Rehausta

Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Sitä ennen tosin rämmittiin pitkä tovi reiteen asti ulottuvassa hangessa, jossa holskukin sai tehdä tosissaan töitä että pääsi eteenpäin. Yhdellä polunpätkällä tuli sivustalta perhe sakemannin kanssa, Ykä vähän tuijotteli sinne mutta tuli toisesta kutsusta luokse. Hirveästi kehuja ja nameja ja takaisin hankeen. Sakemanni meni pulkkineen vähän kauemmas, joten uskaltauduin (irti olevan) Yrjänän kanssa takaisin pellon vierustaa menevälle polulle. Vaan eikä mitä, jätkä ampaisi vieraan koiran luo eikä kuullut yhtään mitään. Sakemanni pisti metelin pystyyn ja Ykä pysähtyi metrin päähän. Juoksin paikalle, käskin Ykän pois ja jätkähän totteli. Pahoittelin suuresti ja jatkoimme toiseen suuntaan, vapaana koska oli totellut poistumiskäskyä. Valmistauduin nakkaamaan sitä hihnalla jos yrittäisi vielä mitään, mutta sakemanni oli ilmeisesti kerralla nähty eikä sinne tarvinnut enää edes kuikuilla. Kutsuin pari kertaa luokse ja sai nameja. Vaan kyllä hävetti.

Tästä kommelluksesta riemastuneena menimme sitten koirapuistoon, jossa Yrjänää vastaanotti kettuterrieriuros ja snautserinarttu. Snaku oli tietysti hirveän ihana, terrierille piti välillä vähän muistuttaa että tulinpa muuten viemään sun naisesi. Noiden kahden lähtiessä saatiin seuraksi jo vanha tuttu Maatu-mustaterrieri ja uudempi tuttavuus, sekarotuinen Maya, johon Ykä rakastui palavasti. Mayalla oli samantyylinen leikkityyli kuin Yrjänällä, joten niillähän klikkasi hirveän hyvin. Jätkällä tosin taisi olla vähän muut hommat mielessä kuin pelkkä leikkiminen. Kyllä siinä sitten juostiinkin, ja lujaa. Lumi vain pöllysi. Kastrointi on yhä vahvana mielessä.

Viikonlopun jätkä olikin mökillä hoidossa, saipahan taas juosta ja rehata. Tänään otettiin vähän tokoa pihalla, lähinnä merkille lähettämistä. Onnistui viidenkin metrin päästä pelkällä käskysanalla! Vapautin ja heitin nappulan heti, kun jätkä oli kääntynyt merkin takana minua kohden. Viittä metriä kauempaa yritettäessä piti ottaa apuaskelia merkkiä kohti, mutta irtosi se kohtalaisesti sitenkin. Lopuksi vähän seuruutusta ja perusasentoa, koira oli ihan liekeissä.

Onnistuneita ohituksiakin ollaan saatu! Muutama niin, että kun jätkä alkaa kyylätä vastaantulijaa, kehun ja heitän nappulan sen eteen tien sivustalle. Tätä jatkuu niin kauan kunnes koirakko on ohitettu. Muutama niin, että kun jätkä alkoi selkeästi pörhistellä ja valmistautui poukkoiluun, kieltämisen sijasta kehuin. Tästähän koira häkeltyi niin että tuli omatoimisesti vierelle napittamaan silmiin, että namit tänne.