Liikuntaa ja kuvasaastetta

Näinä päivinä olemme lähinnä keskittyneet liikkumiseen. Tietysti satunnaista temppuilua ja tokoliikkeitä aina silloin tällöin, mutta pääasiassa teemana on ollut fyysinen väsytys. Molemmat lähikentistämme on muutettu luistinradoiksi joten tokottelumme tapahtuu lähinnä auratuilla tienpätkillä.
Keskiviikkona jätkä oli täynnä energiaa, koska se oli ollut ihan unilääkkeissä koko tiistain. Siispä ensin päivällä parin tunnin lenkki ja illalla canicross-vehjeet pitkästä aikaa niskaan. Otettiin ihan vain lyhyitä spurttailuja tässä omakotitalolähiössä, eli välillä juostiin niin lujaa kuin kintuista lähti ja välillä käveltiin normivauhtia. Koirakoiden ohi mentiin kävellen ja nappuloita tienpenkkaan heitellen, ekat kaksi meni aika plörinäksi ihan omien mokien takia, mutta sitten päästiin jopa neljän koiran rintaman ohi kapealla tiellä ilman mitään persehtimisiä. Enemmän ja enemmän on viime aikoina tullut onnistuneita ohituksia, kai tässä siis on itsekin jotain oppinut.
Oli miten oli, Ykä nautti kun sai juosta täysiä ja veti täysin rinnoin. Totteli hidastuskäskyä ja kääntymisiä hirmuisen hyvin. Muutaman kerran meinasi jäädä nuuskimaan tienpenkereelle, mutta kiihdytin vain vauhtia ja kannustin eteenpäin, ja koirahan lähti. Ihmisten ohi päästiin juoksemalla ilman ongelmia, läheltäkin.

Perjantai-iltana käytiin ihan lyhyt juoksulenkki noin muistutukseksi, lauantaina sitten varsinainen urakka eli kahdeksan kilometrin pätkä täältä Tikkurilasta Pukinmäkeen. Ei tietenkään juostu koko matkaa, mutta aika paljon kuitenkin. Kiva huomata omankin kunnon kasvaneen ja nähdä kuinka paljon Yrjänä tykkää.
La-su -yö vietettiin Töölössä ja sunnuntaiaamuna vietimme pari rattoisaa tuntia Rajasaaressa. Jään takia juoksutilaa oli entistä enemmän, ja hollannikashan juoksi. Rakastui palavasti yhteen leikattuun rotkula-labbisurokseen, siinä tuli painittua aika paljon. Astuakin yritti aika monta kertaa ja tietysti suojella rakastaan muilta uroksilta, kun hormonit hyrräsivät niin pahasti. Lopetti kyllä uhittelupöllöilyn heti kun ärähdin että tuollaista ei kyllä meillä katsella. Muuten olikin hienosti ja kavereita riitti.

Tänään olin taas etuoikeutettu olemaan kotona valoisan aikaan, joten lähdimme kauempana sijaitsevalle pellolle ulkoiluttamaan kameraa. On hienoa kun voi kerrankin kuvata jotain muutakin kuin paikallaan olevaa eläintä. Olkoonkin että musta koira on aina musta.