Joulun ja uudenvuoden kunniaksi on koirille tehty vähän ostoksia, mm. hienoja pantoja, kangashäkki (myös mahdollisia kesän mätsärikäyntejä ym varten) ja talvimanttelit sitä varten, jos joskus joutuu odottamaan autossa. Ostin myös sylillisen tunnareita.
TOTTIS
Sunnuntaina ulkotreenit pitkästä aikaa. Alkuun Ykä pääsi taas päästämään pahimpia höyryjä lähimetikköön, sitten kentälle jatkamaan höyryilyä. Nopsasti se kuitenkin tokeni. Jotain mielenkiintoista ja kivaa me varmasti treenattiin. Tunnarit muistan, koska niitä ei oltu tehty noin sataan vuoteen. Ekalla kerralla Ykä loikkasi etutassut edellä keskimmäisen kapulan päälle (...), mähläsi väärää (...), haisteli ja toi oikean (!). Tokalla kerralla loikkasi taas etutassut edellä, muttei mählännyt mitään, haisteli ja toi oikean. Ihan hyvin pitkän treenaamattomuuden jälkeen! Ruudussa on vähän sama ongelma kuin luoksetulon pysäytyksissä, eli koira ei usko että kaukaakin pitäisi totella. Pysäytykset alkaa toimia aika säpäkästi jo, ruutu kaipaa vielä reeniä! Mutta ainakin ruutu löytyy jo kerralla.
Tiistai-iltana treenit vesisateessa. Tai loppuvaiheesta alkoi taivaalta sataa jo jotain märkiä rättejä. Hiekkakenttä oli mutavelliä ja täynnä suht syviäkin lätäköitä. Joten ei kun hinkkaamaan seuruutusta ja jääviä lätäköihin! Ykällä taas meno päällä, kuten aina. Eikä sitä vaivannut sää eikä seuruutus lätäköissä, ei pätkän vertaa. Vaikka juostiinkin. Perusasennot viisi senttiä syvässä lätäkössä olivat vähän sellaisia, että holsku kokeili tarviiko koko persusta pistää maahan, mutta palkkaa heltisi vain pallittoman pyllyn kastelemisesta. Häntä pysyi kyllä suorana kuin viivotin pinnan yllä... liikkeestä seisomiset lätäköissä ok, istumisia ja maahanmenoja piti vähän vääntää. Mutta hyvä meno vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen! Eipä ole pullamössöstä tehty, meidän hurtat. Ja jos ne makaa vesilätäkössä niin ne makaa missä vaan.
Tasamaametallinouto ok. Hyppynouto uudenlaisen, mustan esteen yli olikin taas vähän haastava - Ykän kanssa pitäisi erityisesti treenata mahdollisimman erinäköisiä esteitä. Ei se niitä pelkää, muttei oikein tajua että niiden yli voisi hypätä. Paras oli toisella kerralla, kun koira hyppäsi kyllä toiseen suuntaan, haki kapulan, mutta sitten alkoi epäröidä ja jäi lopulta vain seisomaan esteen taakse kapula suussa hämmentyneen näköisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti