Ykä röntgen- ja magneettikuvissa

Tänään Ykä kävi neurologilla. Tällä kertaa rintarangasta ei saatu reaktiota, lannerangasta kyllä. Röntgenkuvissa ei ollut mitään ihmeellistä, jotain pientä muutosta, joka saattaa hyvin olla vain kuvauksesta tullutta artefaktia. Verikokeiden tulokset tulevat myöhemmin. Magneettikuvissa näkyi todella lieviä pullistumia, jotka voivat olla kiputilojen aiheuttajia tai sitten ei. Selkäydinkanava kuitenkin pääosin avara ja vastaavia pullistumia on kuulemma monella aktiivisella harrastuskoiralla. Päästä ei löytynyt mitään ihmeellistä, aivot olivat epäsymmetriset mutta se on ilmeisesti ihan normaalia. (Voisikohan tokokokeissa selitellä, ettei liikkeet tänään onnistuneet kun tällä on todistetusti epäsymmetriset aivot?)

Mutta nyt on tutkittu ja hutkittu ihan olan takaa, ja koira nukkuu krapulaansa pois. Mitään vakavaa tai hälyttävää ei löytynyt, mikä on suuri onni, vaikka olisihan tuolle oireilulle ollut hyvä saada jokin selvä syy. Nyt aletaan kuitenkin palata normaaliin päiväjärjestykseen, eli alan taas vähitellen ja Ykän voinnin mukaan treenailla sen kanssa. Käydään vastedeskin ahkerasti fysioterapiassa ja pohditaan osteopaatin ja/tai akupunktion mahdollisuutta. Tärkeää nyt on, että pikkuholskussa ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa. ♥ 

Can't go back

 Pyllypersenelikko

Huhhuh, Oman kanssa pitäisi debytoida ensiviikolla tokokokeissa, jollei merle pamauta juoksuja päälle ennen sitä! Meillä on pari vähän epävarmaa liikettä, mutta muuten on (ainakin treeneissä) mennyt sikamaisen hyvin.

- Luoksepäästävyydessä ei ongelmaa

- Paikkamakuu ok, makuusta perusasentoon nousukin onnistuu nykyään oikeastaan aina

- Seuruutus ok hihnassa ja ilman hihnaa

- Luoksetulo on nopea ja näyttävä, kunhan Oma muistaa olla hyppäämättä minua päin

- Hyppy on kunnossa, kunhan Oma oppisi ettei se saa liikkua kun kävelen sitä kohti

Ainoat ongelmakohdat on jäävien kanssa. Seisomaan jäämistä tankataan nyt naksulla. Liika hinkkaus aiheuttaa vaikeuksia liikkeestä maahan menossa. Mutta jatketaan opettelua, nämähän ovat nyt suht uusia juttuja Omalle. Mutta hei - nyt kyllä näyttää vähän siltä, ettei minulla ole yhtään ohjattua treeniä kesällä! Mitäs tämä nyt on olevinaan. Sunnuntaisin käyn näyttämässä Nikaa agilitykentällä, mutta muuten ei ole mitään. En edes muista onko kuuteen vuoteen ollut yhtäkään tällaista kesää. Mutta ehkä sitä välillä voi ottaa vähän letkeämmin.

Ykä on ollut viime aikoina ihan ok, se on saanut liikkua mutta harrastuksista on ollut tauolla. Jotain pieniä liikkeitä ollaan tehty ruokakupilla, kuten jalkojen välissä seuraamista. Taas saa olla onnellinen siitä, ettei ole mies, sen verran kolahtaa holskun pää haaroihin kun se nousee maasta istumaan... joka tapauksessa Yksikkö on ollut suurimman osan ajasta iloinen ja virkeä. Eilen se vähän oli surkeana, johtuiko sitten aamuisesta peltoreissusta vai mistä. Ylihuomenna mennään neurologille, sitten tiedetään taas tarkemmin missä mennään.

PK-seminaari ja Ykä-pohdintaa

Ykän kohtalo on vielä vähän niin ja näin; suurimman osan aikaa sillä menee ihan hyvin, mutta välillä kipuilee selvästi. Viime viikolla fyssarilla holsku käyttäytyi tosi nätisti, se tykkää fysioterapeutista tosi paljon ja antaa käsitellä itseään hyvin. Se myös ilmaisee selkeästi, jos siihen sattuu, eikä esimerkiksi yritä heti purra. Lanneranka ei ollut enää niin herkkä kuin viimeksi, mutta toisen jalan asentotuntoaistissa oli vähän muutoksia huonompaan. Pahin kipukohta oli kuitenkin rintarangassa, jonka koskemiseen se on viime aikoina kyllä reagoinutkin. Siellä saattaa olla jotain yllätyksiä. Aikaisemmilla kerroilla Ykä on saanut laserhoitoa vain lannerankaan, nyt sai koko selkään. 21. pvä mennään Viikkiin neurologille, jossa toivottavasti selviää jotain - voi olla, että otetaan uudet röntgenit (aiemmat elokuulta 2013, niissä näkyy kahden lannerangan nikaman välinen tiiviys) tai sitten varataan aika magneettikuvauksiin. Sen jälkeen taas fyssarille tsekkaamaan tilanne, ja ehkä vähän intensiivisempi laserhoitokuuri. Riippuu nyt vähän siitä, mikä tuomio on. Olen aika varma siitä, että selkää ei lähdetä leikkaamaan, oli siellä sitten mitä tahansa - koen että näin aktiiviselle koiralle olisi todella ikävää joutua kestämään se ja siihen liittyvät varomiset ja lepolomat. Mutta aika näyttää, koetan olla maalaamatta piruja seinille.

Eilen Ykä pääsi vähän pönttöilemään kentälle, kun oltiin koko päivä Mäntsälässä PK-seminaarissa. Holskuhan oli aivan sikamaisen iloinen tajutessaan, mihin on tultu. Tehtiin todella löysin rantein vähän liikkeitä enkä vaatinut mitään kunnollista, ja seuruutusta tein kummallakin puolella sekä jalkojen välissä. En heitellyt lelua ja Ykä sai muutenkin voitettua lelun todella vähällä vetämisellä. Poika oli aivan onnensa kukkuloilla, teki hienon paikkamakuun ja oli hyvänä häiriökoirana muille treenaajille. Lisäksi oli IHANAA kun paikalla oli monta Ykän lempi-ihmistä. Kaikki oli ylipäätään tosi ihanaa, myös yksi minibullipentu jota en antanut mennä moikkaamaan vaikka Ykä olikin menossa sinne tosi hyväntahtoisena.

OMA

Ja koska Ykä saikkuilee, ollaan ahkerasti jatkettu treenejä Oman kanssa - se oli myös mulla treenikoirana PK-semmassa. Sepä oli myös aika fiksu elikko, ja kaikessa innoissaan mukana. Kai se on pakko mennä tokokisoihinkin tuon kanssa, ei auta. Vaikeana juttuna oli täyskäännös oikealle juostessa, sitä hinkattiin jonkin verran ja alkoi parin kiekan jälkeen sujua ihan hyvin. Luoksetulossa piti jostain syystä hypätä täysiä mua päin, heittää voltti ja vasta sitten tulla perusasentoon...

Ruutua tehtiin pitkältä matkalta. Tämä oli aika uusi juttu, Omalla ei oikein aivosolut kohdanneet toisiaan aluksi, mutta oppihan se kuitenkin sitten, että tötsien välissä on alusta jolla on MAKKARAA.

Liikkeestä maahanmeno sujuu hyvin, liikkeestä seisomisessa minun pitää olla todella tarkkana etten yhtään käskyn aikana edes vilkaise koiraa. Palatessakin pitää katsella taivaalle ja mennä todella rennosti. ALO-luokan hyppyä tehtiin myös paljon, sitä on treenattu aiemmin aika vähän. Saatiin vinkkejä sille miten koira tajuaisi mennä esteen takana seisomaan oikeaan kohtaan, ja hinkkauksen jälkeen alkoi sujua äärimmäisen hyvin. Oma kestää myös toistoja hirveän hienosti, toisaalta se nyt vaikka juoksee Kiinaan ja takaisin jos se saa nakkia palkaksi. Onni on ahne koira.

Oma LTE 95++

Oman luonnetestistä tarkempaa sepostusta täältä!

Oma on pätevä

Ykä on jo ihan hyvässä kuosissa, särkylääkkeet jätettiin kokonaan pois kun ne aiheuttivat loppuvaiheessa oksentelua. Se on jo päässyt lyhyemmille lenkeille mukaan ja ollut hyvin iloinen pieni eläin. Metsä- ja peltolenkeillä se on aluksi valjaissa ja pitkässä liinassa, mutta saa jo alkuverkan jälkeen juosta vapaanakin. Ainakaan toistaiseksi ei ole kipuilua ilmennyt. Ensi viikolla pitäisi varata toukokuulle fysioterapia-aikaa, jotta näkee missä mennään. Jos nyt ainakin kesä vielä otetaan löysin rantein ja aletaan miettiä mahdollisia treenikuvioita sitten syssymmällä.

Ykän saikkuillessa olen keskittynyt Omaan. Oma on todellakin osoittautunut oikein päteväksi harrastuskoiraksi! Arjessa se on välillä täysääliö, mutta kentällä se loistaa. Eilen käytiin kisanomaisissa rally-toko -treeneissä, joissa tehtiin allaolevaa rataa:

Videolla on eka kiekka, jolla välillä palkkasin koiraa. Kaikki muut meni ihan nappiin, mutta Omalle tuli joku aivohalvaus 4. tempun kohdalla ja se yritti kävellä mun jalan läpi perusasentoon... tästä olisi ilmeisesti kuitenkin tullut täydet pisteet kun liike onnistui lopulta, mutta uusin sen kuitenkin treenin vuoksi kun uusimisen mahdollisuus oli. Ekalta kiekalta siis 97/100pts, tokalta 77/100pts kun tuli jotain yksittäisiä kömmähdyksiä. Mm. liikkeestä maahanmenossa istui ensin ja 6.:n istumisessa pyöri mukana perse maassa (uusin). Molemmilta kierroksilta olisi kuitenkin tullut hyväksytty tulos, joten ei se kai auta kuin alkaa tiirailla virallisia kokeita. :---D kyllähän Omalle nyt RTK1:n saa heittämällä.

Ostin Omalle myös tälle kaudelle agilitylisenssin, jotta T pääsee siinäkin lajissa tahkoamaan tuloksia. Näillä näkymin kesän ainoat treenit ovat agilitya - ei yhtään huono sekään! Ihan superihanaa, että tulee kesä ja on lämmintä.

Oman kanssa ollaan käyty myös tokotreeneissä hyvin ahkerasti, tämän merkinnän kuvat otti Hanna El-Khouri. Tokohommissa pitää muistaa olla käyttämättä apueleitä, rally-tokossa asialla ei ole minkään valtakunnan väliä joten siinä mieluummin käytän. Kuten videolta hyvin selvästi näkyy. Vielä kun saisi hankittua Omalle oman metrisen treenigripin, elämä olisi hyvää. Pitäisi olla kapeampi ja sähkönsininen.

Kuulumisia ja shelttien kanssa puuhailua

Vean viralliset kuvaukset eivät olleet kovin kiva kokemus, mutta näillä mennään ja Kennelliiton lopullista päätöstä odotellaan. Kuvauksia kyllä jännitettiinkin ihan huolella. Onneksi Vea ei ole mitenkään oireillut kyynäriään, joten sen kanssa jatkettaneen harrastuksia samaan tahtiin kuin aiemminkin. Lihaskuntoon, -huoltoon, lisäravinteisiin ym kiinnitetään huomiota jo nyt. Lisähuomiota pitää alkaa osoittaa lämmittelylle ja jäähdyttelylle. Ja jahka Ykä selviää lepolomastaan, se ja pikkusisko alkavat käydä säännöllisesti, kuukausittain, fyssarilla. Ykä kuntoutuksena, Vea varmuuden vuoksi.

 Alan hiljalleen päästä yli tuomiopäivätuomiosta ja tajuta, ettei elämä lopu tähän. Mitään ei ole kirjoitettu kiveen, ja vain aika näyttää, mitä pystytään harrastamaan ja mitä ei. 5,5-vuotiasta, aktiivista koiraa ei viitsi siirtää suoraan sohvakoiraksi, eikä se olisi järkevääkään. Syksyllä varmaan jatketaan hakuharrastusta, sitä on tähänkin mennessä tehty ilman kisatavoitteita. Haussa Ykä saa juosta vapaana mettässä ja käyttää nenäänsä, mikäs sen kivempaa. Hajujuttuja me nyt muutenkin ajateltiin alkaa tehdä enemmän; alustavasti olen pistänyt lomalaisen etsimään kanelinhajuista purkkia, ja sekös on tulevasta huumekanelikoirasta ollut sikakivaa. Periaatteessa voidaan joskus kisata tokossakin, jos nyt siltä näyttää - niitä mekaanisia liikkeitä ei vaan harjoitella kisat mielessä, mutta muutahan voi tehdä ja perseillä menemään miten tykkää. AD-kokeeseen ei mennä ja lopetetaan muutenkin kokonaan pyörän vieressä hihnassa juoksutus.

Ykällä on nyt viikko pakkolepoa takana, ja se kestää sen kyllä siedettävän hyvin. Toki siitä huomaa pissalle vietäessä, että energiaa on kasautunut, mutta ei se mikään järjetön, seinille sinkoileva kumipallo ole. Sisätiloissa aika pitkälti vaan nukkuu ja syö kongeja. Rimadyl pitää kivut aisoissa, joten Ykä on melkolailla oma häntää heiluttava itsensä. Vielä mennään 1-2vko pakkolevolla ja lisätään sitten hiljalleen liikuntaa.

Toinen holsku on ollut mietinnässä jo useita vuosia, ja alunperin oli tarkoitus ottaa se sitten kun olen kisannut Ykän huipulle ja voin kunnolla keskittyä vain yhteen kisakoiraan kerrallaan. Muuttuneet olosuhteet ovat pakostakin laittaneet miettimään pennuntulon aikaistamista, mutta ainakaan mitään ei ole tapahtumassa tämän vuoden puolella. Ensi vuonna ehkä, jos tulee eteen joku aivan käsittämättömän hyvä pentue, josta on vain pakko saada koira, mutta muuten ei silloinkaan. Onneksi on varaa valita eikä uuden koiran hinku ole mikään hillitsemätön. Viisi koiraa kerrostalossa kuitenkin on jo aika paljon.

SHELTIT

Mutta onneksi näitä koiria riittää jo nyt, vaikka yksi olisikin saikulla! Tokokurssi jäi Ykän osalta kesken, joten jatkan sitä Oma-sheltin kanssa. Ken tietää, ehkä kisaan Oman tokovalioksi. Oli ihan hauskaa ohjata välillä toistakin koiraa, ja Oma olikin tosi pätevä pakkaus. Vielä on paljon treenattavaa ALO-luokkaa varten, mutta Omalle ei kyllä olla niitä liikkeitä opetettu alunperinkään... onneksi pikkumerle on sikamaisen ahne. Sillä on todella näyttävä seuruutus ja se osaa jo suht hyvin hakeutua perusasentoon. Luoksepäästävyys ok, nousi seisomaan, mutta ei tätä olla ikinä tehtykään. Paikkamakuu ryhmässä (eka ikinä!) onnistui tosi hienosti, pitää treenata perusasennosta makuulle menemistä ja sieltä ylös nousemista. Paikkaistuminen olikin jo haastavampi, kun kauempana haukkui joku tyhmä koira ja Oman piti kommentoida sitä. Mutta eipä me nyt ehkä suoraan EVL:ään ollakaan menossa. Liikkeestä istuminen aika kiva isoilla avuilla! Liikkeestä maahanmeno vaikeampi kun koetin olla pyllistelemättä. Liikkeestä seisomista pitää myös treenata lisää, käskynä "SHHH" joka on sillä agilityssakin. Kuulemma kokeissa saa olla noinkin epämääräinen käskysana?

Noudon alkeita aloitettiin naksulla, koska Oma lähes ikinä ota mitään esineitä suuhunsa eikä varsinkaan tuo mitään. Eli namia sai aina, kun nenä kosketti kapulaan. Merle hoksasi aika hyvin jutun juonen.

Luoksetulo oikein hieno, hieman apuja että tuli oikeaan asentoon sivulle. Ja välillä hölmö ei taida oikein hiffata, että "TULE"-käsky on sille. Mutta sitten kun tajuaa, niin sieltähän tullaan hippulat vinkuen.

Agilityssa T ohjaa Omaa ja minä hölmöilen Nikan kanssa. Nikaa on ollut tosi kivaa ohjata, tällaisen nyypänkin, joka ei tajua agista hölkäsen pöläystä eikä muista ratoja kolmea estettä pidemmälle. Ei se onneksi soopelimummua haittaa, se yrittää parhaansa ja minulla on mukavaa kun saan hihkua ja hillua.

Huonoja uutisia

Eilen Ykä vingahteli vähän oudosti, mutta oli tokotreeneissä tosi pirteä ja iloinen oma itsensä. Illan mittaan tilanne paheni ja aamulla lähdimme päivystykseen, kun kiljahtelulle ei tullut loppua. Koiralla on mahdollisesti välilevytyrä, tai muuta nikamien ahtauteen ja hermopinteisiin liittyvää. Kuvauksissa 2010 sen selkä oli ok, 2013 elokuussa se kuvattiin uudelleen ja lannerangasta löytyi ahdas nikamaväli, joka oli aiheuttanut kipua ja käytösongelmia. Hoidolla ja fysioterapialla se saatiin suhteellisen hyvään kuntoon, mutta nyt tila jälleen romahti ilman mitään selvää traumaperäistä syytä. Joko vanha ahdas nikamaväli säteilyttää kipua rintarankaan tai siellä on joku uusi ahtauma, joka tapauksessa keskiselkä oli arka ja rintaranka selvästi kipeä.

Nyt kaikki menee tauolle ja Ykä on kaksi-kolme viikkoa häkkilevolla sekä Rimadyl-kuurilla. Tämän jälkeen katsotaan asiaa uudelleen, josko liikuntaa tosi hitaasti lähtisi lisäämään. Fysioterapiaa pitää ehdottomasti jatkaa, mahdollisesti tiuhempaan tahtiin kuin aiemmin. Jos oireet jatkuvat, pitää harkita magneettikuvausta. Muuta en nyt oikeastaan haluaisi edes miettiä.

Alan joka tapauksessa olla aika varma siitä, että lepokauden jälkeen Ykä jää harrastuksista ja kisaamisesta varhaiseläkkeelle, ettei selkä rasitu yhtään enempää kuin on tarpeen. Se on suuri harmi kun ottaa huomioon sen, kuinka aktiivinen Ykä on ja kuinka paljon se harrastuksista tykkää, mutta terveys on tärkeämpää. Se on kuitenkin perheenjäsen eikä mikään leikkiväline. Toivoakseni se saa elää pitkän ja hyvän loppuelämän kaikesta huolimatta.

Tänään kävin Vean kanssa 2,5h kävelylenkin, kun oli vain pakko tuulettaa päätä eikä Ykää saanut ottaa mukaan. Lopputokokurssin käyn luultavasti Oman kanssa. Onneksi perheessä on muitakin nelijalkaisia (ja joku kaksijalkainenkin), jotka auttavat jaksamaan.