Nyt on kuvaukset kuvailtu. Jätkä vähän arasteli lääkäriä, mutta antoi katsoa hampaat ja sydämen kun pitelin kiinni. Paino tuolla suikerolla oli 24,6kg. Sydämessä oli jokin outo ääni, mutta se saattoi kuulemma johtua siitä että koiralla on niin hyvä lihaskunto, että sydänlihaskin on tavanomaista vahvempi. Rauhoituspiikki oli sekin kyllä aika kamala, piti vähän kiljahtaa.
Röntgenhuoneessa Yrjänä taisteli nukahtamista vastaan kovin urhoollisesti, mutta joutui lopulta antamaan periksi. Nostettiin koira kouruun ja minä lähdin odottelutilaan odottelemaan. Välillä kuului unisen koiran haukkua, Ykällä oli vähän nuppi nurin lääkkeiden takia ja se reagoi anestesiasta huolimatta häiriöihin.Selkä ok (nikamia oikea määrä, lannerangassa ei muutoksia), kyynärät 0/0 ja lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:ina. Reisiluiden päissä oli jotain loivuuksia, joiden takia tulos saattaa matkalla pudota B/B:ksi, jos tähdet ovat väärässä asennossa. Todella hienoa että kaikki on näiltä osin kunnossa, vaikkei Ykää nyt koskaan jalostukseen tullakaan käyttämään. Saadaanpahan vähän kartoitettua Rochalloreita noin muuten.
Jätkä sai nelisenkymmentä minuuttia nukkua lääkkeitä pois, sitten lähdimme hitaasti kävelemään kotia kohti. Parisataa metriä sain kantaa koiraa harteilla, kun jalat olivat pettää alta, ja silloin sain paljon kavereita vastaantulijoista. Nyt lepäillään loppupäivä silmät ristissä eikä tehdä mitään, huomenna sitten taas normaaliin päiväjärjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti