Katollaan on paras olla
Ykän fyssari peruuntui fyssarin sairastumisen takia, katsotaan myöhemmin uudelleen. Maanantaina tulee hieroja tsekkaamaan koiran läpi - verikokeissakin Ykä kävi tuossa taannoin varmuuden vuoksi, sieltä ei löytynyt mitään, mutta koiraa tunnustellessa se aristi rintarangan loppuosaa ja lannerankaa. Kuten nyt aina, eipä se sieltä tule mihinkään muuttumaan ennen kuin selkä silloittuu kokonaan tönköksi jonkun spondyloosin myötä... Mutta katsellaan, hieroskellaan ja mennään koiran voinnin mukaan. On se taas ollut ihan normaali, sentään.
Paljon ollaan olla möllötelty ja lepäilty, käytiin yhden viikonlopun verran koko konkkaronkka mökillä tuulettumassa ja toisena viikonloppuna Vea ja Ykä olivat siellä hoidossa ilman meitä. Siellä niiden kanssa on helppo olla ja ne ovat vähän koiraterapiana isäpuolelleni, jonka koira (minun ensimmäinen koirani, norwichinterrieri Emma) lopetettiin puolitoista viikkoa sitten 15-vuotiaana. Ovat edelleen tervetulleita jatkossakin hoitoon, joten ilmeisen hyvin meni. Kovasti olivat apuna metsätöissä, kuulemma, ja nukkuivat päikkäreitä reporankoina pitkin sohvia.
Nikan ALO-kisarata
Jonkin verran ollaan ralleiltu, tai Vea on tottistellut T:n kanssa ja minä olen pyörittänyt noita kolmea muuta radoilla. Nikan kanssa käytiin nappaamassa toinen ALOHYV pistellä 90/100 - olisi ollut täydet pisteet jos puusilmä ohjaaja ei olisi ohjannut yhtä kylttiä väärin. :D on kyllä ilo kisata tuollaisen koiran kanssa joka on suoritusvarma ja jonka kanssa ei tartte miettiä kisapaikan häiriöitä, pistemenetyksistä saa syyttää ihan vain itseään. Toisin kuin eräiden muiden tietämieni piskien kanssa... ensi viikolla käydään koklaamassa saisinko napattua samoista kokeista kolme rally-koularia kerralla. Sehän se vasta huvittavaa olisi.
Ykääkin ajatus huvittaa
Eilen ostin kosketuskepin ja opetin sen koskettamista temppuna koirille. Vea on niin rauhallinen tarjoamaan juttuja ja se oikeasti miettii mitähän siltä nyt pyydetään, se oppi kuonolla töksäyttämisen hirveän nopeasti. Oma sähläsi jonkun verran ja tarjosi tassulla läimäytystä ja maahanmenoa, mutta suht nopsasti sekin alkoi käyttää kirsuaan. Nikan bravuuri oli yrittää ottaa kosketuskepin metallivartta suuhun tai läimiä minua tassulla, sillä kesti vähän pidempään. Ykä taas... holsku on niin nopea että se ehtii sekunnissa tarjota sata asiaa, eniten sitä mistä on viimeksi saanut palkkaa ("HEAD", pään laittaminen maahan makuulla, piru kun se on söpö kun se heiluttaa villinä häntää pää etutassujen välissä). Ykä vaati vähän apuja ja mietintää, ja ehti se vinkua ja vonkua, mutta onnistuttiin lopulta saamaan useampi onnistunut toisto putkeen.
Tämä viikko on mennyt T:n sairastelun takia lepäillen, minäkään en ole heittänyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja hyvin ne sietävät. Mitä nyt tänään Ykä ja Vea olivat suht ärsyttäviä aamulla, joten ehkä on ihan hyvä että tänään suunniteltiin menevämme treenaamaan.
