Rochallor-miitti ja eka ryhmätottis

 

Holsku ei koskaan liioittele mitään

 Tarpeeksi tiivis

Sunnuntaina käytiin Orimattilassa miittaamassa Ykän kasvattajaa. Mukana olivat holskut Marle, Ruuti ja Zonya sekä pikkusaku Vea. Ykä oli taas ihan törkeän innoissaan Kirsin näkemisestä, mutta ehkä se sallitaan. Ekalla vuorolla lähinnä hölmöiltiin ja temppuiltiin, jotta Ykältä sai vähän höyryjä pois. Tokalla kiekalla otettiin noutoja. Hyvänä vinkkinä tunnareihin se, että oma kapula piilotetaan ensin muiden, vieraiden esineiden (ei kapuloiden) sekaan. Sitten vieraita kapuloita mukaan kun se alkaa sujua. Ja sujuihan se, jätettiin hautumaan.

Kolmannella kiekalla Ykä pääsi leikkimään Kirsin kanssa itsensä kokoisella patukalla, ja holskuhan oli ihan liekeissä. Kuten odottaa saattaa.

Tänään alkoi ryhmätottis, ja Ykästä kyllä kuului kuinka kivaa oli nähdä kouluttajaa... mutta kiva että on kivaa. Alkuun oli vähän hermostuneen oloinen, mutta lähti kyllä nopeasti käyntiin. Tässä on vain sekä ohjaaja että koira vähän ruosteessa tauon jälkeen, joten tekemistä riittää. Koirasta pitää saada kuoria esiin lisää viettiä, nyt se taitaa vähän odotella että pudotan pallon sen suuhun. Liikkeet suurimmaksi osin kuosissa, mutta munaa ja kivuutta lisää!

Aksailua ja ruokapohdintaa

Eilen oli Ykän omatoimiaksatreenit. Hallissa on sen verran kova pauke ja mekkala, että se vähän pikkuholskua hirvitti. Meillä oli kokonainen aidattu kenttä itsellämme, joten annoin välillä Ykän pörräillä siellä omaan tahtiin ja mennä niitä esteitä mitkä sitä huvitti, jotta se vähän aukeaisi. Putket, A-este ja puomi tuntuivat olevan kivoimpia. Kyllä koiralla sitten häntä ja motivaatio nousikin, kun se näki että palkkana on PALLO ja sen saa jos tekee asioita. Välillä etsittiin piilotettua palloa ja välillä kiipeiltiin A-estettä ja puomia eessuntaas. Keppien pujottelut meni paljon paremmin kuin viikko sitten! Löysä "meeppä A-esteelle" -kehotus sai Ykän kiipeämään A-esteen päälle ja jäämään sinne... sinänsä kyllä ihan hyvin tulkittu ja oikein toteutettu.

Kolme eri variaatiota samasta sarjasta (tokastakin esteestä hypätään vaikkei viiva siitä meekään)

Hallintana hyppysarjoja, joista joka toisella kerrala piti mennä putkeen ja joka toisella kerralla jatkaa suoraan seuraaville aidoille. Tämä oli välillä vähän haastavaa, koska putket ovat niin kivoja.

Illan varsinainen treeni oli innarit (in'and'out, opin tämän termin eilen!), eli hyppysarjat, joissa koiran täytyi ponnistaa seuraavaan hyppyyn ottamatta askelia esteiden välistä. Näitä ensin kolme keskikorkeaa peräkkäin, lopuksi lisättiin neljäs, korkeampi, loppuun. Parhaiten meni jos jätin Ykän ekan esteen taakse ja kutsuin sitä "AITA-AITA-AITA-AITA"-ölinällä vikan aidan luota. Muutamia tosi kömpelöitä hölmöilyjä saatiin aikaiseksi ennen kuin alkoi sujua. Eteenlähetyksenä ei onnistunut vaikka lopussa olikin pallopalkka, mutta puolivälistä (minä etenin kahden aidan päähän ja aloin hokea AITAa) toimi ihan ok.

Välillä tehtiin pieniä tottisjuttuja, kuten sivulletuloa, peruuttamista, pujottelua ja jalkojen välissä seuraamista. Ihan kivaa Ykällä tuntui olevan, vaikka jänskättikin.

--

Vaihdoin Ykän ruoan Nutra Nuggetsista Acanaan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus siirtyä ainakin osittaiseen raakaruokintaan, koska Vea on kasvattajan pyynnöstä raakaruokinnalla ja samaa sörsseliä olisi kiva syöttää muillekin. Kysellessäni NN:n tarkkaa tuoteselostusta valmistajalta, sieltä vastattiin, ettei niiden politiikkaan kuulu sellaisen antaminen. Okei? Tiesin että kyseessä on melko huonolaatuinen ruoka koska se on niin halpaa, mutta olen syöttänyt sitä koska Ykä pysyy sillä kunnossa. Nyt alkoi todenteolla epäilyttää, joten merkki lähti samantien vaihtoon.

Naapuriin on muuttanut yksinollessaan huutava ja panikoiva koira. Kiva. Asuapa omakotitalossa.

 Vea 15vko, 8,7kg

Kevytreki

Oma lähti tosiaan juoksujensa myötä pariksi viikoksi kasvattajalle, nyt mennään kolmen koiran voimin. Ti-ke -yönä käytiin oikein kunnon vetotreeneissä, mukaan tuli omien lisäksi manchesterinterrieri Merlin ja husky Laeka. Laekan omistajalla oli Ihan Oikea Kevytreki kaikkine vetokamoineen, mikä teki kaikesta kovin ammattimaista. Ykä oli ennen tätä vetänyt lumella vain kicksparkkia ja aina niin, että kiinnitys menee vain vetovaljaista kelkkaan. Siksi se oli vähän helisemässä, kun se äkkiä iskettiin kevytreen eteen Laekan viereen siten, että koirat olivat seisingillä toisissaan kiinni.

Kaikki meni tosi hyvin, jos minä pidin Ykää hihnassa ja juoksin sen vierellä. Jos päästin irti hihnasta, Ykä lähti samantien ölisemään Laekalle, joka väisti sivuun, jolloin oltiin penkassa. Mutta kun Ykä oli hihnassa, sille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vetää eteenpäin. Ainakin allekirjoittaneella kohoaa kunto, kun pitää juosta peltoa ympäri koirain tahdissa. Onneksi reessä oli jarrut, joilla Jen vähän tasoitti kulkua.

Ekan ~2km kierroksen jälkeen vaihdettiin Nika Ykän tilalle, ja Ykä pääsi vetämään kicksparkkia yksin ja päästämään vähän höyryjä ulos. Nika, joka on ihan ässä n. kaikessa, oli ässä myös huskyna olemisessa. Se veti suoraan ja hirveällä apinanraivolla ja oli muutenkin ihan paras. Vikan pätkän ne menivät umpihangessa, eikä sielläkään ollut ongelmaa.

Illan yllättäjä oli Vea, joka oli siis vapaana ja juoksi vikalla kiepillä eka Nikan ja Laekan kevytreen ohi ja lähti sitten kirittämään meitäkin, kun siis mentiin kicksparkilla Ykän kanssa edellä. Meistä penska ei enää päässyt ohi, mutta pysähdyin kannustamaan ja Vea juoksi suoraan syliin. Kyllä tuli isoillekin vipinää kinttuihin, kun tommonen pieni rääpäle kiiti ohi.

Kasvua ja lyhkäisiä agihommia

Vea 14vko, 7,7kg

Anteeksi mutta missä välissä Vea alkoi näyttää noin aikuiselta? Ja rotevalta? Hellanpimpula että siitä tulee nätti koira. Nätistyy vain koko ajan lisää, tätä on ilo seurata vierestä ja dokumentoida. Nyt se on ohittanut painossa jo Omankin (7kg), huhhuh. Naapurin pari viikkoa nuorempi mitteli (paras leikkikaveri muuten) alkaa näyttää ihan sikapieneltä tuon rinnalla.

Oma aloitti ylläri!juoksut eilen, joten sen agivuoro siirtyi tänään Nikalle ja Ykälle. Oltiin tyylikkäästi myöhässä, mutta eipä se mitään. Nika teki ensin, sitten hölmöiltiin Ykän kanssa, joka oli tosi innoissaan kaikesta. Kaikki esteet oli kivoja, mutta erityisesti puomille ja A-esteelle (ja keinulle...) piti välillä yrittää omin nokkineen. Eipä me tätä niin vakavasti oteta, kiva kattoa kun Ykä vaan tuntuu koko ajan odottavan jotain käskyä. Että sano nyt muija jotain että voin mennä tekemään sen!? Kepit oli vähän unohtuneet, eip se mitään. Paria estesarjaa viännettiin myös ihan onnistuneesti:

Ältsin makee havainnekuva

Vieheellä

  Viehetreenejä Laura Niskan kuvaamana (kaikki neljä + ylimääräisiä)   

Tänään käytiin koko possen voimin viehetreeneissä ja treffaamassa n. tsiljoonaa koiraa. Ykä oli ihan kierroksilla koska paikkana oli tuttu juoksutuspelto, mutta kyllä se ihan hyvin käyttäytyi vaikka ääntä välillä lähtikin. Innostunutta vinkunaa lähinnä, ei rähinää. Pitää alkaa pörrätä isoissa koiraporukoissa enemmänkin, tekee hyvä paitsi pennulle myös isoille elukoilla. Ja ihmisillekin, kun ei aina vain tuijota omaa napaansa.

Kaikki koirat lähtivät hyvin vieheen perään, minä pk-ihmisenä tietysti kehuin Ykää kun se lähti tuomaan nahanriekaletta minulle... ihmisen pitää kuulemma nöyrtyä ja mennä hakemaan se lelu koiralta. Oho. No, ens kerralla sitten. Oma oli KESKITTYNYT, Nika luonnonlahjakkuus (kuten kaikessa aina) ja Veakin juoksi kuin tuulispää. Treenien jälkeen käytiin pellolla riehumassa koko lössin voimin, ja Ykä ihastui ihanaan Laeka-huskyyn. Laeka ei ollut niin kovin ihastunut perässä juoksevaan, päälle törmäilevään ja korviin huutavaan Ykään, joka luultavasti vain huusi jotain "ODOTA PYSÄHDY MINÄ HALUAN OLLA YSTÄVÄSI" -tyylistä. Ehkä se volyymi siitä vähän laskee jos/kun nähdään noita koiria enemmän tulevaisuudessa. Ainakin Laekan omistajan kanssa oli puhetta holsku-/haski -valjakosta. Kuten myös Naoksen ja Lunan omistajan kanssa; kuis on, milloin mennään!

Loppuun totuttuun tapaan hillitön määrä kuvia, jotka kaikki on ottanut Laura Niska. Helkkari kun on niin monta koiraa, tulee väkisinkin sata kuvaa joka merkintään.

Ja vielä nämä peltorälläyskuvat, joista näkyy kuinka kiva kaveri Ykä on ja kuinka hyvä flaksi sillä Laekan kanssa kävi:

 

 

Naudan kieli, kieli naudan

 

Vea 9vko-13vko

Kattokaa tein hienon giffin siitä kuinka saku venyy ja paukkuu joka suuntaan. Tällä hetkellä paino 6,8kg, joten se on ohittanut Nikan (6kg). Eikä penikka ole enää yhtään niin pörröinen kuin viime viikolla, kiitos furminoinnin. Furminaattorin teriin ovat jääneet myös kaikki muut koirat, koska kuinka tyhmiä eläimet voi olla, kun pudottavat pohjavillansa tähän aikaan? Kysynpähän vaan?

On ihanaa nähdä, että Vean päässä alkaa tapahtua jotain - jotenkin sitä aina unohtaa, ettei pennut kotiutuessaan tajua yhtikäs mitään. Nyt saku osaa istua nätisti (ja useimmiten HUUTAMATTA) ruokaa ja kulkulupaa odottaessa, ja tajuaa jos ihminen sille asioista huomauttaa! Jes! Lisäksi se aamukiukun ja -pissatuksen jälkeen osaa mennä nukkumaan. Mutta aamukiukku on kyllä pakollinen. Vähän on myös kakansyöntiongelmaa, mutta onneksi suurin osa tarpeista tulee pihalle.

Oma sai paikan kouluttajattomalta agilitytunnilta, siellä käydään nyt kevään ajan viikottain. Oman mielestä on rankkaa kun pitää joskus tehdä jotain, mutta on se silti aina tosi innoissaan kaikesta. Seuraaville kerroille varmaan vuorotellaan Ykää ja Nikaa ns taukokoirana, että Oma saa välillä hengähtää.

Ykän kanssa ollaan käyty pari kertaa parkkiksella tekemässä jotain pientä, näillä puhein ongelmakohtia ovat luoksetulon pysäytykset sekä liikkeestä seisominen. Tosin liikkeestä seisomisen palatessa liikkuminen saattoi olla vain jokin tämän päivän oikku. Samoin kuin koiran törkeä vinottaisliike kauko-ohjauksessa, kun takapalkka oli liian houkutteleva. Mutta enemmän ollaan tehty nostattavia ja kivoja pätkiä tuossa pihalla, ja Ykällä on ollut ihan sikahauskaa. Ihmekös, kun pääsee välillä yksikseen johonkin, eikä joku Vea roiku korvassa koko aikaa.

Loppuun vielä aimo kasa peltokuvia, koska tämä blogi näkyy koostuvan tätä nykyä pelkästään hyvin peltoisista kuvista:

 

 

 

 

 

 

Elelyä

 

Lauma elelee ja Vea kasvaa. Ykä ei edelleenkään sisätiloissa tykkää jos pentu hyppii naamalle, varsinkaan yöllä - silloin täytyy HAUKAHTAA. Ja tämä ei ole ihmisistä kovin söpöä. Nyt holsku on sitten parina yönä saanut nukkua eri huoneessa, se on ollut ihan hyvä järjestely. Vaikka Vealla onkin aamulla ihan järjetön kiukku aina, kun on kamala nälkä ja kaikkea. Ulkona (vapaana tai remmissä) penska on Ykän mielestä ihan ok, eikä siitä tarvitse suuremmin välittää. Ja tietty jos pentu nukkuu tai on muuten rauhallinen, Ykä antaa sen tulla viereen tai saattaa jopa itse mennä pennun lähelle nukkumaan. Eli voiton puolella ollaan! Omakin alkoi eilen painia Vean kanssa, ehkä muutkin vielä.

Isoveikka on Vean mielestä kyllä ältsin kiva joka tapauksessa, vaikka välillä tuleekin turpiin. Hihnalenkilläkin pitää aina kävellä ylpeänä Ykän vierellä tai takana.

 Joku voisi keksiä sellaisen hihnasysteemin, jonka avulla neljää koiraa voi kuljettaa yhdessä kädessä ilman, että hihnat menevät solmuun. Tosin minun superkykyni on saada yksi hihnakin toivottomaan solmuun vain koskettamalla sitä, joten taitaa olla aika turha toivo. Mutta ehkä tämäkin vähän helpottaa, kun Vea kasvaa eikä enää poukkoile mihin sattuu.

Vea sai tänään ekat rokotuksensa, ja Ykäänkin pistettiin rabies + nelosrokote. Ykä oli jo ihan nätisti, vaikka jänskääkin lääkäreitä aika paljon. Ei vinkunut tai rimpuillut yhtään, kun piikki tuikattiin nahan alle.

Oma kävi viime sunnuntaina kokeilemassa agilityä, sehän oli siinä ihan ässä.

Pylly, Lettu, Lätty ja Lytty

 Hullut jalat

 Hyppypusu, evvk