Viikonlopun Ykä oli mökillä porukoiden hoidettavana ja nautti kuulemma vapaudestaan täysin siemauksin. Olivat käyneet parina päivänä kympin lenkinkin heittämässä, ja jätkä oli käyttäytynyt hyvin. Parina viime päivänä Ykä on ollut minulla koulussakin mukana, ihan vain siitä syystä ettei minulla ole opetusta mutta minun silti täytyy laitoksella sijaita. Todella hyvin jätkä on sisäistänyt sen, että jos minä nyt haluan sen nukkuvan seuraavat pari tuntia pöydän alla ihan hiljaa, sehän nukkuu. Koulussa on myös paljon käsipareja rapsuttamassa, joten mikäs sen mukavampaa. Yksi koulukaveri oli myös ihan ihmeissään, että miten se pysyy noin hyvin aloillaan, kun käsken sen "mennä maate" (maassaoloa ilman asentovaatimuksia) poistuessani toiseen päähän luokkaa. Sitä taidetaan kuule kutsua kouluttamiseksi.
Tokon suhteen on tapahtunut suurta edistystä. Nyt voin ihan huoletta pitää kentällä Ykää vapaana, eikä se lähde sooloilemaan muiden luo. Jos lähtee, kutsun nimeltä ja jos tulee luokse, saa hirveästi kehuja ja nameja. Jos ei, nakkaan hihnalla, jonka jälkeen luoksetulosta kehut ja namit. Myös seuruutuksessa voidaan ohitella muita treenaavia koirakkoja ihan vierestä. Nyt kun saadaan vielä sama homma toimimaan lenkillä muita ohitettaessa...
Eilen oli vielä kaksi uutta koiraa treeneissä mukana, joista toiselle piti alkuodottelussa rähistä. Meni jakeluun kun toisen kerran ilmoitin, että tuo ei käy, eikä lopputreenien aikana vilkaissutkaan malikkaan päin. Tutulle bokserillekin aloitti konsertin, kun se saapui paikalle yön pimeydestä, mutta laitoin ojennukseen ja oli sitten taas ihan sinut kaikkien kanssa tapittaessaan minua, että anna lihapullaa.
Luoksepäästävyyttä tehtiin tällä kertaa niin, että johdatettiin koira kouluttajan luo, joka oli tarkistavinaan sirun ja tunnusteli pallit. Oli vähän kamalaa, mutta pidin kiinni eikä peruutellut. Kokeiltiin myös kiertää kouluttaja seuruutuksessa, jonka jälkeen koiran piti istua aivan meidän väliimme. Ykä loikkasi ensimmäisellä kerralla kouluttajaa päin, tokalla kerralla vilkuili istuessaan mutta eipä pomppinut. Seuruutus muuten tosi pätevän näköistä.
Luoksetulon edessäistumisia pitää pidentää, eilen yritti haukkumalla saada minusta "sivu"-käskyä irti, kun en sitä hetkeen sanonut. Tosin nopeus hidastui, kun palkkaa ei tullutkaan heti.
Paikallamakuita teen kentällä häiriössä vähän väliä, eli laitan koiran maahan kun muut hyppivät estettä ja tekevät luoksetuloja yms. Pälyilee vielä aika paljon muita, mutta eipähän lähde hihhuloimaan. Kerran heitti lonkalle, kävin korjaamassa. Ruudussa (kansi jonka päällä nameja, ei tötsiä) ei mitään ongelmaa, vaikka se olisikin muiden koirien lähellä. Hyppy-seiso todella hieno. Kaukot vähän hitaita, mutta muuten kivoja.
Peltojälkeä tehtiin myös pari ennen kuin eilen sitten satoi lumi maahan. Vähän kouhotusta, mutta loppuun päästiin. Kepinetsintää tein niin, että Ykä sai liinassa kulkea miten halusi edellä, pudotin kepin ja vähän matkan päästä sanoin "etsi". Ja niinhän se keppi sieltä aina löytyi. Jätkä tosin automaattisesti aina poimi sen suuhunsa ja toi minulle, mutta eipä se minua haittaa. Pääasia, että löytyi ja kivaa oli. Jääpä nyt hautumaan lumien ajaksi.
Tänään sataakin sitten vähän enemmänkin lunta, Yrjänä on herttaisen riemuissaan. Äsken kävimme pelloilla juoksemassa, koira nautti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti