Kiljumiseen puuttumista, vetohommia ja kaikenlaista muutakin

Treenejä riittää ja eteenpäin mennään, vaikkei blogia aina ehdikään päivittää. Nytkin tultiin juuri mökiltä ja illalla painellaan aksa- ja tottistreeneihin. Ei ehdi tulla tylsää! Noin yleisluontoisena päivityksenä pitää heti alkuun myöntää se, etten ole kunnolla puuttunut Ykän kiljumiseen, mitä se harrastaa kentälle mentäessä. Selkädiagnoosin myötä ääntely on vain pahentunut, koska olen varonut enemmän enkä ole tohtinut ottaa hallintaa niin paljoa kuin pitäisi. Holskuhan on oppinut samantien pahoille tavoille. Joskus pohdiskelin, että mieluummin ääntelevä ja innokkaasti tekevä koira kuin lapanen, mutta liika on liikaa.

Nyt lähtee ehdoton nollatoleranssi turhaan kiljumiseen, ja viime treeneissä se tuotti todella nopeasti tulosta. Minkäs sitä mahtaa, kun koira on luokkaa "ravistettava ennen käyttöä"! Heti kun Ykälle ihan oikeasti sanoo mikä on homman nimi ja mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, löytyy korvat aika vikkelästi. Eikä se komentamisen jälkeen tee hommia häntä ja korvat alhaalla, vaan todella reippaasti ja iloisesti. Enemmän tämä vaatii minulta määrätietoisuutta ja sitä, että osaan vaatia hiljaisuutta oikealla tavalla - puhumattakaan siitä, että hiljaa työskentelemisestä pitää osata palkata oikeaan aikaan! Ykä on kyllä hyvin opettavainen koira minulle, ja olen iloinen, että se on minun elämässäni ensimmäisenä pk-koiranani. Se ei päästä liian helpolla ja onnistumisen tunne on huima.

Ruudussa Ykä on tupannut myös kadottamaan korvansa, jos teen ruutua pitkältä matkalta. Holsku juoksee ruutuun ja ruudusta ohi ja jää pyörimään sinne kuin mitään pysähtymiskäskyä ei olisi koskaan tullutkaan. Mutta kas kummaa, kun pienen muistuttamisen jälkeen koira tajuaa, että äitiä muuten kannattaa kuunnella vaikka se olisi kaukanakin! Ollaan saatu tosi nättejä ruutuunpysähtymisiä, joista olen palkannut ruhtinaallisella palloleikillä. Ykä ihan tasan tarkkaan tietää, mitä "STOP"-käsky tarkoittaa, joten sitä voi siltä vaatia. Ja minun pitää tehdä vaikeita liikkeitä (pitkänmatkan luoksetulo pysäytyksineen, ruutu) siitä huolimatta, että ne saattavat epäonnistua! Turhaan sitä hinkuttaa niitä helppoja liikkeitä. Pitää vaan ottaa härkää sarvista!

Ykän selkä on ollut aika hyvässä kuosissa, joten uskallettiin viime sunnuntaina valjastaa lauma kicksparkin eteen. Tilattiin Let's Go K9:lta neljän koiran vetoliinat, joilla homma onnistui alkuhöyryämisen jälkeen todella pätevästi! Hanki pellolla oli välillä aika raskasta, joten välillä holsku auttoi ja välillä oli vain minulla vyössä kiinni eli lepäili. Selän takia otetaan vetotreenejä todella tarkasti harkiten ja tarkkaillaan Ykää seuraavina päivinä. Ei tuntunut olevan mitään ongelmia ja Ykä oli tosi iloinen ja hyväntuulinen. Tiistaina käytin Ykää fysioterapiassa (kopelointi + laserhoito + vesijuoksumatto), ja liikkuvuus on kuulemma parantunut. Vähän jumia oikealla puolella, myös reidessä, johon auttaa se että jatkaa tottisliikkeiden tekemistä myös väärällä puolella ja muutenkin vahvistaa liikkumista oikealla puolella. Ja tietysti lisää monipuolista liikuntaa. Jahka päästään agihalliin, tehdään matalia innareita ja muita vetreytystreenejä.

Ykä ehti kerran käydä Oman aksatreeneissä turistikoirana, lähinnä koska aksahallin äänet (erityisesti keinu), on Ykälle paha juttu ja sille tekee tosi hyvää siedättyä niihin. Ja muutenkin oppia, että aina kun mennään halliin, ei ole sen treenivuoro. Pikkuholsku olikin tosi hienosti kaikkien niiden lukuisten shelttien keskellä!