Superkoira

Asiaan liittymätön kuva elävöittämään tekstiä

Tämänpäiväiset jälkitreenit menivät paremmin kuin ikinä. Olen ihan ällikällä lyöty ja niin ylpeä, ettei sanoja löydy. Paikalla olimme vain me ja Alma-labbis omistajineen. Koirat puihin ja tamppaamaan kahden jalan levyistä jälkeä kostealle, pari päivää sitten leikatulle pellolle. Aiemmin saadun vinkin mukaan en ollut antanut Ykälle edes aamuruokaa ja ripottelin jäljelle nappuloita nakkien sijaan. Ensin n. 10m suoraan (keskivaiheella hiekkaa, muuten peltoa), sitten 90 asteen käännös vasempaan, 4m, 90 asteen käännös oikeaan ja kolmisenkymmentä metriä suoraan. Jälki sai vanhentua 5-10min.

Jätkä teki tarkasti töitä nenä maassa ja johan kelpasivat nappulatkin. Töitä Ykä sai tehdä rutkasti enemmän kuin aiemmilla jäljillä, koska a) nappulat eivät haise b) jälki sai vanhentua c) kesken kaiken maasto vaihtui hiekaksi. Koirasta oikein näki kuinka se pähkäili hiekalle päästyään, annoin sille vain hihnaa enkä kehottanut mihinkään suuntaan vaikka vähän pyörikin. Ja voi sitä riemua kun Ykä osasi itse ratkaista esteen ja pääsi jatkamaan. Kulmissa ei mitään ongelmaa. Vauhtiakaan ei ollut liiaksi, koska Yrjänä oikeasti keskittyi eikä jälki ollut sille liian helppo.

Toista jälkeä varten menimme metsään, tarkoituksena tehdä lyhyt, suora(hko), helppo jälki. Nyt kävelimme lyhyin askelin, emme tampanneet maata. Tein Alma-labbikselle ja sen omistaja teki Ykälle. Nappula alussa jokaisella askelella, lopussa joka toisella. Ykän jälki vähän kiemurteli aluskasvillisuudessa, mutta ei tuntunut missään. Edes vieraan hajun seuraaminen ei haitannut hienoa raitasikaa ja loppuun päästiin kunnialla.

Huomenna alkaakin sitten jatkokurssi, eli Yrjänä alkaa opetella keppi-ilmaisua. Maahanmeno tuntuu tällä hetkellä luontevimmalta ratkaisulta.

Täyttä höyryä eteenpäin

Jälkitreenien alkua odotellessa koirassa oli virtaa kuin pienessä pitäjässä ja ihan yhtä lailla sanottavaa kaikille. Heti, kun lähdimme liikkeelle, turpa umpeutui ja käytöstavat löytyivät. Ei myöskään mölynnyt yhtään, kun kiinnitin sen puuhun - ei, vaikka kaikki kolme muuta koiraa inisivät ja haukkuivat omistajiensa perään.
Tänään teimme ensimmäistä kertaa etenevää suoraa niin, että tamppasimme peltoon kukin omalle koirallemme kahden jalan levyistä jälkeä n. 7m verran. Jäljet saivat vanheta ehkä pari minuuttia. Ykä heitti heti uuden vaihteen päälle, kun laitoin sen liinaan. Ihan hirveä hinku päästä tekemään, koiraa sai jarrutella oikein kunnolla, että päästiin edes jäljen alkupisteeseen asti. Osoitin sille aloituksen ja koira työskenteli nenä maassa nakkien ohi loppuun, jossa kehuin hirveästi ja johdatin pois. Haisteli siis kunnolla ja pysyi jäljellä, huomasi kyllä kaikki nakit, muttei syönyt yhtäkään. Ohjaajakin sanoi, ettei kyse ole siitä, etteikö koira haluaisi syödä, sillä on vain niin kivaa, ettei se malta.

Toista jälkeä varten siirryttiin toisaalle, koirat kiinni (Ykä rauhoittui taas heti makuulle vaikka muut konsertoivatkin) ja tamppaamaan pitkää ruohikkoa. Ykälle pitkä, parinkymmenen metrin aavistuksen vasemmalle kaartuva jälki, nakkeja vähän harvemmin kuin ensimmäisellä. Parin minuutin vanhentuminen ja koira liinaan. Jätkä oli taas ryntäämässä töihin jo ennen kuin sain sen lähellekään aloituspistettä. Nyt oli jäljellä jo sellainen hönkä, että minun piti jarrutella menoa kaksin käsin. Lähti tarkasti, mutta niin hirveällä vauhdilla, että olisi varmaan sekunnissa juossut jäljen loppuun jos olisi ollut irti. Pidättely sai sitten jätkän välillä nostamaan päätään ja pysähtymään, että mitäs ämmä siellä oikein hidastat mun työntekoani. Näistä huolimatta matkanteko jatkui innokkaasti ja tarkasti, jälleen kaikki nakit ohittaen. Päästiin loppuun, jossa taas kehut ja pois.

Seuraavaa kertaa ajatellen saimme vinkin, että koiralle ei edes aamuruokaa (treenit illalla) ja jäljelle nakkien sijaan nappuloita. Jos eivät nappulat jäljeltä maistu, olkoot syömättä. Seuraavalla kerralla uudestaan.

Ykä on muuten ihana, kun se on ajanut jäljen. Koiran askel selvästi kevenee ja se suorastaan kiemurtaa ja loikahtelee eteenpäin hirveän ylpeänä ja tyytyväisenä, että huomasitteko, kuinka minä olin hirmu pätevä ja paras ja tein tosi hienosti ja olen niin taitava, kattokaa! Tykkää ihan hirveästi.

Poliisikoirailua ja treenailua Hukan kanssa

Maanantaina käytiin pyöräilemässä omakotialueen hiekkateillä. Muuten tuon kanssa on todella helppo pyöräillä, mutta voi sitä sinkoilua, jos tulee koira vastaan. Otin siis ohituksiin mukaan suihkupullon, että loppuisi tuo älytön pullistelu. Jos ei yhdestä kiellosta lopeta tuijottelua, tulee vettä naamalle. Aika hyvin on auttanut tunteiden viilentämiseen, kokeillaan nyt viikko, pari, miten sujuu. Ykää tuntuu auttavan myös se, että lenkillä kiedon hihnan pannasta/valjaista sen vyötärön ympäri. Silloin ei myöskään kuumu niin älyttömästi muita ohitettaessa.

Tiistaina piti olla löysäilypäivä, koska keskiviikoksi oli sovittu treenit Saran ja Hukan kanssa, mutta toisin kävi. Aamulla parin tunnin lenkki, jonka aikana käytiin mm. Sellossa. Kotiin syömään ja koska minulle tuli asiaa keskustaan, päätin ottaa koiran mukaan. Tällä reissulla viivyttiin neljä tuntia, kun matkustettiin bussissa ja junassa, käytiin poliisilaitoksella viemässä papereita (joku lapsi tituleerasi Ykää poliisikoiraksi), tsekattiin keskustan pikkuruinen koirapuistoläntti ja pyörittiin Elielinaukiolla, Kampin ostoskeskuksessa, hississä ja kirjakaupassa. Jätkä käyttäytyi tosi hyvin suurimman osan ajasta, mitä nyt piti taas vähän hinistä vieraille koirille (paitsi kahdelle, joiden ohi päästiin suihkupullon avulla äänettä ja tuijottelematta). Ihmismassoissa ei mitään ongelmaa, ei edes pyri haistelemaan.

Illemmalla kävi sitten kutsu lenkille Saran ja Hukan kera, ja mehän ei kutsusta kieltäydytä. Ykä oli fiksusti suurimman osan lenkistä, pysähtyessä yritti haistelemaan ja vinkui, kävellessä ihan ok. Pari kertaa piti ilmoittaa suihkulla, että ei, nartun luokse ei mennä, vaikka sillä olisi kuinka ihana takamus.
Keskiviikkona päästiin treenikentälle asti. Ykä oli ihan tohkeissaan eikä olisi millään malttanut pysyä hiljaa. Lisäksi se karkasi muutamaan otteeseen Hukan luo ja muutenkin piti vähän turhan tarkasti huolta, mitä tuo ihana narttu teki. Tämä huono puoli siinä on, kun ei olla käyty häiriötreeneissä koko kesänä - koira oli unohtanut, että myös muiden läsnäollessa tehdään yhtälailla töitä. Ja voihan myös olla, että Yrjänän levottomuus johtuu siitä, ettei se enää pääse kahdesti viikossa häiriötreeneihin.

Muks.

Aluksi paikallamakuu. Ykä oli unohtanut miten mennään maahan. Kolmannella käskyllä meni, mutta nousi ylös. Kun viimein tajusi myös pysyä maassa, menin n. 5m:n päähän kymmeneksi sekunniksi. Pysyi, mutta pälyili Hukkaa aika paljon. Kun yritin mennä vierelle antamaan palkkaa, nousi heti luvatta perusasentoon. Eikä taaskaan osannut mennä maahan. Kun meni, kehuin, kävin edessä ja tulin takaisin antamaan nakkia. Toisella kerralla otin perusasentoon ja seurautin kauemmas, jossa patukkariehuntaa.

Sitten seuruutusta sekä hihnassa että vapaana, ei nyt mitenkään erityisen hienon näköistä. Heti kun suvaitsi tehdä kunnolla edes parin askelen verran, patukka lensi. Loppua kohden alkoi näyttää jo vähän siedettävämmältä. Askelsiirtymät ja perusasentoon hakeutuminen ok.

Ruudussa näytti kyntensä, paineli tuhatta ja sataa kannelle ja meni nopeasti käskystä maahan. Pysyi, vaikka kävelin kokeenomaisen kolmion. Toisella kerralla heitin patukan heti kun kyynärpäät osuivat maahan, kolmannella kerralla meni itsenäisesti makuulle ja vapautin palkatta. Neljäs kerta oli täydellinen, vaikka n. kymmenen metriä oikealle kannesta olikin Hukka.

Kapulan nostoakin otettiin, pari kertaa nosti hyvin (toisella kerralla toi jopa minulle).


Vaihdoin patukan narupalloon ja otettiin kaukoja. Kaikki siirtymät hyviä ja tarkkoja, ei yrittänyt eteen, sai palkkana pallon taakseen. Pallolla myös vähän seuruutusta, näytti jo paremmalta.

Treenien lopuksi istuskeltiin kentän laidalla. Ykän oli hirveän vaikea käsittää, että Hukka sai tutkia kenttää ja sen piti makoilla paikoillaan. Käsittämättömyys kuului myös äänestä. Kun malttoi hetken kunnolla, vapautin ja koirat saivat tutustua. Ykä ihan hirveästi, mutta narttu ei niinkään Yrjänästä. Kuten kuvista näkyy, olivat todella kaunis pari. Jätkä hymyilee kauniisti ja pussailee ja häntä heiluu ja Hukka vaan irvistelee.

Näin paljon Hukka tykkäsi Ykän kosiskeluyrityksistä. Kuvat otti Emiel.

Menin vielä yrittämään jättöjä riehumisen jälkeen, ei olisi pitänyt. Täytyy osata lopettaa ajoissa.

Iltasella käveltiin vielä seitsemisen kilometriä ja turisteiltiin mätsärissä. Ykä olisi hirveästi halunnut haistella kaikkia ja olisi ollut niiiiin kivaa päästä juoksemaan ja leikkimään kaikkien kanssa. Ei pöhissyt yhtään kenellekään, vaikka/koska koiria oli ihan pilvin pimein. Vähän myös leikittiin pallolla ja otettiin kaukoja ja askelsiirtymisiä. Kaikki meni hyvin leikkimistä myöten, vaikka ympärillä olikin satakunta koiraa.
Yhteensä tässä reissussa meni viitisen tuntia, kun vielä käveltiin kotiin. Kotimatkalla uskoi kieltoa parin vastaantulijan kohdalla eli meni nätisti, pari kertaa piti muistuttaa vesisuihkulla, että meillä ei hei katsella tuollaista.

Hallintaa

Olinpa sitten fiksu ja kannoin helteessä parin kilometrin verran 15kg koiranruokasäkin kotiin. Yrjänä käyttäytyi hirveän hyvin ja kulki vieressä hihna löysänä koko matkan. Tuli vain siinä mieleen, että eipä tämäkään onnistuisi, jos koira tempoilisi mihin sattuu. Tuohan ohittaa minkä tahansa löysällä hihnalla kapeallakin tiellä, paitsi muut koirat. Koirille pitää persehtiä. Tosin vain silloin, jos ne tulevat vastaan, muutoin ne ovat ihan ok. Mutta hyi, vastaantulijoita.

Ykä on ollut jotenkin todella levoton viimeiset pari päivää. Luultavasti johtuu siitä, että muutamme parin viikon päästä ja Ykä nappaa levottomuutensa minulta. Tokotreenejä ollaan tehty sekä kotipihalla että lähikentällä. Jätkällä herpaantuu mielenkiinto jos liikaa alkaa hinkata, joten ollaan pidetty treenipätkät lyhyinä. Koiran puolustukseksi täytyy sanoa, että täällä on ollut (kuten sanottu) todella kuuma ja painostava ilma. Vaikka viime yönä oli ukkosta, tänäänkin ilmanala oli nihkeä ja sateinen.
Yrjänä Viisas on myös oppinut piilottamaan luitaan, eli puskemaan kuonolla mattoa niiden päälle. Kumma kun meillä on aina kaikki matot ihan rutussa.

Levottomuuksia tai ei, Ykä pärjäsi superhienosti koirapuistossa eilen aamulla, vaikka puistossa oli yhteensä varmaan yli kymmenen koiraa. Kun muut lähtivät juoksemaan aidanviertä ja haukkumaan ohikulkevia pyöräilijöitä, jätkä lähti innoissaan mukaan, että "jes, juostaan!". Ei se yhtään tajunnut, mistä muut tuolla tavalla ilahtuivat, ei edes itse haukkunut kertaakaan, juoksi vain mukana häntä heiluen. Kaikki nartut (ja leikatut urokset) olivat taas tosi ihania, mutta koska niitä oli niin paljon, ei Ykä jäänyt pitkäksi aikaa kiusaamaan yhtä. Saipa se muita myös juoksemaan kanssaan eikä jyrännyt pienempiään. Kellahteli varjoon useampaan otteeseen, kun alkoi olla puhti pois. Kotimatkalla sitä sai melkein vetää perässään, kun minä hölkkäilin hiekkatiepätkiä.

Yksi kapea makkararuutu tehtiin metsäpohjaan illalla, kun oltiin matkalla lähikentälle treenaamaan tokoa. Koira puuhun kiinni, minä tallaamaan. Jätkä näki minut koko ajan, seuraavaksi voisi kokeilla tallata ruudun niin, ettei eläin näe. Heti, kun otin jälkiliinan kassista, Ykä alkoi jo tempoilla ruutua kohden, vaikka oli yhä kiinni sidottuna. Laitoin koiran liinaan kiinni ja astuin askelen eteen - ja Yrjänä oli jo ruudussa. Söi hyvällä ruokahalulla ja kun oli eksyä ulos ruudusta, korjasi.

Kentällä aloiteltiin tokotreenit kapulan nostamisilla. Heitin kapulan metrin päähän ja kun Ykä meni koskettamaan sitä suullaan/nosti sitä vähän ylös, kehuin ja otin patukan esille. Riehuttiin hetki, irrotus, ja uudestaan. Pari kertaa jopa toi kapulan minulle ihan ilman mitään, tästä tietysti kunnon riehutukset ilman loppuasentoja. Kun alkoi olla siinä pisteessä, että eläin hyökkäsi kapulan kimppuun etujalat edellä, lopetin nämä harjoitukset ja otin pari pitoa. Eli koira eteen istumaan, käsky "pidä", kapula koiran suuhun, käsien heiluttelua kapulan molemmin puolin ja kapulan päiden koskettelua. Koira piti kiinni kunnes otín päistä kiinni ja annoin irrotuskäskyn. Ja riehumaan. Hyvin meni.
Lisäksi jälleen lyhyitä seuruutuspätkiä. Oikeasta paikasta ja kontaktista patukka lensi välittömästi. Täyskäännökset olivat vähän löysiä, muuten ok. Kaukot tosi hyviä, ei yrittänyt yhtään eteenpäin. Perusasentoon hakeutumisesta palkka heti. Ruutuunlähetykset huippuhyviä, irtoaa kiitolaukkaan käskyn kuultuaan, syö namit (usein vielä kääntyy niin, että rintamasuunta on minuun), painuu nopeasti maihin ja pysyy siinä. Tötsiä meillä ei tosiaan vielä ole, joten teemme ruutuja pelkällä kannella niin, että otan ensin koiran vierelle, jätän siihen siksi aikaa kun vien kannen eteen, palaan koiran luo ja annan käskyn. Tätä voisi pikkuhiljaa alkaa kokeilla niin, ettei koira näe, kun vien ruudun. Siihen tosin tarvittaisiin ne tötsät, ettei jätkä lähde haahuilemaan mihinkään ruutua etsien.

Eilen oli myös loistava hallintaharjoitus, kun lähdimme puolenyön aikaan käymään pihalla. Koira vapaana, melkein pilkkopimeää kohta alkavan ukkosen takia. Näkyi välähdys, viidentoista sekunnin päästä kuului jyrähdys, joka sai Ykän vetämään villiä hepulirinkiä. Rauhoittui kuitenkin heti, eli pelkoa se ei ollut, villiintymistä vain. Sitten koira äkkäsi jotain metsänrajassa (piha päättyy metsään) ja sinkoutui siihen suuntaan ennen kuin minä edes tajusin, että siellä on koiranulkoiluttajia. Karjaisin ukkosena takaisintulokäskyn - ja kas, koira kääntyi puolimatkassa kannoillaan ja laukkasi luokseni. Sai tietysti hirveät kehut ja jatkettiin vapaanaoloa. Kauempana olleet koirat alkoivat haukkua, mutta Ykää ei enää yhtään kiinnostanut mennä siihen suuntaan. On se vaan hieno eläin.

Kaikenlaista puuhailua

Ollaan käyty Luukissa Rusina-mamman, Akseli-veljen ja Pipari-mustaterrierin kanssa ja treenailemassa tottista omin päin lähikentällä. Lisäksi myös koirapuistoiltu, tänään Ykä meni suosiolla vanhaenglanninlammaskoiran kanssa puun alle varjoon, sillä helle on tänään ollut varsin jumalaton. Kielet roikkuivat molemmilla maassa asti.
Sen kummemmin yksittäisiin treenikertoihin paneutumatta, ollaan tehty hyvällä menestyksellä mm. ruutua, luoksetuloa, jättöjä, kapulanpitoa ja sen rauhallista nostamista maasta (palkkaan heti leikillä, kun koira omatoimisesti ottaa kapulan suuhunsa, ei haittaa vaikka pudottaa), paikallaoloa istuen ja maaten, kaukoja lyhyellä matkalla (palkkana pallo lentää koiran taakse), perusasentoon hakeutumista ja seuruutusta. Nyt tavoitteena saada jälkimmäiset kuntoon ja rakentaa Yrjänälle parempaa motivaatiota molempiin. Lyhyitä pätkiä ja välillä pallo lentää jo siitä, kun koira istuutuu sivulle. Jos edistää seuraamisessa, palkka taakse, jos jätättää, eteen.
Ei niissä mitään vikaa ole ollut, mutta lisämotivaatio ei ole koskaan pahitteeksi.

Tällä hetkellä käydään kerran viikossa jälkitreeneissä, muutoin treenaillaan ja lenkkeillään omin päin. Koiraohituksissa on tullut sekä persehtimisiä että onnistumisia. Minua ei yksi murrosikäinen penska lannista.

Kuten mainittua, koko tämän viikon on ollut aivan laittoman kuuma, joten eläinkin vain läähättää koko ajan. En voi sanoa, että siltä olisi veto pois, koska se olisi täyttä valetta.

Huippuvireessä

Pysähdyimme aamulenkillä läheisen koulun hiekkakentälle tokoilemaan. Koska tämä kaikki tapahtui hetken mielijohteesta, koiralla oli valjaat eikä minulla ollut leluja eikä nameja mukana. En antanut tämän olla ongelma, vaan nappasin metsästä kepin ja palkkailin sillä. Ja täytyy vain sanoa, että kesätauko on näemmä tehnyt hyvää.
Teimme mm. seuruutusta vapaana (lyhyitä suoria, käännöksiä ja täyskäännöksiä molempiin suuntiin), jääviä (istu, maahan), kaukoja (istu-maahan, maahan-istu), paikkamakuuta ja -istumista (pitkällä matkalla ja niin, että minä tein laajan neliön koiran ympärillä) ja luoksetuloa (pitkällä matkalla koira hyppäsi täyttä vauhtia etujalat edellä päin, lyhyemmällä ja pienillä avuilla onnistui). Luoksetulon taantumaa lukuunottamatta jätkä oli ihan huippuvireessä, teki sähäkästi ja tarkasti, seuraaminen oli ihan uskomattoman hienon näköistä ainakin näin omasta vinkkelistä. Ei lähtenyt edes sambailemaan kepin kanssa paljoa, vaan toi sen minulle käskystä. Repi keppiä myös tosi hyvällä otteella.

Kevään loppuun saakka olimme käyneet tokotunneilla säännöllisesti kaksi kertaa viikossa kolmi-nelikuisesta lähtien, nyt pakon sanelema tauko näytti, että välillä pitää tehdä jotain muuta, että liikkeet hautuvat koiran päässä kunnolla. Olen vieläkin ihan äimänä.

Sen sijaan kapeita makkararuutuja yritin tehdä eilen, mutta koira ei syttynyt yhtään. Lähti kyllä innokkaasti etsimään, muttei syönyt lihapullia ja haahuili muutenkin omiaan. Tein toisen ja nappasin koiran kehujen kera heti pois, kun pitkin hampain nappasi yhden namin. Taisi haluttomuus johtua siitä, kun kilometriä aiemmin jätkä oli oksentanut tyhjää vatsaansa. Näemmä koiran nimi on enne riippumatta siitä, miten koiran nimeää.

Agilityn alkeet, viimeinen tunti

Viimeinen agitunti. Saa nähdä milloin jatketaan ja missä - muutan kolmen viikon kuluttua johonkin, luultavasti kehä kolmosen tuolle puolen. Nyt koiraurheilukeskus on vain parin kilometrin päässä, kohta tilanne on toinen. Oli miten oli, tykästyimme molemmat agilityyn ja olisi eri hienoa jatkaa.

Ensin A-este, tosi hienot pysäytykset molemmilla kontakteilla. Ylösmenokontaktilla takajalat maassa ja alasmenokontaktilla etujalat. Tätä pyritään vahvistamaan. Puomi meni yhtä hyvin. Tunneliin lähetys loistava, eikä jätkää edes haitannut, ettei ohjaaja pitänyt pussin toista päätä ylhäällä. Rengasta kokeiltiin nyt maxi-korkeudella, tähän asti tehty matalampaa. Renkaan alle jäi nyt enemmän tilaa, joten ensin Yrjänä ei oikein tiennyt, mistä sen olisi pitänyt mennä. Tuli kuitenkin oikeasta kolosta ja riehuttiin narupallolla.

Otettiin taas yksinkertaista rataa yksitellen, eli sama rata kuin eilen mutta päinvastaiseen suuntaan. Suoralla suora putki, kaksi hyppyä, vasemmalle kaartuva putki, pöytä, lähtökohtaa kohden kepit, hyppy ja kepit. Vähän vaikeampaa tokoa harrastaneille, koska koira on ohjaajan oikealla puolella. Palkkasin nameilla taskusta. Putkeen Ykä meni innokkaasti. Istutin sen esteen eteen, kävelin kaariputken luo ja annoin "putkeen!"-käskyn, jolloin sinkosi yli esteiden ja sukelsi epäröimättä kaartuvaan putkeen. Pöydällä ei ongelmaa, kepit olivat näin päin taas vähän hankalia. Hyppy hyvin, kepit taas jäykistellen. Loppuun palloriehutus.

Toisella kerralla kokeilin alkuperäiseen suuntaan niin, etten palkkailisi juustolla esteiden välillä. Ykä kun tuppaa kakomaan nameja kokonaisia takaisin ylös, koska eihän niitä nyt malta pureskella. Suunnitelma oli vetää rata läpi kehujen voimalla ja heittää narupallo palkaksi viimeisen esteen jälkeen. Kepit, hyppy, kepit, pöytä ja kaariputki menivät upeasti ja nopeasti, mutta kun lähdin juoksemaan viimeisen suoran esteiden ohi, Ykä koukkasi lähemmäs eikä siis hypännyt. Otettiin uudestaan kaariputkeen lähetys, nyt alkoi olla vähän hämmentynyt eikä mennyt ihan heti. Parin kerran jälkeen sain Ykän juoksemaan suoraan putkesta hypyille ja hyppäämään molemmat tyylipuhtaasti. Sitten koukkasi taas lähemmäs ja juoksi suoran putken ohi. Lähetin uudestaan putkeen ja kun meni, sai toisessa päässä riehua narupallolla.