torstai 23. toukokuuta 2013

Uimista hakumetsässä ja tokoa kaatosateessa

 Ykäkin pääsi pitkästä aikaa rehvaamaan koirakavereita! Yleensä mukana on vain Vea kun Yksä voi olla melko äänekäs leikkijä. Ykä oli ihan onnessaan kun puistossa oli KAKSI ihanaa haskinaista. Merlin-manssikin oli ihan ok. Myöhemmin puistoon tullut jäätävän kokoinen urostanskis sai olla olemassa, jos se ei haistellut Ykää.

Jos nyt vaikka ehtisi kirjoittaa jotain muutakin kuin koepölinää.

HAKU
Viime viikolla siis hakutreeneissä Ykällä irtorullat, aika huonosti irtosi pitkälle pistoissa mutta meni kun vaadittiin. Kaikki sujui muuten ihan ok, piilot etukulmissa ja toisessa takakulmassa. Tarkasti tyhjänkin hyvin. Tiistaina oltiin uudessa metsässä ja otettiin testiksi kiintorullalla. Ja sehän tietty kostautui, kuten odottaa saattoikin, mutta pitää tätäkin treenata välillä. Heti ekalla lähetyksellä Ykä sinkosi etsimään ja palasi kohta rulla suussa. Minä kehuin, kiinnitin koiran liinaan ja käskin näyttää - ja Ykä lähti hirveää vauhtia risut ryskyen menemään. Ja veti minut suoraan puoleen reiteen olevaan sadevesijärveen. Ajattelin että noh, ehkä vesi vain hämäsi uimisesta tykkäävää koiraa ja käskin uudelleen näyttää, mutta kävi nopeasti selväksi ettei Ykällä ollut hajuakaan ukon sijainnista. Lopulta päästiin ääniapujen avulla, kumisaappaat vettä täynnä ukkelin luokse.

Seuraavalla pistolla otettiin hyvin tarkka linjaus siihen, että rullaa ei tasan oteta turhaan suuhun vaikka kuinka väsyttäisi ja haluttaisi miellyttää ohjaajaa. Koska koiraan oli suora näköyhteys, näin kun se nappasi rullan löytämättä maalimiestä ja alkoi tuoda sitä minulle. Käskin samantien irrottamaan ja kun irrotti, lähetin uudelleen etsimään. Nyt löysi maalimiehen ja kehuin vuolaasti, kun toi rullan. Hieno, nopea näyttö, pysyin jopa liinassa kiinni!

Kolmas pisto taisi mennä aika hyvin; ukko oli kallion alla ja siten vähän hankala löytää. En ainakaan muista että Ykä olisi nappaillut rullaa. Mutta sen muistan kun pingoin Ykän perässä kallion laelle ja näin kun koira hyppää sieltä alas maalimiehen viereen... noh, ei siinä muu auttanut kuin mennä perässä ja kehua hirveästi.

Neljännellä pistolla Ykä oli selvästi väsynyt ja laahuili vähän omiaan, vaikka piilossa olikin T. Piilo oli n. 50m matkan päässä, alamäen alla. Otti taas rullan syyttä, josta tiukka irrotuskäsky. Lopulta taisin ottaa koiran sivulle, jolloin otettiin ääniapuja ja sitten Ykä löysikin T:n nopsasti. Itse en vaan voinut pitää narusta kiinni kun olisin lentänyt naamalleni alamäessä.

Loppuun vielä nostatuksen kautta rullantuontivahvistus, meni oikein näppärästi. Ykä oli ihan sikailoinen pieni hylje kun kaikki sitä lopussa kehuivat ja taputtivat.


TOKO
Maanantaina tokoiltiin ja huomattiin, että Ykä väistää ruutua. Tätä se teki siis kokeissakin, kun "en mä siis löydä tota ruutua joka on mun nenän edessä". Tätä lähdettiin korjaamaan palaamalla ruudun alkulähteille, eli laittamalla ruutuun namikansi ja vapauttamalla koira heti kun se on syönyt. Johan alkoi tulla nopeuttakin. 

Keskiviikkona Ykä ja Vea olivat ainoat koirat treeneissä, muita kai hirvitti se hirveä kaatosade... noh, me mennään treeneihin vaikka sataisi rakeita. Lisää ruutuharkkaa, myös siten, että Ykä näki Vean menevän ruutuun ja pitävän kivaa siellä. Vähän Ykää kismitti! Mutta hähää, siitäs sai. Lisäksi kiusasin koiraa vaatimalla siltä perusasentoa/maahanmenoa vesilätäkössä. Pallon sai vasta sitten kun asento oli oikea. Näin tehdään koira joka toimii säässä kuin säässä.
 
Kuolat poskella

AGILITY
Sunnuntaina pörrättiin agihallissa koko lössin voimin. Rata oli järkyn vaikea, ja tällä kultakalan muistilla ja vastasyntyneen vasan ketteryydellä menin pari estettä kerrallaan. Sitä paitsi Ykä haluaa paljon mielummin mennä puomille kuin putkeen. T teki saman radan Ykällä astetta nopeammin ja käyttäen alastulokontakteilla "SEIS"-käskyä. Toimi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti