Ykä selvisi uudestavuodesta yllättävän hyvin. Paria päivää ennen laitettiin dap-haihdutin seinään ja netistä löytynyt ilotulitevideo pyörimään; ennen Ykä ei reagoinut kajareista tuleviin paukahduksiin, nyt reagoi. Haukahteli ja ahdistui vähän. Noh, ko. video pyöri sitten taustalla kirjaimellisesti yötä päivää ja mitä yhtäjaksoisemmin se soi, sitä vähemmän Ykä huomioi. Asiaa auttoi, kun se sai olla paukuista juuri välittämättömän laumansa (etenkin Vean) kanssa samassa tilassa. Uudenvuodenaattona käytiin pihalla vikan kerran joskus neljän aikaan, silloin jossain kaukana kuului pamauksia vaimeina. Ykä meinasi vetää niistä lukkoon, mutta piti silti hyvin palikkansa kasassa. Sisällä soi ilotulitevideo + musiikki, verhot laitettiin kiinni ja illan edellä meille tuli vielä kasa vieraitakin, jotka pitivät koirille seuraa ja aiheuttivat oman osansa metelistä. Illan/yön aikana Ykä oli enimmilläänkin huolestunut, ei missään vaiheessa paniikissa tai oikeasti pelokas. Se jopa leikki yhden vieraan kanssa! Yöllä käytiin vielä joskus kolmelta koirien kanssa pissalla, eikä pamauksia kuulunut. Tämä uusivuosi meni oikein mallikkaasti!
TOTTIS
Tammikuun tavoite oli käydä (ainakin kerran) omatoimitreenaamassa Ojangon ulkokentillä. Tänään käytiin. Ykällä ohjelmistossa lähinnä se, että se hakeutuisi omatoimisesti minun luokseni pyytämään tekemistä ja saisi palkkaa siitä. Tätä pitäisi ehdottomasti treenata lisää, tosin voisin ehkä pitää koiran liinassa enkä antaa sen rällätä vapaana... mutta kentällä se kyllä hakeutui aika hyvin luokse, etenkin liikkuessani se etsi seuruutuspaikan käskyttä ja istui perusasentoon pysähtyessä.
Eksyttiin tekemään myös osasia seuruutuksesta, liikkeestä seisomisista ja makuista sekä käytiin kentän toisessa päässä vähän pölhöilemässä peko-esteiden kanssa. Rämisevä putki ja madallettu keinu menivät hienosti. Loppuun tehtiin ruutu, joka ei ole enää mikään mörkö vaan melkoisen pätevä liike, joskaan ohjaaja ei vaan kykene hahmottamaan missä kohtaa koira on... Tällä kertaa jäi kyllä sivusuunnassa keskelle, mutta vähän etureunaan. Mutta Ykä nykyään taas tykkää ruudusta, ja sepä se parasta on!
Tämmöisen hirvityksen löysin kun kävin kerran iltaseikkailulla Ykän ja Vean kanssa
RALLYTOKO
Jonkun aivopierun ansiosta lupasin mennä Oman kanssa maaliskuussa rallytokokokeisiin - ja ehkä Ykänkin kanssa, jos nyt oikein innostaa. T kävi joskus Oman kanssa lyhyehköllä rallytokokurssilla, muuten Oma on ollut lähinnä agikoirana ja siinä T aikoo kisatakin. Minulle Oma on lähinnä hupikoira, koska Ykän kanssa kaikki on välillä olevinaan niin vakavaa. Mutta tänään tehtiin kaikki potentiaaliset kisaliikkeet yksitellen alusta loppuun ja shelttihän oli varsin pätevä likka. Me mennään voittamaan! Kukahan tämänkin olisi taas uskonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti