Tänään noutoa, ruutua ja seuraamista aamulenkillä, jokaista omassa pätkässään. Ensin yksi nouto pellon auratulla reunustalla ennen juoksemaan vapauttamista, kilon kapula (muutamia päiviä sitten kokeiltiin huvikseen norwichinterrierille ostetulla minikapulalla ja siitä ei alkuun meinannut tulla yhtään mitään, mutta saatiin lopulta ihan kivan näköinen suorituskin). Nyt jätkä hyökkäsi "tuo"-käskystä samantien jalat edellä parin metrin päässä olevaan kapulaan. Ärähdin, jolloin Ykä tuli takaisin sivulle. Uudesta käskystä nosti nätisti ja toi laukalla, mutta mälväsi kapulaa edessä istuessaan. Kielsin, jolloin pudotti. Kieltäydyin hyväksymästä pudottelua ja käskin tuomaan uudelleen. Nosti kyllä mutta tarjosi älyttömän vinoa istumista. Käsiavuilla sain ohjattua oikeaan kohtaan, josta pääsin palkkaamaan ja vapauttamaan kirmailua varten. Ei vaikuttanut paineistuvan yhtään vaikka vaatimukset olivatkin kovat.
Pelloilla kulkee hiihtäjiä varten aurattuja reittejä, joita pitkin me Ykän kanssa aika usein mennään, koira vapaana. Jos tulee hiihtäjiä, otan jätkän vierelle kävelemään ja vapautan kun hiihtäjät on ohitettu. Tällaisella alustalla tehtiin sitten toinen nouto, joka onnistuikin tosi pätevästi. En vaatinut perusasentoa vaan vapautin heti kun kapula oli "kiitos"-käskyllä minulla. Otettiin toinen heti perään, nopeampi vapautus. Alkaa näköjään olla liike iskostunut pääkoppaan, välillä vaan pitää kokeilla että saisko tällä kertaa kapulan päällä vähän pomppia.
Auratulla reitillä otettiin sitten ruutu, lähetys viiden metrin päästä ja ruudun keskellä namikansi. Irtosi hyvin ja maahan painuttuaan vein lisää nameja kannelle ja vapautin. Toinen heti perään niin että kannella ei ollut mitään. Sinkosi ruutuun, haistoi kantta ja meni käskystä maate. Heitin narupallon ruudun taakse palkaksi. Pikkuhiljaa täytynee alkaa häivyttää kantta, että pelkästään ruutumerkit riittävät. Ykälle on kuitenkin nyt rakennettu hyvä motivaatio ylipäätään mennä tötsien keskelle.
Parkkipaikalla sitten seuraamista. Tuli aika pitkä kun yritin samalla kaivaa juuttipatukkaa laukusta, mutta eipä näkynyt koiraa haittaavan minun säheltämiseni. Patukkaankin pureutui kuin hai, koska ei olla kunnon patukkariehuntaa aikoihin otettu. Toinen pätkä venyi myös sillä Yrjänä oli niin into piukeana, että yritti vähän poikittaa ja täten nojata jalkaani vasten. Saksalaisessa täyskäännöksessä irtosi vähän turhan paljon, korjasi kuitenkin heti. Seuruutin niin pitkään että teki vähän aikaa kunnolla, josta palkkaus. Sitten pari lyhyempää pätkää lopuksi, vaikka Ykää nyt ei näkynyt yhtään haittaavan pitkittyneet seuruutukset.
Kunhan vain sen paikkamakuun saisi varmaksi, voisi uskaltautua oikeisiinkin kokeisiin. Viitsi lähteä sinne pilaamaan muiden suorituksia. Treeniä treeniä, täytyy mennä makuuttamaan jätkää koirapuistojen viereen kun ei nyt noita ryhmätreenejä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti