Tokoilua lähikentän parkkiksella pari päivää sitten, kentällä rutosti jalkapalloilijoita ja muita juoksijoita. Ruutua, noutoa, luoksetuloa + pysäytyksiä ja paikallamakuuta. Ruudussa lähetys läheltä, pysäytys, kehuminen, namipalkkaus ja vapautus. Näitä tehtiin aika paljon, kun jätkä oli alkuun ihan pihalla että mitä nää tötsät taas olikaan. Paikka alkoi löytyä, joten seuraavaksi lisättiin vauhtia. Lopuksi yksi kokonainen kaavio niin, että jätin lihapullaa tötsien keskelle. Yritti kirmailla ohi kun pyysin ruudusta seuraamaan, mutta ärjäisin ja korjasi.
Tasamaanouto, kilon kapula, koko kaavio. Näkyi vähän tönäisevän kapulaa etujaloillaan, muuten kiva.
Luoksetulossa läpijuoksu (törmäsi, pentele), sitten pysäytyksiä. Niitä ei olla treenattu paljoakaan. Eli luoksetulokäsky, seis + käsimerkki ja samantien pallonheitto koiran taakse. Aika kivan näköisiä.
Paikkamakuussa on näköjään oppinut seisomaan nousemisen. Ok, on se parempi kuin se että se lähtisi pörräilemään ympäri kenttää, mutta ei kiva silti. Siispä vain tiheitä palkkailuja niin ettei ehdi nousta ja jos nousee, liike alusta.
Eipä muuten enää ota häiriötä jalkapalloista. Samoin lähellä meni muutamakin koirakko ohi, eikä niistä myöskään piitattu. Eli pitkälle on tultu.
Eilen seuraamista, liikkeestä maahan/seiso ja pitkänmatkan luoksetuloja. Seuraamisessa poikitti, joten otettiin niin pitkä kaavio että meni oikein. Ei laskenut viretilaa yhtään vaikka venyi ja venyi. Tämän jälkeen lyhyempiä motivaationnostatuspätkiä.
Liikkeestä maahanmeno. Jätkä jäi istumaan ja näytti siltä että näin tämä menee, kyllä minä tiedän. En palkannut, toisella kerralla hidastin ja painotin käskyä. Johan putosi. Tokalla normaalilla kerralla jäi taas istumaan, tosin liukui maahan kun käännyin, ovela. Eipä saanut palkkaa siitä. Jälleen uusi avustuskerta. Kolmannella avustuksettomalla kerralla meni oikein, siitä superriehunta.
Lopuksi pitkänmatkan luoksetuloja, koska juokseminen on kivaa. Matkaa n. 100m. Kiitolaukkasi suoraan ohi. Karjaisin, otin eteentulon ja siitä sivulle, jätin siihen ja sama toiseen suuntaan. Tällä kertaa huusin HIDASTA kun näytti siltä että aikoo sitten tulla täysillä päin jos ei kerta saa ohi mennä, ja jätkähän teki nappisuorituksen. Oikein mainio.
Tänään jälki, 250 askelta, kaikennäköisiä kääntymisiä, ojanylityksiä, metsää, peltoa, polkua. Keppejä 4, namia niillä + jyrkissä mutkissa. Sai vanhentua jonkun verran kun käytiin juoksemassa viereisellä pellolla, kelloa ei ollut mukana. Jätkä lähti hyvin janalta oikeaan suuntaan. Ihme haahuilua aina välillä, tarkisti hajun monesti aika kaukaakin mutta oikea suunta kyllä löytyi kyllä aina. Metsässä oli vähän vaikeampaa. Loppu menikin hyvin. Kepeistä nousi 2, nekin avuilla. Täytyy varmaan siirtyä purkkeihin, Yrjänä ei yhtään tajua että miksi täältä nyt pitäisi jotain keppejä nostella, eikö me oltu töissä vai häh.
Tasamaanouto, kilon kapula, koko kaavio. Näkyi vähän tönäisevän kapulaa etujaloillaan, muuten kiva.
Luoksetulossa läpijuoksu (törmäsi, pentele), sitten pysäytyksiä. Niitä ei olla treenattu paljoakaan. Eli luoksetulokäsky, seis + käsimerkki ja samantien pallonheitto koiran taakse. Aika kivan näköisiä.
Paikkamakuussa on näköjään oppinut seisomaan nousemisen. Ok, on se parempi kuin se että se lähtisi pörräilemään ympäri kenttää, mutta ei kiva silti. Siispä vain tiheitä palkkailuja niin ettei ehdi nousta ja jos nousee, liike alusta.
Eipä muuten enää ota häiriötä jalkapalloista. Samoin lähellä meni muutamakin koirakko ohi, eikä niistä myöskään piitattu. Eli pitkälle on tultu.
Eilen seuraamista, liikkeestä maahan/seiso ja pitkänmatkan luoksetuloja. Seuraamisessa poikitti, joten otettiin niin pitkä kaavio että meni oikein. Ei laskenut viretilaa yhtään vaikka venyi ja venyi. Tämän jälkeen lyhyempiä motivaationnostatuspätkiä.
Liikkeestä maahanmeno. Jätkä jäi istumaan ja näytti siltä että näin tämä menee, kyllä minä tiedän. En palkannut, toisella kerralla hidastin ja painotin käskyä. Johan putosi. Tokalla normaalilla kerralla jäi taas istumaan, tosin liukui maahan kun käännyin, ovela. Eipä saanut palkkaa siitä. Jälleen uusi avustuskerta. Kolmannella avustuksettomalla kerralla meni oikein, siitä superriehunta.
Lopuksi pitkänmatkan luoksetuloja, koska juokseminen on kivaa. Matkaa n. 100m. Kiitolaukkasi suoraan ohi. Karjaisin, otin eteentulon ja siitä sivulle, jätin siihen ja sama toiseen suuntaan. Tällä kertaa huusin HIDASTA kun näytti siltä että aikoo sitten tulla täysillä päin jos ei kerta saa ohi mennä, ja jätkähän teki nappisuorituksen. Oikein mainio.
Tänään jälki, 250 askelta, kaikennäköisiä kääntymisiä, ojanylityksiä, metsää, peltoa, polkua. Keppejä 4, namia niillä + jyrkissä mutkissa. Sai vanhentua jonkun verran kun käytiin juoksemassa viereisellä pellolla, kelloa ei ollut mukana. Jätkä lähti hyvin janalta oikeaan suuntaan. Ihme haahuilua aina välillä, tarkisti hajun monesti aika kaukaakin mutta oikea suunta kyllä löytyi kyllä aina. Metsässä oli vähän vaikeampaa. Loppu menikin hyvin. Kepeistä nousi 2, nekin avuilla. Täytyy varmaan siirtyä purkkeihin, Yrjänä ei yhtään tajua että miksi täältä nyt pitäisi jotain keppejä nostella, eikö me oltu töissä vai häh.
Kivaa kun siellä tehdään jo jälkeä ja täällä voi aloittaa ehkä kesäkuussa... esineruudun ajattelin kyllä teettää itsepintaisesti lumesta huolimatta.
VastaaPoistaEnkä taida muutenkaan olla kovin tehokas jäljen kouluttaja, kun Hukka osaa ehkä jotenkin nostaa jäljen 10 m janalta ja keppejä ei ilmaise ollenkaan "jaa tossa on keppi ok meen yli ihanaa ruokaa maassa". En uskalla edes yrittää jälkeä polun tai ojan yli. Mutta tuo saattaa johtua siitä, että 10 metrin jälkiliina on tähän mennessä toiminut lähinnä ruutunauhana...
Niin siellä pohjolassa vaan, siellä hiihdetään heinäkuussakin sudet perässä kyläkaupalle, molempiin suuntiin ylämäki. Vaan kyllä mekin tehtiin esineruutu talvella holskunkorkuiseen hankeen, että ei siinä. Siitä vaan tallaamaan.
VastaaPoistaJoo, meillä kepit nousee jos minä tajuan että koira syö siinä päällä olevaa makkaraa ja kehun äänellä että vau, onko siinä keppi, aika hieno. Muuten on myös vaan että jee nakkia, etiäppäin. Tähän täytyy saada muutos, en minä kokeissakaan tiedä missä kohtaa kepit on.
Ei meillä kyllä muutenkaan nyt mitään tyylipuhdasta tuo touhu vielä ole, aika paljon poukkoillaan jäljeltä pois ja takaisin. Osa menee tosi hyvin ja osa ei. Hirveällä höngällä vaan pitäisi päästä etenemään.
Me aloiteltiin polkujen ylittely sillä että niissä kohdissa oikein hinkkaamalla hinkattiin sitä hajua siihen maahan, hirveesti makkaraa ja kaikkea että selkeästi osasi jatkaa myös polun toiselta puolelta. Ojissa sama juttu mutta hinkkaukset ojan molemmin puolin. Nyt ei tartte enää kuin kävellä vaan.