia ja jätkä janalta töihin. Aloituspiste löytyi helposti ja siitä jätkä lähti varmasti etenemään oikeaan suuntaan, pysähtymättä sen kummemmin syömään. Jäljesti kuin höyryveturi viisi metriä edellä ja pääsi loppuun, jossa sai syödä kasan nameja. Jäi molemmille hyvä mieli. Jos vielä muutaman kerran tekisi ennen lumientuloa ja jättäisi sitten hautumaan.
Kotimatkalla näin jalkapallokentällä irtiolevan kultsun omistajineen. Kultsu söi rauhassa keppiä kentän laidalla eikä kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Mepä otimme tilanteesta hyödyn irti ja menimme viereiselle kentälle treenaamaan. Kun siellä kaikki meni hyvin, laitoin Ykän liinaan ja menimme kultsukentän toiseen laitaan. Vähän Ykä katseli toisen suuntaan, mutta halusi selvästi tehdä töitä minun kanssani. Pari kertaa pallonheiton yhteydessä päästin irti hihnasta. Jossain välissä kultsu irtosi luoksemme, jolloin nappasin Ykän lyhyeen hihnaan ja lähdimme toiseen suuntaan. Yrjänä olisi kovasti halunnut mennä moikkaamaan, mutta meillähän ei treeneissä moikkailla ketään. Kultsu jäi parin metrin päähän ja lähti takaisin. Tämän jälkeen jatkettiin treenejä tavalliseen tapaan, tehtiin jopa 2min paikallamakuu (liinassa) niin, että Ykän rintamasuunta oli noutajaan päin. Jätkä unohti häiriön nopeasti eikä yhtään yrittänyt lähteä mihinkään.
Pikkupojat myös potkaisivat jalkapallonsa vahingossa meitä kohti, Ykä ohitti sen hienosti. Jätkä sai myös kantaa kaupasta tennispallopaketin kotiin ja oli tosi ylpeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti