Hyviä ja huonoja treenejä

Ruudussa! Yhdellä käskyllä! Korvat pystyssä ja häntä heiluu!

Sunnuntain yksilötottiksessa Ykä toimi aika hyvin! Tehtiin kaikki muut VOI-liikkeet paitsi seuraaminen, paikkamakuu lyhennettynä. Päivän parhain asia oli ruutu, johon Ykä pysähtyi yhdestä käskystä. Se oli jo aika legendaarisen hienoa, ja voi että voi ihminen olla onnellinen kun piski osaa mennä tönöttämään neljän tötsän väliin. Tunnarissa jotain pyllyilyä, nosti ensin väärän mutta toi oikean. Tunnarit oli tarkoituksella laitettu paikkaan, jossa oli paljon ihmisten hajua ym, ehkä se sekoitti. Tokalla yrityksellä oikea. Kaukokäskyissä tarvitsi kaksi käskyä maasta seisomaannousuun, muuten ok. Tälleen jos menis kokeissa, olisinko edes tyytyväinen!

Maanantaina ryhmätokossa Ykä oli myös tosi hyväntuulinen, meni koiravilinässä kuin vettä vaan, kuunteli ja teki hyvin. Ruutuun seisahtumisesta piti ekalla kerralla vähän keskustella, mutta sitten alkoi paikka löytyä. Lopetettiin kun tuli loistava pysähtyminen ihan keskelle.

Keskiviikon ryhmätokossa olikin ihan toinen ääni kellossa; Ykä mm. lähti paikallaistumisessa perään ja väisti alta pois pariinkin kertaan myöhemmissä liikkeissä, kun kävelin sitä kohti. Kaukoissa sillä oli vaan nenä ilmassa eikä korvia päässä ollenkaan. Liekö häirinnyt jossain taaempana vähän aikaa sitten juossut jänönen, paha sanoa. Koira oli jotenkin lähes koko treenien ajan todella poissaoleva. Ruudussa jäi taas ekalla kerralla pyörimään, tokalla ja kolmannella kerralla sain sen pysäytettyä ruudun reunaan ja oiskohan neljännellä pysähtynyt superisti keskelle. Noudot ok, ei mälväystä, ei pudottelua. Luoksetulon seisomiset suht ok.

Eilisen treeneistä jäi melko huono maku suuhun, saa nähdä miten lauantain kokeessa käy. Toisaalta meillä on kolme VOI-koetta edessä ja jos ees yhdestä tulee ykköstulos, juhlin ehkä ensi vuoteen asti. Ja jos ei näistä kolmestakaan kokeesta irtoa ykköstä, ilmoitan sen seuraaviin kokeisiin. Minua nyt ei henkilökohtaisesti juuri haittaa, vaikka nollia, kolmosia ja kakkosia olisi vino pino, tärkeintä on yrittää. Ja voi sitä onnea kun se ykkönen sieltä joskus tulee!

 

Historiallista: Tokokuvia!

 

Lauantain hallitottiksessa Ykä oli ihan ok. Paitsi piilopaikkamakuussa, jossa se alkoi jostain syystä vonkua ja haukkua. Mitä se ei tee ikinä. Se voi kyllä olla levoton ja käännellä päätä, mutta ei se sentään elämöi. Noh. Paikkamakuuta otin sekä heti tu
nnin alkuun (älämölöä) että tunnin lopussa, jolloin kouluttaja ryskäsi häiriöksi mm. hallin ovella. Ykä nousi kerran seisomaan, onneksi tarkkailin kännykän kameran avulla ja sain karjaistua piilosta kaukokäskyn. Sen jälkeen pysyi, vaikka ahdisti 

selvästi. Eipä auta kuin treenata kolinassa. Mutta muuten Ykä toimi ihan hyvin VOI-juttuja tehdessä.

Sunnuntaina oli yksilötreenit ulkona, joten saatiin kuviakin! Treenikuvat on niin harvinaista herkkua, että laitetaan niitä tähän nyt oikein urakalla. Lisäksi otettiin lisää kolinatreeniä, joka vaikeutti varsinkin kaukoista seisomaan nousemista. Seuruutus aika matkalaukkuilua, koska tehtiin kokeenomaista (palkatonta) treeniä. Luoksetulon pysäytykset tosi kivat! Samoin noudot - paitsi kun hyppynoudossa testattiin juuttipintaista kapulaa, Ykä sylkäisi sen mun jalkoihini... Tokalla kerralla toi kunnolla. 

 

Ja se ruutu. Alkoi melkein tulla tippa linssiin, kun se ei vaan mulla mene nappiin. Kun kouluttaja tekee ruudun Ykän kanssa, Ykä menee ruutuun tuhatta ja sataa, pysähtyy ekasta käskystä keskelle ruutua todella iloisena, häntä ja korvat pystyssä, ja lätsähtää maahan heti kun käsketään. Kun minä teen ruutua Ykän kanssa, se kyllä juoksee ruutuun, muttei kuuntele käskyä, vaan käpyttelee jonnekin ruudun yli tai sen oikealle puolelle ja jää hyvällä tuurilla juuri ja juuri ruudun oikeaan reunaan seisomaan. Hyvällä tuurilla. Ja näyttää hakatulta. Ja kun mä en vaan saa sitä toimimaan niin meinaahan siinä poru tulla. Mutta ei auta itku markkinoilla, pakko se on vaan treenata ja opetella. Mulla on kuitenkin vasta eka näin korkealle koulutettu koira kyseessä, ettei voi olettaa että olisin yhtä hyvä kuin ammattilainen. Jonain päivänä! Jonain päivänä me tehdään täydellisiä ruutuja ja Ykä on aina iloinen ja korvat tötteröllä. Jonain päivänä.

 Tältä sen pitäisi näyttää

Sivulletulo kerrankin ilman kolmen metrin holskuloikkaa

Maanantaina alkoi perustoko Kaivarissa, siellä olikin kaikennäköistä koiraa, suurin osa aivan aloittelijoita. Tekee kyllä Ykällekin tosi hyvää olla välillä tuommoisessa treeniseurassa, jossa koirat eivät ole ihan niin hyvin hallinnassa - siinä joutuu keskittymään niin eri tavalla. Minä otin tämän treenin palkka- ja innostustreeninä, osittain siksi että ollaan tehty palkattomuustreeniä niin paljon viime aikoina, osittain siksi että niin pystyin helpommin pitämään Ykää jyvällä ympäröivästä hösellyksestä huolimatta. Noissa ryhmätreeneissä ei voi tehdä liikkeitä niin hyvin putkeen kuin tottistreeneissä, ja palkattomuustreenit vaatisivat että voin tehdä monta liikettä peräkkäin. Mutta pitää sitäkin testata jossain välissä.

 

Tälläistäkin pätevä pollanninhaivenkoira tarjosi

Joka tapauksessa Ykä teki maanantaihäiriöissä hommia oikein hyvin! Vaikka välillä joku päästikin koiransa nenät vastakkain Ykän kanssa ja kerran yksi koira karkasi luoksekin (Ykä ajoi sen pois ja tuli sitten leikkimään pallolla mun kanssa), holsku oli oikein näppärä tokokoira. Ainoina miinuksina valuminen luoksetulon pysäytyksissä ja muutamat tuplakäskyt ja etenemiset kaukoissa. Mutta kyllähän sitä ahne sika tekee töitä kun palkkaa saa.

Ruudusta seuraamiseen tulo sentään onnistuu

Sellubiitti

Ei tässä ehdi edes päivittää, kun on mukamas niin hurjana tekemistä! Vaikka kohta sitä vasta onkin, kun taitaa mennä tottiskurssi, tokokurssi ja hakukurssi päällekkäin... tällä hetkellähän on sentään "vain" kaksi tottiskurssia. Kesällä sitten toivottavasti vähän väljempää. Tai sitten ei.

Juuri puhuttiin jokunen aika sitten, että hyvä, kun on neljä koiraa, voi harrastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä juuri silloin kun huvittaa. Aina on innokkaita ja soveliaita hurttia tarjolla. Vealla on ensi kuussa luustokuvaukset, pidetään kaikki raajat ristissä että se on terve.

Kuun lopussa mennään VOI-kokeisiin, niitä varten ollaan ahkerasti treenailtu yhtä ja toista. Yksilötottiskertoja ollaan käytetty koemaisten l. palkattomien treenien vääntämiseen, alkaen kopeloinnista ja loppuen ruutuun, josta viimein pallopalkka. Ykä on ollut sanalla sanoen kamala. No okei, on se totellut, mutta se ääntely... Ykä kiihtyy aivan järkyttävästi kopeloinnin jälkeen, ja seuruutuksen aikana siitä lähtee ääntä kuin kakaralaumasta. Kokeissahan se on yleensä löllö, treeneissä tuommoinen piukkis. Palkattomuus tietty myös kuumentaa ja paineistaa sitä, etenkin treeneissä, joten se pitää pitää tosi tarkasti kontrollissa myös liikkeiden välissä. Koetan siis kokeissakin tehdä kaikki liikkeet putkeen ilman sosiaalistakaan palkkaa, jotta Ykälle ei jää tilaisuutta purkaa itseään hölmöilyhommiin missään välissä. Kehänauhan ulkopuolella voi sitten huoletta olla ihan semmoinen pallosika kuin haluaa. Itse asiassa oisin melkein iloinen, jos Ykä olisi kokeissa ennemmin kiljuva pallinaama kuin kaiken maailman pieraisuja säikähtävä nöhverö. Siitäkin huolimatta, että lennettäisiin kehästä aika nopeasti pihalle. Minulle on ehkä vähän turhan tarkkaan pinttynyt päähän kuva siitä, miten meillä kokeet aina menee (= Ykä paineistuu jostain olemattomasta ja on varma että kohta se ammutaan), että saatan itsekin ruokkia ko. käyttäytymismallia huomaamattani. Kun ei se koskaan treeneissä ole semmoinen.

Pitää varmaan hankkia "Kyllä se kotona osaa!" -paita.

Kiljumiseen puuttumista, vetohommia ja kaikenlaista muutakin

Treenejä riittää ja eteenpäin mennään, vaikkei blogia aina ehdikään päivittää. Nytkin tultiin juuri mökiltä ja illalla painellaan aksa- ja tottistreeneihin. Ei ehdi tulla tylsää! Noin yleisluontoisena päivityksenä pitää heti alkuun myöntää se, etten ole kunnolla puuttunut Ykän kiljumiseen, mitä se harrastaa kentälle mentäessä. Selkädiagnoosin myötä ääntely on vain pahentunut, koska olen varonut enemmän enkä ole tohtinut ottaa hallintaa niin paljoa kuin pitäisi. Holskuhan on oppinut samantien pahoille tavoille. Joskus pohdiskelin, että mieluummin ääntelevä ja innokkaasti tekevä koira kuin lapanen, mutta liika on liikaa.

Nyt lähtee ehdoton nollatoleranssi turhaan kiljumiseen, ja viime treeneissä se tuotti todella nopeasti tulosta. Minkäs sitä mahtaa, kun koira on luokkaa "ravistettava ennen käyttöä"! Heti kun Ykälle ihan oikeasti sanoo mikä on homman nimi ja mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, löytyy korvat aika vikkelästi. Eikä se komentamisen jälkeen tee hommia häntä ja korvat alhaalla, vaan todella reippaasti ja iloisesti. Enemmän tämä vaatii minulta määrätietoisuutta ja sitä, että osaan vaatia hiljaisuutta oikealla tavalla - puhumattakaan siitä, että hiljaa työskentelemisestä pitää osata palkata oikeaan aikaan! Ykä on kyllä hyvin opettavainen koira minulle, ja olen iloinen, että se on minun elämässäni ensimmäisenä pk-koiranani. Se ei päästä liian helpolla ja onnistumisen tunne on huima.

Ruudussa Ykä on tupannut myös kadottamaan korvansa, jos teen ruutua pitkältä matkalta. Holsku juoksee ruutuun ja ruudusta ohi ja jää pyörimään sinne kuin mitään pysähtymiskäskyä ei olisi koskaan tullutkaan. Mutta kas kummaa, kun pienen muistuttamisen jälkeen koira tajuaa, että äitiä muuten kannattaa kuunnella vaikka se olisi kaukanakin! Ollaan saatu tosi nättejä ruutuunpysähtymisiä, joista olen palkannut ruhtinaallisella palloleikillä. Ykä ihan tasan tarkkaan tietää, mitä "STOP"-käsky tarkoittaa, joten sitä voi siltä vaatia. Ja minun pitää tehdä vaikeita liikkeitä (pitkänmatkan luoksetulo pysäytyksineen, ruutu) siitä huolimatta, että ne saattavat epäonnistua! Turhaan sitä hinkuttaa niitä helppoja liikkeitä. Pitää vaan ottaa härkää sarvista!

Ykän selkä on ollut aika hyvässä kuosissa, joten uskallettiin viime sunnuntaina valjastaa lauma kicksparkin eteen. Tilattiin Let's Go K9:lta neljän koiran vetoliinat, joilla homma onnistui alkuhöyryämisen jälkeen todella pätevästi! Hanki pellolla oli välillä aika raskasta, joten välillä holsku auttoi ja välillä oli vain minulla vyössä kiinni eli lepäili. Selän takia otetaan vetotreenejä todella tarkasti harkiten ja tarkkaillaan Ykää seuraavina päivinä. Ei tuntunut olevan mitään ongelmia ja Ykä oli tosi iloinen ja hyväntuulinen. Tiistaina käytin Ykää fysioterapiassa (kopelointi + laserhoito + vesijuoksumatto), ja liikkuvuus on kuulemma parantunut. Vähän jumia oikealla puolella, myös reidessä, johon auttaa se että jatkaa tottisliikkeiden tekemistä myös väärällä puolella ja muutenkin vahvistaa liikkumista oikealla puolella. Ja tietysti lisää monipuolista liikuntaa. Jahka päästään agihalliin, tehdään matalia innareita ja muita vetreytystreenejä.

Ykä ehti kerran käydä Oman aksatreeneissä turistikoirana, lähinnä koska aksahallin äänet (erityisesti keinu), on Ykälle paha juttu ja sille tekee tosi hyvää siedättyä niihin. Ja muutenkin oppia, että aina kun mennään halliin, ei ole sen treenivuoro. Pikkuholsku olikin tosi hienosti kaikkien niiden lukuisten shelttien keskellä!

 

 

Let it go

Tammikuuhun on mahtunut kahdet ohjatut tottistreenit ja yhdet omatoimiset parkkihallipölhöilyt. Parkkihallissa tein ensin rally-toko -liikkeitä Oman kanssa, sehän on aika pätevä likka kun sille päälle sattuu! Allekirjoittaneellekin paljon opeteltavaa, rally-toko on sen verran erilainen laji ohjattavuudessakin kuin toko. Kyllä me siellä kisoissa sitten hakataan kaikki! Ykän kanssa naksuteltiin jotain tyhmää, koska se nyt on vaan niin söpö kun tarjoaa kaikkea pelleä ja on niin iloinen.

Perjantaina Ykän kanssa ohjatut tottikset hallissa. Järkysti ääntä lähti taas koirasta alkuun, ennen kuin hommaan tuli jokin tolkku. Seuruutuksessa melkoista poikitusta, jota korjattiin palkan paikan vaihtamisella. Vinkkejä tuli luoksetulon pysäytyksiin ja kaukoihin, kun kämmin taas jotain omiani. Lisäksi vois taas vaihteeksi opetella heittämään kapulaa. Tunnarissa Ykä haisteli tosi tarkkaan, nosti väärää puolen sentin verran, pudotti sen, haisteli taas ja toi oikean. Kyllä se siitä!

Tänään ohjatut tottikset ulkona, alkuun ruutua joka olikin tämän päivän teema. Tuli taas paljon ohjeita ja pitää (edelleen...) itse oppia antamaan koiralle jännitettä, ei vain odottaa että noniin, nyt se juoksee ja nyt se seisoo. JÄNNITETTÄ peliin niin johan taipuu holsku mihin suuntaan vaan. Tämä nyt pätee kaikkiin tottiksen osa-alueisiin, mutta erityisesti ruutuun. Lisäksi enemmän liikkeitä putkeen ennen pallo-/nakkipalkkaa - tällä pedataan parempaa koemenestystä kun Ykä tajuaa, että töitä pitää tehdä vaikkei palkkaa tipu. Tämän päivän murheenkryyni oli paikkamakuu, jota ei kylläkään olla edes treenattu paljoa viime aikoina. Ykä nousi lähes järjestään istumaan, kun pääsin tarpeeksi kauas. Treeniä, treeniä, ei auta itku markkinoilla!

Nikan kanssa ollaan käyty paimentamassa lampaita, se on siinä niin älyttömän hyvä että tulee tosi hyvä mieli. On ihanaa, kun jokaiselle koiralle on löytänyt laji, jota se rakastaa. Ykä ja Vea on rakastavat hakuhommia ja tottista, Nika on syntynyt paimentamaan ja Oma on elementissään agikentällä ja rally-tokossa. Paimennusta pitänee kyllä päästä taas testaamaan Ykän kanssa, se on viimeksi nähnyt lampaita kesällä 2012.

Ei ole koirat sokerista

Joulun ja uudenvuoden kunniaksi on koirille tehty vähän ostoksia, mm. hienoja pantoja, kangashäkki (myös mahdollisia kesän mätsärikäyntejä ym varten) ja talvimanttelit sitä varten, jos joskus joutuu odottamaan autossa. Ostin myös sylillisen tunnareita.

 

TOTTIS

Sunnuntaina ulkotreenit pitkästä aikaa. Alkuun Ykä pääsi taas päästämään pahimpia höyryjä lähimetikköön, sitten kentälle jatkamaan höyryilyä. Nopsasti se kuitenkin tokeni. Jotain mielenkiintoista ja kivaa me varmasti treenattiin. Tunnarit muistan, koska niitä ei oltu tehty noin sataan vuoteen. Ekalla kerralla Ykä loikkasi etutassut edellä keskimmäisen kapulan päälle (...), mähläsi väärää (...), haisteli ja toi oikean (!). Tokalla kerralla loikkasi taas etutassut edellä, muttei mählännyt mitään, haisteli ja toi oikean. Ihan hyvin pitkän treenaamattomuuden jälkeen! Ruudussa on vähän sama ongelma kuin luoksetulon pysäytyksissä, eli koira ei usko että kaukaakin pitäisi totella. Pysäytykset alkaa toimia aika säpäkästi jo, ruutu kaipaa vielä reeniä! Mutta ainakin ruutu löytyy jo kerralla.

 

Tiistai-iltana treenit vesisateessa. Tai loppuvaiheesta alkoi taivaalta sataa jo jotain märkiä rättejä. Hiekkakenttä oli mutavelliä ja täynnä suht syviäkin lätäköitä. Joten ei kun hinkkaamaan seuruutusta ja jääviä lätäköihin! Ykällä taas meno päällä, kuten aina. Eikä sitä vaivannut sää eikä seuruutus lätäköissä, ei pätkän vertaa. Vaikka juostiinkin. Perusasennot viisi senttiä syvässä lätäkössä olivat vähän sellaisia, että holsku kokeili tarviiko koko persusta pistää maahan, mutta palkkaa heltisi vain pallittoman pyllyn kastelemisesta. Häntä pysyi kyllä suorana kuin viivotin pinnan yllä... liikkeestä seisomiset lätäköissä ok, istumisia ja maahanmenoja piti vähän vääntää. Mutta hyvä meno vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen! Eipä ole pullamössöstä tehty, meidän hurtat. Ja jos ne makaa vesilätäkössä niin ne makaa missä vaan.

Tasamaametallinouto ok. Hyppynouto uudenlaisen, mustan esteen yli olikin taas vähän haastava - Ykän kanssa pitäisi erityisesti treenata mahdollisimman erinäköisiä esteitä. Ei se niitä pelkää, muttei oikein tajua että niiden yli voisi hypätä. Paras oli toisella kerralla, kun koira hyppäsi kyllä toiseen suuntaan, haki kapulan, mutta sitten alkoi epäröidä ja jäi lopulta vain seisomaan esteen taakse kapula suussa hämmentyneen näköisenä.

Lihavia luurankoja

Ykä selvisi uudestavuodesta yllättävän hyvin. Paria päivää ennen laitettiin dap-haihdutin seinään ja netistä löytynyt ilotulitevideo pyörimään; ennen Ykä ei reagoinut kajareista tuleviin paukahduksiin, nyt reagoi. Haukahteli ja ahdistui vähän. Noh, ko. video pyöri sitten taustalla kirjaimellisesti yötä päivää ja mitä yhtäjaksoisemmin se soi, sitä vähemmän Ykä huomioi. Asiaa auttoi, kun se sai olla paukuista juuri välittämättömän laumansa (etenkin Vean) kanssa samassa tilassa. Uudenvuodenaattona käytiin pihalla vikan kerran joskus neljän aikaan, silloin jossain kaukana kuului pamauksia vaimeina. Ykä meinasi vetää niistä lukkoon, mutta piti silti hyvin palikkansa kasassa. Sisällä soi ilotulitevideo + musiikki, verhot laitettiin kiinni ja illan edellä meille tuli vielä kasa vieraitakin, jotka pitivät koirille seuraa ja aiheuttivat oman osansa metelistä. Illan/yön aikana Ykä oli enimmilläänkin huolestunut, ei missään vaiheessa paniikissa tai oikeasti pelokas. Se jopa leikki yhden vieraan kanssa! Yöllä käytiin vielä joskus kolmelta koirien kanssa pissalla, eikä pamauksia kuulunut. Tämä uusivuosi meni oikein mallikkaasti!

TOTTIS

Tammikuun tavoite oli käydä (ainakin kerran) omatoimitreenaamassa Ojangon ulkokentillä. Tänään käytiin. Ykällä ohjelmistossa lähinnä se, että se hakeutuisi omatoimisesti minun luokseni pyytämään tekemistä ja saisi palkkaa siitä. Tätä pitäisi ehdottomasti treenata lisää, tosin voisin ehkä pitää koiran liinassa enkä antaa sen rällätä vapaana... mutta kentällä se kyllä hakeutui aika hyvin luokse, etenkin liikkuessani se etsi seuruutuspaikan käskyttä ja istui perusasentoon pysähtyessä.

Eksyttiin tekemään myös osasia seuruutuksesta, liikkeestä seisomisista ja makuista sekä käytiin kentän toisessa päässä vähän pölhöilemässä peko-esteiden kanssa. Rämisevä putki ja madallettu keinu menivät hienosti. Loppuun tehtiin ruutu, joka ei ole enää mikään mörkö vaan melkoisen pätevä liike, joskaan ohjaaja ei vaan kykene hahmottamaan missä kohtaa koira on... Tällä kertaa jäi kyllä sivusuunnassa keskelle, mutta vähän etureunaan. Mutta Ykä nykyään taas tykkää ruudusta, ja sepä se parasta on!

Tämmöisen hirvityksen löysin kun kävin kerran iltaseikkailulla Ykän ja Vean kanssa

RALLYTOKO

Jonkun aivopierun ansiosta lupasin mennä Oman kanssa maaliskuussa rallytokokokeisiin - ja ehkä Ykänkin kanssa, jos nyt oikein innostaa. T kävi joskus Oman kanssa lyhyehköllä rallytokokurssilla, muuten Oma on ollut lähinnä agikoirana ja siinä T aikoo kisatakin. Minulle Oma on lähinnä hupikoira, koska Ykän kanssa kaikki on välillä olevinaan niin vakavaa. Mutta tänään tehtiin kaikki potentiaaliset kisaliikkeet yksitellen alusta loppuun ja shelttihän oli varsin pätevä likka. Me mennään voittamaan! Kukahan tämänkin olisi taas uskonut.