Rallya kirsikankukkien alla + hierontaa

Äitienpäivä-Ykä! Olisin ottanut Omastakin samanlaisen kuvan, se kun se äiti oikeasti jopa on, mutta Oma hyppäsi just johonkin mutalammikkoon joten jäi ottamatta.

Toissapäivänä ja eilen oli rally-treenit kavereiden kesken oikein kunnon häiriöillä Sahiksella, kun Roihuvuoren kirsikankukkapuita oli kerääntynyt väkeä sankoin joukoin katsomaan. Äitienpäivänä jengiä oli vielä lauantaitakin enemmän, ja monilla oli koiria mukana. Oli aika kokeenomainen meno kun oli paljon pällistelijöitä, jes! Jotkut tulivat kyselemään että mitäs nämä tämmöiset lappuset täällä maassa on ja osa seisoskeli keskellä rataa. Ja sekös meille passaa.

 Öpauttiarallaa lauantain treenirata

Lauantaina treenasin kaikki neljä koiraa; Nikan ja Oman kanssa ylläolevaa ALO-rataa, Ykän kanssa samaa mutta irti ja osan liikkeistä vaihdoin lennossa AVO-jutuiksi ja Vean kanssa VOI-käyttäytymisruutua ja ALO-rataa oikealla puolella seuraten. Olin aamulla käynyt koko lössin kanssa 1,5h metsälenkin, mikä osoittautuikin erityisesti Ykän kanssa hyväksi liikkeeksi. Sille sopii paremmin kuin hyvin se, että se saa ensin purkaa löysiä päältä ja sitten sen vie kentälle hommiin. Ehkä pitää koepäivänäkin käyttää ainakin holskua kunnon lenkillä, jos sitten olisi vähemmän perseilyenergiaa?

Nikalla oli vähän edistysongelmaa seuruutuksessa, Oma sähläsi jotain eteentuloissa. Ykästä lähti jonkin verran hininää muttei mitenkään hulluna. Eikä sille tullut mieleenkään mennä moikkaamaan yleisöä, jes. Vea sai häiriökaveriksi toisen sakun, jolle piti vähän puhista mutta ei mitään ihmeempää. Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, mahtava lauma.

 Kirsikankukkien alla kelepaa just ja just treenailla

Sunnuntaina vetäisin taas kaikkien kanssa tunnin metsälenkin alle ja iltapäivällä lähdin Ykän, Oman ja Nikan kanssa baanalle. Vea jäi leikkimään silkkeniystävänsä kanssa.

 Öpauttiarallaa sunnuntain treenirata

Treenien suhteen sama setti: Nikalla ja Omalla ylläolevaa rataa, Ykän kanssa radan lähestymistä ja rataa AVO-höystein. Jotain pientä hinkkaamista mutta eipä ihmeempää. Ja tosiaan kentän laidalla oli useampia koiriakin häiriönä omien treenikavereiden lisäksi. Ehkä näiden kolmen kanssa kehtaa mennä helatorstaina kisaamaan, huiput ääliöt.

Tänään hieroja kävi hieromassa Ykää ja Veaa auki. Ykässä oli pari isompaa kohtaa joiden arvasinkin olevan ongelma - rintarangan loppupäässä ja lannerangan tuntumassa vasemmalla. Molempia kohtia saatiinkin aika hyvin auki, ja koira käyttää vasempaa takajalkaa paljon paremmin kävellessä kuin ennen hieromista. Ongelmanahan oli myös se että kevyenkin rasituksen jälkeen vasen takajalka alkaa herkästä tärrätä. Ihan yhtä paha tilanne ei ollut kuin ekalla hierontakerralla silloin joskus, mutta tässä taas nähdään että taukoa ei saa pitää. Seuraava käynti on viikon päästä että saadaan nuo ongelmakohdat oikeasti liuotettua, sitten taas 3vko välein. Hirveän tyytyväisen oloinen Ykä oli hieronnan jälkeen, joten selvästi helpotti.

Vealla oli jotain pieniä herneitä siellä täällä, oikeassa takareidessä joku vähän isompi jumi mutta sekin aukeni kerrasta.

 

Vuosi kipukohtauksen jälkeen

Ykän viimeisestä kipukohtauksesta on nyt yli vuosi. Silloin pohdiskelin hyvin tarkkaan, voiko Ykän kanssa enää jatkaa harrastuksia - ja saako koiran elämästä ylipäätään niin kivutonta ja mielekästä, ettei koiraa tarvitsisi vielä ihan alle kuusivuotiaana lopettaa. Yksi Ykän veljistä lopetettiin pahojen selkäkipujen takia tässä kuluneen vuoden aikana. Sen omistajan kanssa ollaan oltu samassa veneessä kipuilujen suhteen ja siten vertaistukena toisillemme.

Ykän pakkolevon ja kuntoutuksen aikana siirryin treenaamaan enemmän shelttejä, jotka paljastuivatkin eri eteviksi elikoiksi. Omalle on tullut hankittua yksi tokokoulari ja kohta kolkutellaan ekoja rally-koulareita molemmille. Myös Vean kanssa ollaan käyty koularin verran rally-kisoissa. Eli jos ei muuta, niin ainakin holskun sairastelu on potkinut minut opettelemaan enemmän vähän erilaistenkin koirien kanssa treenaamista ja kisaamista! Ja täytyy sanoa että kivaa on ollut.

Hieronnan ja muun ylläpidon myötä Ykä saatiin kuntoon, eikä se nykyisellään tarvitse särkylääkkeitä. Osaava hieroja on kuitenkin saatava paikalle vähintään joka kolmas viikko, sillä muuten Ykä menee ihan hirveään juntturaan vaikka itse tekisi mitä. Harrastuksia on voinut jatkaa, tosin hyvin modatusti ja ilman pallonheittelyjä tai muuta riekkumista. Rally-toko virallistui kyllä tismalleen oikeaan aikaan meille - onneksi me ei ikinä olla innostuttu aksaamaan eikä pk-kisojen tottisosuuksiin ole tämän koiran kanssa mitään asiaa muutenkaan. Hajujuttuja pitäisi tehdä enemmän, se nyt on ihan vain omistajan laiskuudesta kiinni...

Minulle raja mielekkään koiranelämän kohdalla on se, että koiran pitää pystyä liikkumaan vapaana ilman kipuja - ja niin kauan kuin Ykä siihen pystyy, koetan olla miettimättä lopetuspäätöstä.  Onhan se nyt vähän morbista, mutta haluan ajatella että kykenisin antamaan Ykän mennä saappaat jalassa, mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Se on mun iloinen, hitaasti harmaantuva, säpäkkä raitaidiootti, ja haluan olla sille niin reilu kuin vain suinkin kykenen.

Kevät etenee

Katollaan on paras olla

Ykän fyssari peruuntui fyssarin sairastumisen takia, katsotaan myöhemmin uudelleen. Maanantaina tulee hieroja tsekkaamaan koiran läpi - verikokeissakin Ykä kävi tuossa taannoin varmuuden vuoksi, sieltä ei löytynyt mitään, mutta koiraa tunnustellessa se aristi rintarangan loppuosaa ja lannerankaa. Kuten nyt aina, eipä se sieltä tule mihinkään muuttumaan ennen kuin selkä silloittuu kokonaan tönköksi jonkun spondyloosin myötä... Mutta katsellaan, hieroskellaan ja mennään koiran voinnin mukaan. On se taas ollut ihan normaali, sentään.
Paljon ollaan olla möllötelty ja lepäilty, käytiin yhden viikonlopun verran koko konkkaronkka mökillä tuulettumassa ja toisena viikonloppuna Vea ja Ykä olivat siellä hoidossa ilman meitä. Siellä niiden kanssa on helppo olla ja ne ovat vähän koiraterapiana isäpuolelleni, jonka koira (minun ensimmäinen koirani, norwichinterrieri Emma) lopetettiin puolitoista viikkoa sitten 15-vuotiaana. Ovat edelleen tervetulleita jatkossakin hoitoon, joten ilmeisen hyvin meni. Kovasti olivat apuna metsätöissä, kuulemma, ja nukkuivat päikkäreitä reporankoina pitkin sohvia.

Nikan ALO-kisarata

Jonkin verran ollaan ralleiltu, tai Vea on tottistellut T:n kanssa ja minä olen pyörittänyt noita kolmea muuta radoilla.  Nikan kanssa käytiin nappaamassa toinen ALOHYV pistellä 90/100 - olisi ollut täydet pisteet jos puusilmä ohjaaja ei olisi ohjannut yhtä kylttiä väärin. :D on kyllä ilo kisata tuollaisen koiran kanssa joka on suoritusvarma ja jonka kanssa ei tartte miettiä kisapaikan häiriöitä, pistemenetyksistä saa syyttää ihan vain itseään. Toisin kuin eräiden muiden tietämieni piskien kanssa... ensi viikolla käydään koklaamassa saisinko napattua samoista kokeista kolme rally-koularia kerralla. Sehän se vasta huvittavaa olisi.

 

Ykääkin ajatus huvittaa

 

Eilen ostin kosketuskepin ja opetin sen koskettamista temppuna koirille. Vea on niin rauhallinen tarjoamaan juttuja ja se oikeasti miettii mitähän siltä nyt pyydetään, se oppi kuonolla töksäyttämisen hirveän nopeasti. Oma sähläsi jonkun verran ja tarjosi tassulla läimäytystä ja maahanmenoa, mutta suht nopsasti sekin alkoi käyttää kirsuaan. Nikan bravuuri oli yrittää ottaa kosketuskepin metallivartta suuhun tai läimiä minua tassulla, sillä kesti vähän pidempään. Ykä taas... holsku on niin nopea että se ehtii sekunnissa tarjota sata asiaa, eniten sitä mistä on viimeksi saanut palkkaa ("HEAD", pään laittaminen maahan makuulla, piru kun se on söpö kun se heiluttaa villinä häntää pää etutassujen välissä). Ykä vaati vähän apuja ja mietintää, ja ehti se vinkua ja vonkua, mutta onnistuttiin lopulta saamaan useampi onnistunut toisto putkeen.

Tämä viikko on mennyt T:n sairastelun takia lepäillen, minäkään en ole heittänyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja hyvin ne sietävät. Mitä nyt tänään Ykä ja Vea olivat suht ärsyttäviä aamulla, joten ehkä on ihan hyvä että tänään suunniteltiin menevämme treenaamaan.

Hakumerkintä erikseen

Ykä on ollut vähän outo viime aikoina, onneksi ensi viikolla on fyssari. Sen jälkeen pyydän hierojan taas tänne tsekkaamaan tuon läpi. Siihen asti jatketaan ahkerasti jumppaamista, kahdeksikkoja yms. Toivottavasti tilanne normalisoituu sillä.

Merkinnän kuvat otti Ida Huttunen.

Kiintorulla kaulassa etsimään ukkoja! Lähetyksenä vain askel metsän suuntaan ja käsky, ei käsisähläystä

HAKU

Hakutreeneihin tuli se sama iso mies, jota Ykä oli vähän ensin hätkähtänyt viimeksi. Otin tämän ensimmäiseksi maalimieheksi ja koska iskin koiralle kiintorullan kaulaan ekaa kertaa tänä kautena, eka maalimies oli umpparissa pressun alla noin vain noin 20m keskilinjasta vasemmalle. Näin näkisin mitä Ykä puuhaa. Noh, kun ollaan aina treenattu pitkälle irtoamista, Ykä posotti nenä kiinni ihan piilon vierestä ohi kauas etukulmaan, pyöri siellä hetken ja kun ei löytänyt mitään, lähti palaamaan samaa reittiä valmiina tsekkaamaan toisen kulman. Oli hyvännäköistä, kun se pressun kohdalla nuuhkaisi ilmaa että hei hetkinen. Hullu hännänvispaus käyntiin ja rulla suuhun ilman mitään kommervenkkejä. Näyttö hieno, ei nakkia syödessä yhtään arkaillut isoa miestä. Vasta kun mies ojensi kättään silittääkseen, Ykä haukahti, mutta palasi heti ruotuun. Pitääkin ohjeistaa vielä paremmin että ei muuta kontaktia kuin kehuja nakinsyönnin aikana mun pienelle herkälle kukkaselle.

Toka ukko oikealla etukulmassa, jota kohti Ykä sinkosikin hyvin - mutta juuri ennen piiloa tuuli toi hajun vähän pidemmällä rataa olleesta T:stä, ja hakuhylje käänsi kurssia. Hyvin näki keskilinjalle harvan metsän läpi miten ILOINEN se oli saatuaan hajun ja koska se ei yhtä huutoa kuunnellut, annoin mennä. Tyylikkäästihän se minut vei kolmosukolle.

Rataa taaksepäin työskentely ei varmaan kokeisiin tähtäävälle koiralle olisi hyväksi, mutta mepäs ei näistä välitetä joten iskin Ykän takaisin vasemmalle tyhjään pistoon. Upposi epäröimättä. Pakitin keskilinjalla etulinjan kohdalle ja kehuen kutsuin Ykän takaisin. Sain sen hienosti risteilytettyä keskilinjan yli kohti oikeaa etukulmaa, mutta tuuli kai kuljetti hajuja ja itse ukon löytyminen kesti hetken vaikka oikeassa mestassa koira pörräsikin. Näytöllä roikuin ekaa kertaa pitkään aikaan narussa kiinni, ei ongelmaa.

Ihanaa että koiralla on näin hullu maalimiesmotivaatio eikä se epäröi juosta täysillä pitkälle! Välillä pitää källiksi ottaa noita lähempänä olevia maalimiehiä. Ja mahdollisuuksien mukaan piilottaa ukkoja kauemmas toisistaan, vaikkei tällainen siksakki nyt oikeasti haittaa mitään. Tärkeintä että Ykä on superiloinen pieni possu. Eikä kiintorullakaan aiheuttanut yhtään mitään ongelmia! Jos ikinä tulee sellainen tilanne että tiedän minä päivänä Ykä pitää viedä lopetettavaksi, vien sen kyllä hakumetsälle sitä ennen. Tää on niin sen juttu ja juuri tällaisena haluan Ykän muistaa.

Esineruutu 50m x 20m pitkula, esineitä kolme. Oman hajuisia taas, pitäisi saada vieraita. Ei hetsausta eikä kukaan vienyt mitään ruutuun koiran nähden, lähetin sen vain metsään. Alkuun jotain päätöntä juoksentelua, mutta alkoi sitten pysyä alueella ja sieltä se lompakko taas löytyi. Lähetin uudelleen kun nyt Ykällä oli selvä haisu siitä mitä se puuhaa, ja sehän jolkotteli kiireettä toisen esineen (kangaspussi) luo ja toi sen.

Treenirikas pääsiäinen

Huhhuh, pääsiäislomalla ollaan huhkittu ihan urakalla. Viiteen päivään mahtui yhteensä seitsemät treenit, joista viisi rallya/tokoa ja kaksi hakua/esineruutua. Jälkimmäisissä sheltit olivat alueentallomisapuna, kuten aina. Kahdesti rallya/tokoa hallissa ja kolmesti ulkona. Todella hyvin lauma jaksoi puurtaa, ja mitä enemmän treenasi, sitä tasaisempia ja parempia suorituksia tuli. Oikeastaan kaikki treenit menivät suhteellisen nappiin! Erityisesti Ykää tällainen tahti tuntui auttavan ja tasoittavan, sillä se ei tänään tai eilen tarjonnut lainkaan kiljumista ja perseilyä tokokentällä. Huimaa! Se oli vieläpä oikein heiluvahäntäinen ja pystykorvainen pieni raitaeläin, eikä näyttänyt missään vaiheessa ahdistuneelta tai hakatulta vaikka tehtiin vähän perustokohommiakin.

 Nika osaa kaiken koska Nika on taitava

Nika juokseekin niin nopeasti ettei painovoima tepsi siihen

TOKO/RALLY

Minulla rally-ALO -treenissä Nika ja Oma, AVO-treenissä Ykä. Vean kanssa tehtiin parina päivänä vähän rally-VOI -käytösruutua ja muita ihmeellisiä yhteistäyskäännöksiä joka jumalan suuntaan. Saku osaa.

 Ojangon ulkokentän radat

 Sahiksen nurmikentän astetta haastavammat radat

Omalla välillä vähän mopo keulii ja Nikan kanssa on vähän pientä muuta säätöä, mutta noin yleisesti ottaen sheltit ovat olleet ihan huippuja koneita. Niiden kanssa on ilo tehdä tällaista iloiseen mieleen ja kehumiseen perustuvaa, kuitenkin kisoihin tähtäävää hömpötystä. Vähän mukamas myös lupasin viedä oman BH-kokeeseen joskus, mutta täytynee ehkä vetää sillä ensin parit seuruutuskaaviot läpi. Sitä voi miettiä sitten kun olen saanut sille ekan rally-koularin, eli kesemmällä. Olisihan se nyt aika hupaisaa. Nikan kanssa tehtiin hallissa myös vähän jotain aksantynkää, ihan ilman mitään päämäärää, ja hyvinhän se ohjautuu. T väänsi aksaa Oman kanssa.

Tässä Oma on oikeaoppisesti pysäyttänyt kapulan pakenemisen. Lupasin viedä Oman tokon AVO-kisoihin, jos T opettaa sille noudon. Sinä päivänä kun Oma tekee kokonaisen noutoliikkeen, T lupasi ostaa meille skumppaa.

 Mikä pk-hihnakäsi, en mä vaan näe mitään. Ja pujottelussa en ainakaan tiedä yhtään mihin menen. Toim. huom. Rallyssa hihna oikeassa kädessä, tokossa vasemmassa.

 Omalla on kenokontakti kattoon vaikka se olisi missä

 Söpö hyppy ja vähemmän söpö luoksetulon vauhtiinvääntäytyminen

Ykän kanssa tavoitteena edelleen rauha ja hiljaisuus, joka onkin onnistunut suht nappiin viime aikoina! Alkuverkan jälkeen Ykän saa hyvin messiin ja ratojen pätkittäminen nopeilla välipalkoilla on tuottanut tulosta. Lisäksi radanlähestymis- ja hihnanpoisottotreenit ovat menneet hyvään suuntaan. Olen myös vähän pidentänyt lähtökyltillä perusasennossa vietettyä aikaa ja vapauttanut joko siitä tai parista seuruutusaskeleesta, koska tuomareilla tuntuu sääntömääräisesti menevän aina tolkuttomasti aikaa ennen kuin radan saa aloittaa. Lisäksi Ykää auttaa jos pelkästään kehun sitä rauhallisesti enkä anna melkein yhtään käskyjä, ehkä jotain maahanmenoa tai odottamista lukuunottamatta - silloin se suorittaa täsmällisesti ja tarkasti eikä ala kiljua mulle päin naamaa. Kisoissa tuskin on ihan sama meno ja koiraa pitää pitää paremmin hollilla, mutta vaalin tätä nyt. Ja ainakaan treeneissä Ykä ei ole karkaillut radan tuntumaan strategisesti sijoiteltujen ihanien ihmistenkään luo. Oma asenne on muuttunut parempaan suuntaan ja se näkyy koirassa selvästi.

 Kattokaa miten iloinen!

 Luoksarin vaiheet

Oispa jossakin koiraharrastuksessa jalkojen välissä seuraaminen. Se me osataan. (EDIT: Koiratanssissa kuulemma! Pitääkö aloittaa uusi harrastus?)

Tänään tehtiin ulkokentällä myös alustavasti tokon VOI-juttuja, sillä kyllä sitä nyt pitää niihin kymmenensiin kisoihin kohtapuoliin mennä. Ykä oli superhyvällä tuulella, kuten todettua, ja sen kanssa oli ihanaa puuhastella. Seuruutus askelsiirtymisineen bra, ei yhtään pienintäkään ääntelyä! Liikkeestä istuminen napsakka, palkkasin heti kun pylly osui maahan. Luoksetulo pysäytyksineen oikein jees, hitaasti se köpöttelee kun ennakoi mutta ihan sama, ainakin pysähtyy. Jahka rallyssa saadaan se yksi tulos, voidaan alkaa taas kaivella ruutunauhoja ja tunnareita naftaliinista.

 Söpöholskun ilmava hyppy ja uusi temppu, "head", eli pään maahan laittaminen. Tempun siirto kotoa kentälle onnistui ykkösellä!

HAKU

Ekoissa suikalemaiset tallaukset, maalimiehet etukulmissa ja vasemmalla takana. Irtorullat. Ei mitään ylimääräistä, koira keskilinjalle katse oikeaan suuntaan ja eleetön "ETSI". Etukulmat tosi hienot, ei nyt ihan täysin viivotinsuorat mutta ihan sama. Näytöt kuitenkin suoremmat kuin löytöreitti. Tyhjään taakse oikealle lähti hienosti, upposi syvälle, mutta piti vähän huudella että malttoi tulla takaisin - ja silloinkin meinasi kurvata suoraan keskilinjan yli 30m päästä toiselle puolelle. Ei muuten passaa. Vika ukko löytyi kuitenkin hienosti sekin.

 Kameraa nopeampi hakuhylje palauttaa rullaa

ESINERUUTU

Esineruudusta myös pois kaikki turhat hetsit ja omistajan sähläykset. Ruutu oli ehkä enemmänkin jonkinlainen muu hämärä geometrinen kuvio (wikipedian mukaa epäkäs) kuin suorakulmio, mutta 50m syvä kuitenkin. Esineitä  varmaan neljä, ja Ykän nähden yksi maalimies kävi kävellen mukamas viemässä sinne jotain. Ja pirulainen kun Ykä hoiti homman kotiin, korjasi heti kun meinasi lähteä alueelta ja tarkensi hyvin nopeasti hajun alueen oikealla sivustalla olleeseen nahkalompakkoon. Oli niin hieno että jätettiin yhteen.

HAKU

Toisissa treeneissä oli tuttujen maalimiesten lisäksi vieras, iso, möreä-ääninen ukko. Se oli lopulta vikassa piilossa. Ajattelin että Ykä kävisi nuolemassa sen naaman märäksi, kuten yleensä vieraille tekee, mutta ei - sehän vähän säikähti ja haukkuikin siellä. Aika jännää, mutta ei meillä ole pitkään aikaan ollut isoja ukkoja maalimiehinä! Noh, alue kuitenkin 50m syvä molempiin suuntiin ja n. 80m pitkä. Ukot molemmissa etukulmissa, niissä ei pienintäkään ongelmaa. Pidemmälle keskilinjalla siirryttäessä koira selvästi haistoi, että ukko on oikealla, mutta lähetin sen silti ensin vasemmalle tyhjään - ja sehän sinkosi sinne ihan ilman mitään, ihan takarajalle asti. Ja yritti taas singota takaisin kutsuessa keskilinjan yli toiselle puolelle kaukana minusta. Jos olisi tullut lähempää, olisin risteilyttänyt oikealle, nyt kutsuin ensin luokse ja päästin vasta sitten. Ukko löytyi, mutta olikin jännäkakka ja piti vähän haukkua ennen kuin otti irtorullan ja kiikutti minulle. Näyttö hyvä, namien syöminen oli myös vähän jännää mutta onneksi on ahne koira. Me tarvitaan siis selvästi lisää erinäköisiä maalimiehiä. Ennen autolle lähtöä Ykä sai vähän syödä nakkia jännältä ukolta, ja sitten tuo porsas ei halunnut lähteä metsästä ollenkaan.